Kellään hyvää/mukavaa anoppia?

Onko täällä muita, joilla on mukava anoppi? Ei siis tölväise mitään kamaluuksia, tykkää teistä perheenä/pariskuntana, toivoo onnea, auttaa tai jotain muuta..? Esimerkkejä teidän hyvistä anopeista:

 

On on Aivan mahtava anoppi! Ihana ihminen kaikin puolin, eikä ole koskaan tehnyt tai sanonut minulle mitään inhottavaa, ja päin vastoin.

 

täälä myös

 

Juu,miulla on todella mukava anoppi,otti minut hyvin vastaan sukuun.Ompeli jopa häämekonkin.=)
Ei sekaannu meijän asioihin,mutta auttaa tarvittaessa.Ei puhu pahaa eikä loukkaa,miehen puheesta
anoppi tykkää miusta paljon,toisin kuin vävyistä.

 

Mukava se on, mut mä en oikeen tunne sitä. Ei koskaan jutella mistään. Molemmat ollaan sen verran hiljaisia tapauksia...ja pari hyvää tilaisuutta tutustua oon ite pilannu ajattelemattomuuttani.

 

Mulla on <3 Aivan älytön on autellut meitä appiukon kanssa, viimeksi tänään kävivät muuttamassa meidän loput kamppeet ja siivosivat asunnon. Myös uutta asuntoa ovat kaverina rempanneet Lähes aina käydessä tuo meille lämpimän ruuan mukanaan (on opena ruoka-alan koulussa), siivoaa keittiön jne ja tietty touhuaa lasten kans. Meillä siis kolme lasta, joista viimeisin ihan pikkuinen vauva. Ja kyllä apu tulee tarpeeseen, rankkaa kun on ollut..

 

Mulla on!
Aina auttaa jos apua kaipaa mutta ei mitenkään tyrkytä tai muutenkaan sekaannu meidän perheen asioihin.Usein sanoo mulle kuinka ihana "vaimo" olen sen pojalle ja hyvä äiti (siis meidän lapselle ).Kehuu meidän kotia yms.
Soitellaan keskenämme ja välillä aina haluun että mennään koko perhe niille yöksi,kiva yöllä istuskella anopin ja apen kanssa ja parantaa maailmaa konjakin kera.

 

Aika surullisen hiljainen ketju.

 

Juu on, erittäinkin mukava jonka kanssa tulee hyvin toimeen nykyään. Se pantiin multiin reilu vuosi sitten.

 

mulla on tosi mukava anoppi!! pystyy kyllä jutteleen sen kans lähes kaikesta! auttavatkin tosi paljon ei kyllä oo mitään moittimista, ihana ihminen!! =)

 

[QUOTE="Kenguru";23037183]On on Aivan mahtava anoppi! Ihana ihminen kaikin puolin, eikä ole koskaan tehnyt tai sanonut minulle mitään inhottavaa, ja päin vastoin.[/QUOTE]

näin on meidänkin suvuissa, sekä minun että miehen äiti on tuota sarjaa...

on kyllä onnellinen liittokin meillä. Olisiko näillä kaikilla asioilla jotain tekemistä keskenään Lisäksi, omien ystävien anopit myös tuollaisia.

Ja miehen sisarukset jostain ihme syystä myös, puolisoineen.

Aina autetaan. Tunnen monia, monia vastaavia. Pahaa ei puhuta selän takana.

 

Mun anoppi on ihan mukava, aina yrittää olla ystävällinen. On vaan vähän höperö, niin joskus vaikuttaa vähän tökeröltä. Ei tarkoita pahaa kuitenkaan.

 

Maailman paras anoppihan tuo lienee. Huolehtii meistä ja hoitelee tarvittaessa lapsenlapset, avustaa ja on antelias, rakastaa ja osoitaa sen käytännössä. Toivon, että itse voin joskus olla yhtä mukava ja hyväsydäminen anoppi tuleville vävyille/miniöille.

 

:wave:

 

Mulla on ihana anoppi, tullaan hyvin juttuun ja soitellaan toisillemme, ja aina silloin tällöin vietetään aikaa ilman miestäkin yhdessä. Kun vauva oli pieni, kävi anoppi vähintän pari kertaa viikossa meillä, kun mies oli töissä, juotiin kahvia, ja anoppi leikki vauvan kanssa ja toi aina jotain tuomisia, välillä ruokaa, välillä herkkuja ja aika usein myös leluja/kirjoja/vaatteita, mitkä oli kahden opiskelijan perheeseen tosi tervetulleita.

Aluksi kyllä luulin, ettei anoppi oikein pidä minusta, kun kylään heille minua ei kutsuttu, mutta myöhemmin sevisi, ettei anoppi yleensäkään välitä kutsua ihmisiä kylään nykyään (on jo aika iäkäs siis), vaan tulee mieluummin itse vierailulle. Kun ymmärsin tämän, ja ja annoin muutaman asian, josita aluksi vedin herneet nenään ihan totaalisesti, mennä omalla painollaan, ruvettiin anopin anssa tulemaan tosi hyvin juttuun. Enkä nyt tarkoita, että antaisin anopin kävellä ylitseni, mutta mietin näitä esim ikäviä sanomisia siltä kannalta, miten olisin suhtatunut, jos oma äitini olisi sanonut niin, ja tajusin, että tuskin olisin enempää kuin olkia kohauttanut silloin, joten päätin suhtautua samalla ailla myös anoppiin, enkä suuttua kaikesta, koska anopit on pahoja. Ollaan kuitenkin sen verran eri sukupolvea, että esim. kasvatusjutuissa anoppi on välillä eri mieltä, ja saattaa ohimennen mainita jotain, mutta annan sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska anoppi ei kuitekaan puutu meidän kasvatukseen muuten, ja noudattaa meidän periaatteita lapsen kanssa ollessaan. Suon häelle oikeuden kertoa mielipiteensä ilman, että välit menee.

 

Mulla!

Onhan se rasittava toisinaan, kukapa EI olis?

Auttaa, kannustaa, jyrää yli toisinaan ja saa sen jälkeen 'bannia'
Mutta mitään ei tölväise tai tee ilkeyttään/pahuuttaan/kataluuttaan.

Koskaan ei arvostele tekemisiäni ääneen, vaikka varmasti on joissain asioissa eri mieltä.

 

:wave:

 

Minulla oli ihana anoppi! :heart:

Enpä olisi voinut kultaisempaa ihmistä saada anopikseni! =)

 

On hänessä omat hyvät puolensa. Vaikka onkin sitten runsaasti omitisuuksia, mutta sellaisiin on vain pakko tottua.

 

Mulla on mukava anoppi. Antaa meille tilaa, ei tuppaudu, hyväksyi mut ja lapset heti. Toivoo meille vain hyvää ja on aidosti onnellinen meidän puolesta.

 

Anopissa oli sekä hyviä että huonoja puolia, mutta niin on minussakin.

 

Mun miniälläni on täydellinen anoppi .

 

Miulla on ihan Let`s go anoppi Vahtii lapsia silloin tällöin ja on muutenkin nuorekas ja kiva tyyppi, ei tod mikään kuiva käpy

 

Mulla kans on kiva anoppi, ei ihana, mutta kiva. Kymmenen vuotta oon tuntenu, oltiin eka pojan kansa samassa kaveriporukassa ja pyörittiin anopin pihapiirissä. Oli mukava jo sillon "ennen tyttöystävävaihetta" eikä suhtatuminen muuttunu miniä-anoppivaiheessakaan. Osaa olla puuttumatta, antaa pojalleen palautetta jos alkaa höntyillä, mulle ei sano poikkipuolista. jei.

 

Minulla myös!