Toggle sidebar

Kellään muulla hävinnyt lapsi kauppakeskukseen??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huoh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

huoh

Vieras
Siis se tunne kun tajuaa, ettei lasta ole missään :(

Meidän 4v lähti juoksemaan minua karkuun, enkä tietystikkään pysynyt anttilan kokoisessa kaupassa perässä ollenkaan. Joku vartin verran etsittiin isomman sisaruksen kanssa, kunnes mentiin kuuluttamaan (kuulutettiin siihen sävyyn, että joku aikuinen hoksaisi yksinään juoksentelevan lapsen ja ottaisi kiinni)

Kyllä pelästyi poikakin kun kuuli kuulutuksen ja tuli kassojen luokse ihan itsekseen, piileskeli lähettyvillä. Siis voitte arvata mikä saarna, kera huutojen tuli pojalle tuon tempauksen jälkeen :o joskus ennenkin on HM kaupassa mennyt piiloon rekkien alle ja etsittiin koko henkilökunnan avulla poikaa, luultiin jo että on kaupasta lähtenyt pihalle ja mennyt ulos tjn...

Nyttemmin on onneksi oppinut, ettei noin vain voi tehdä, että lähtee kaupassa karkuun
 
kerran 3v pääs jotenki livahtaan pihalla rappukäytävään ja täten tosiaan yhtäkkiä katosi minulta.juoksin jo läheiset metsät läpi ja ehdin soittaa hätänumeroon,kunnes löysin hänet...onneksi sen hätäpuhelun aikana jo...
 
Mä vahdin kuin haukka lasta mutta silti kerran pääsi Prismassa hyllyn taa. Se oli silmänräpäys kun oli poissa. Mä sain melkein paniikkikohtauksen ja eka ajatus oli että joku sieppasi sen.
 
On hävinnyt kauppakeskuksessa. Käänsin selkäni muutamiksi sekunneiksi ja lapsi oli kadonnut. Oltiin menossa kuuluttamaan, niin nähtiin poika vartijan käsipuolessa. Oli juossut kauppakeskuksen toiseen päähän. Poika oli silloin juuri täyttänyt 3. Poika on aina ollut todella vilkas ja käytinkin hänellä rattaita vielä 4 vuotiaana juuri esim. kaupungilla, autoteiden läheisyydessä. Tuolloin oltiin poikkeuksellisesti ilman rattaita liikenteessä.
 
Poju kerran hävisi, mutta onneksi löytyi jo alta minuutin. Oli miehen kanssa ja mies vilkaisi jotain lompakostaan ja samassa poju oli jo hävinnyt. Tapojensa mukaan oli painunut lähimmän nurkan taakse nauramaan, mistä sitten hetipian löytyikin.

4,5v puhumaton erityislapsi kyseessä ja nyt kun on jo jonkin aikaa kävellyt ja ollaan otettu noilla shoppailureissuillakin hetkiksi pois rattaista niin ollaan tultu tämän uuden pulman eteen. Ne paljon parjatut valjaatkin on tulleet mieleen, näytti sitten niissä miten koiranulkoilutukselta hyvänsä. Ja se nimi/puhelinnumeroranneke pitäisi hommata, pikkusiskollekin samalla.
 
Juu, sattui Lontoossa isossa marketissa. 4-vuotiaan ja vauvan kanssa ostoksilla ja ihan hetkeksi kaansin selkani vanhemmalle kun availin vauvan toppapukua. Oltiin juuri tultu sisalle ja oltiin siis ihan ovien edessa. Tiesin etta onneksi ulos se ei ollut voinut menna ja tiesin kaupassa olevan vain yhden sisaan/uloskaynnin.
Etsin heti henkilokuntaan kuuluvan ja kerroin lapsen kadonneen. Ymmarsin ettei siina tilanteessa kannattanut ensimmaisena kuuluttaa vaan ilmoitti radiopuhelimella kolleegoille ja pianhan yksi heista toi lapsen, kuulemma karkkihyllyn aarelta loytynyt.
Poika ei ollut itse edes huomannut olevansa aidista erossa eika ollut ehtinyt hataantya. Mina kylla hattaannyin senkin edesta, se fyysinen tunne sydanalassa... kauheaa.

Tammoinen karkailu ei ollut ollenkaan pojan tapaista silla varsinkin suurkaupungeissa on lapsille opetettava stranger danger alusta alkaen ja siihen liittyvat asiat kuten se etta turvallisen aikuisen vieressa on pysyttava koko ajan. Mutta lapset on lapsia.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa