Kelle onni suodaan? Ja kuka sen ansaitsee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mä olen niin loppuun palanut tämän asian tiimoilta etten jaksaisi enää päivääkään, en tuntia, en sekunttia. Miksi en vaan voisi olla onnellinen? Enkö ansaitse sitä?

Mulla on jo parin vuoden ajan ollut jostain syystä sellainen olo et mun mies salaa multa jotakin. Ja jokin salaisuus liittyisi toiseen/toisiin naisiin.
Mies ei juurikaan köy missään. Töissä ja harjoituksissa, mutta siinäpä hänen menonsa on. Mutta eihän se pettämien todellakaan edellytä sitä baariin menoa.

Kyllä hän käy ulkona, mutta noin kolmen kuukauden välein.
Nyt viime kerroilla kuitenkin on tullut aina joskus viiden maissa vasta kotiin vaikka valomerkkihän tulee puoli neljä. Eikä mulla tähän saakka ole ollut mitään aihetta epäilyyn paitsi nyt: oli pikkujouluissa, rahaa oli mennyt yli 120e ja lisäksi tuli viiden jälkeen kotiin ja selitti ihan kännissä outoja että oli ottanut hotellihuoneen koska kaverit oli sanoneet. Olisivat menneet sinne pilkun jälkeen jatkoille muttei kukaan heistä koskaan tullutkaan. Sanoi olleensa puolisen tuntia ehkä ja sitten lähtenyt. Oli soitellut kavereille muttei kukaan ollut vastannut. Katsoin kuitenkin puhelimesta mutta ei ollut soitettu yhdelläkkään kaverille siihen aikaan.

Tää on kaiken kaikkiaan ihan uskomaton tarina ja mä en todellakaan tiedä mitä ajatella. Koskaan aikaisemmin ei ole mennyt rahaa noin paljoa, eikä ole ennen muille tarjoillut.

Noh jokainenhan tietää mitä mä asiasta epäilen.

Tähän hetkeen saakka ei niinkään mitään syytä ole ollut miestä epäillä. On vaan ollut sellainen vahva tunne. En tiedä miksi.


Mä olen niin loppu etten jaksaisi enää. Tämän kahden vuoden aikana olen kysynyt MONTA MONTA kertaa asiasta. Ollaan keskusteltu asiallisesti, ollaan riidelty niin perkeleen kovasti. Ollaan puhuttu erosta, mutta ollaan aina saatu sovittua.

Mies ei vaan tunnusta.

Joku varmasti väläyttää että erotkaa. Ei se ole niin yksinkertaista. Rakkautta on. Lapsia kaksi. Yhteinen talo. Ja niin edelleen.


Olen vain niin loppu ja tekisi vain mieli itkeä. :'(



Toisinaan mä ajattelen että kyllä mä olen tyhmä kun mä tämmösiä miehestä mietin, olisihan se lähtenyt joka aika päivää sitten tälläisestä suhteesta jos ei rakkautta mutta suurimmaksi osaksi tämä paska raastaa mua.
 
Oletko sä muista asioista onnellinen vai onko toi ainoa miinus? Eli olisko taustalle perustyytymättömyyttä "kaikkeen" ja toi on ainoa helppo sormellaosoitettava kohde?

 
Kysy ja suko vastaus kunnes toisin ilmenee. Turha epäily syö energiaa ja se ärsyttää. Suotta. osa miehistä vaan on niin ajattelemattomia ettei uskoisikaan :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletko sä muista asioista onnellinen vai onko toi ainoa miinus? Eli olisko taustalle perustyytymättömyyttä "kaikkeen" ja toi on ainoa helppo sormellaosoitettava kohde?

Mä olen onnellinen mun lapsista. Ikionnellinen. Mulla kaksi ihanaa pientä, rakasta lasta. Olen saanut ihanimman lahjan maailmassa kun muksut syntyi.

Olen paljon lasten kanssa kotona, mutta en tiedosta ainakaan että se mua vaivaisi. Pääseen lenkille yksin jos haluan, pääsen menoilleni jos halua. Mutta
mulla ei ole oikein sellaista ystävää jonka kanssa lähteä vaikka kunnolla ulos.

Koen siis olevani muuten tyytyväinen elämääni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja totta:
että maksullista tai jotain private striptease juttua.. Voihan ne olla aika todennäköisiäkin. Kysy suoraan.

Ei vaan epäilen että tarjonnut koko illan jollekkin naiselle ja sen jälkeen menneet hotelliin koska muualle ei voi.

ja olen kysynyt suoraa, useaan otteeseen. Sanoo ettei ole mitään sellaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Ap, terapia voi auttaa sinua. Jopa yksi juttelukerta. Sanot vaan lääkärille että olet uupunut ja väsynyt. Myöhemmin voitte miettiä myös pariterapiaa.

olen kysynyt mieheltä että lähtisikö mun kanssani terapiaan mutta sanoo että rahan hukkaa. Mutta jos ilmaisen löydän niin mikä ettei :/
 
Sä taidat olla kovin mustasukkainen? Tuossa ei nyt kovin selviä merkkejä uskottomuudesta oo tuossa tarinassasi. Jos valomerkki on 3.30, niin baarista ei silloin ainakaan känniset äijät heti poistu, vaan vasta neljältä. Kotimatkaankin mene aikaa.. Jos miehesi ei ole ennen sua pettänyt, se voi alkaa käydä mielessä, jos häntä koko ajan epäilet. Jutelkaa, ja yrittäkää ymmärtää toisianne. Anna miehellesi mahdollisuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja bbb:
Sä taidat olla kovin mustasukkainen? Tuossa ei nyt kovin selviä merkkejä uskottomuudesta oo tuossa tarinassasi. Jos valomerkki on 3.30, niin baarista ei silloin ainakaan känniset äijät heti poistu, vaan vasta neljältä. Kotimatkaankin mene aikaa.. Jos miehesi ei ole ennen sua pettänyt, se voi alkaa käydä mielessä, jos häntä koko ajan epäilet. Jutelkaa, ja yrittäkää ymmärtää toisianne. Anna miehellesi mahdollisuus.

Näin olen koittanut asian itselleni järkeillä. Ole onnellinen kunnes toisin todistetaan. Mutta sitten taas mä ajattelen että jos luotan ja miehen uskottomuus selviää olen ollut todella tyhmä ja kaikki vaan nauraa mun selän takana että toikin hölmö on niin sokea ja tyhmä.
 
Mä tarjoan kyllä hoidoksi ns omaa elämää. Säännöllinen harrastus, osa-aikainen työ tai joku muu millä saat ajatukset ohjattua osittain muuhunkin kuin jatkuvaan miehen ja hänen käytöksensä tarkkailuun.

Jos kahden vuoden aikana ei ole mitään todisteita ja mies kiistää niin anna aiheen jo olla. Kohta se pettää vaan siksi että kun on haukut otettu niin annetaan sit aihettakin -periaatteella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja bbb:
Sä taidat olla kovin mustasukkainen? Tuossa ei nyt kovin selviä merkkejä uskottomuudesta oo tuossa tarinassasi. Jos valomerkki on 3.30, niin baarista ei silloin ainakaan känniset äijät heti poistu, vaan vasta neljältä. Kotimatkaankin mene aikaa.. Jos miehesi ei ole ennen sua pettänyt, se voi alkaa käydä mielessä, jos häntä koko ajan epäilet. Jutelkaa, ja yrittäkää ymmärtää toisianne. Anna miehellesi mahdollisuus.

Näin olen koittanut asian itselleni järkeillä. Ole onnellinen kunnes toisin todistetaan. Mutta sitten taas mä ajattelen että jos luotan ja miehen uskottomuus selviää olen ollut todella tyhmä ja kaikki vaan nauraa mun selän takana että toikin hölmö on niin sokea ja tyhmä.

Mutta sen tyytyväisen ajan olet elänyt vailla murheita ja sitä ei kukaan voi ottaa sulta pois. Vaikka se olis ollut sitten valhetta osittain.

Ajattele elämääsi 10 vuoden päästä, kun katsot taaksepäin, haluatko että olet riidellyt vai elänyt onnellisena?

:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä tarjoan kyllä hoidoksi ns omaa elämää. Säännöllinen harrastus, osa-aikainen työ tai joku muu millä saat ajatukset ohjattua osittain muuhunkin kuin jatkuvaan miehen ja hänen käytöksensä tarkkailuun.

Jos kahden vuoden aikana ei ole mitään todisteita ja mies kiistää niin anna aiheen jo olla. Kohta se pettää vaan siksi että kun on haukut otettu niin annetaan sit aihettakin -periaatteella.

Nuorimmainen on vasta päälle 4kk joten osa-aikatyö ei onnistu. Säännöllinen harrastu on lenkkeily.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja bbb:
Sä taidat olla kovin mustasukkainen? Tuossa ei nyt kovin selviä merkkejä uskottomuudesta oo tuossa tarinassasi. Jos valomerkki on 3.30, niin baarista ei silloin ainakaan känniset äijät heti poistu, vaan vasta neljältä. Kotimatkaankin mene aikaa.. Jos miehesi ei ole ennen sua pettänyt, se voi alkaa käydä mielessä, jos häntä koko ajan epäilet. Jutelkaa, ja yrittäkää ymmärtää toisianne. Anna miehellesi mahdollisuus.

Näin olen koittanut asian itselleni järkeillä. Ole onnellinen kunnes toisin todistetaan. Mutta sitten taas mä ajattelen että jos luotan ja miehen uskottomuus selviää olen ollut todella tyhmä ja kaikki vaan nauraa mun selän takana että toikin hölmö on niin sokea ja tyhmä.

No, mut sun elämä menee pilalle, jos vaan mietit mahdollista uskottomuutta! Ihan sama mitä muut ajattelee, pääasia et sun ja sun miehen välillä on luottamus. Vai luuletko ettei se onnistu? Silloin on vaikea olla onnellinen suhteessa, jos ei toiseen uskalla luottaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä tarjoan kyllä hoidoksi ns omaa elämää. Säännöllinen harrastus, osa-aikainen työ tai joku muu millä saat ajatukset ohjattua osittain muuhunkin kuin jatkuvaan miehen ja hänen käytöksensä tarkkailuun.

Jos kahden vuoden aikana ei ole mitään todisteita ja mies kiistää niin anna aiheen jo olla. Kohta se pettää vaan siksi että kun on haukut otettu niin annetaan sit aihettakin -periaatteella.

Nuorimmainen on vasta päälle 4kk joten osa-aikatyö ei onnistu. Säännöllinen harrastu on lenkkeily.

Tarkoitin jotain sellaista jossa on aikuiskontakteja, juttukavereita tms. Vaikka sit marttakerho jossa tehdään villasukkia, jutellaan lapsien sairaudet, haukutaan miehet ja vaihdellaan reseptejä ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja bbb:
Sä taidat olla kovin mustasukkainen? Tuossa ei nyt kovin selviä merkkejä uskottomuudesta oo tuossa tarinassasi. Jos valomerkki on 3.30, niin baarista ei silloin ainakaan känniset äijät heti poistu, vaan vasta neljältä. Kotimatkaankin mene aikaa.. Jos miehesi ei ole ennen sua pettänyt, se voi alkaa käydä mielessä, jos häntä koko ajan epäilet. Jutelkaa, ja yrittäkää ymmärtää toisianne. Anna miehellesi mahdollisuus.

Näin olen koittanut asian itselleni järkeillä. Ole onnellinen kunnes toisin todistetaan. Mutta sitten taas mä ajattelen että jos luotan ja miehen uskottomuus selviää olen ollut todella tyhmä ja kaikki vaan nauraa mun selän takana että toikin hölmö on niin sokea ja tyhmä.

Mutta sen tyytyväisen ajan olet elänyt vailla murheita ja sitä ei kukaan voi ottaa sulta pois. Vaikka se olis ollut sitten valhetta osittain.

Ajattele elämääsi 10 vuoden päästä, kun katsot taaksepäin, haluatko että olet riidellyt vai elänyt onnellisena?

:hug:

Mä en todellakaan halua elää loppu elämääni näin. Vaan haluan olla onnellinen. En kokea jatkuvaa surua ja murhetta ja vain siksi että luulen että mieheni uskoton mulle.

Mies mulle kerran sanoi että haluatko että 30vuoden avioliiton jälkeen havahdut siihen että olet epäillyt ja epäillyt mutta aivan turhaan?
 
Pelkkään otsikkoon kommentoiden:
Onnea ei ansaita. Onni on tila jonka ihminen perii pääosin geeniensä kautta ( tästä on useita tutkimuksia ). Se on "tapa" suhtautua vastoinkäymisiin ja nauttia myötäkäymisistä.

Onnea voi toki edistää onnetonkin. Täytyy vain kartoittaa mitkä asiat tuovat murhetta ja luopua niistä tavalla tai toisella.
Ei onni tule oveen koputtaen - Se on ainakin varmaa. Sen eteen pitää tehdä jotakin. Jokainen on itse vastuussa omasta onnestaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tarkennus:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä tarjoan kyllä hoidoksi ns omaa elämää. Säännöllinen harrastus, osa-aikainen työ tai joku muu millä saat ajatukset ohjattua osittain muuhunkin kuin jatkuvaan miehen ja hänen käytöksensä tarkkailuun.

Jos kahden vuoden aikana ei ole mitään todisteita ja mies kiistää niin anna aiheen jo olla. Kohta se pettää vaan siksi että kun on haukut otettu niin annetaan sit aihettakin -periaatteella.

Nuorimmainen on vasta päälle 4kk joten osa-aikatyö ei onnistu. Säännöllinen harrastu on lenkkeily.

Tarkoitin jotain sellaista jossa on aikuiskontakteja, juttukavereita tms. Vaikka sit marttakerho jossa tehdään villasukkia, jutellaan lapsien sairaudet, haukutaan miehet ja vaihdellaan reseptejä ;)

Mulla ei oikein ole ystäviä :/ Hävisivät aikoinaan kun esikoisesta aloin odottamaan.
 

Yhteistyössä