Keksitäänkö syitä elää

  • Viestiketjun aloittaja terapiaa
  • Ensimmäinen viesti
cella
Alkuperäinen kirjoittaja Edna Birch:
onhan se äärettömän mielenkiintoista, eläminen tässä maailmassa.
katsoa kuinka hulluksi meno vielä menee, ihmetellä ja kummastella.
yrittää tehdä pieniä muutoksia.
tähän.

ja niinkin klisee kuin se on, huominen voi aina yllättää.

mä sairastuin joitakin vuosia sitten vakavaan masennukseen. kävin pohjalla. olin puolisen vuotta mustassa putkessa. makasin, ryyppäsin ja vedin rauhoittavia sekaisin. viiltelin itseeni, luulin etten enää ikinä koskaan nauti elämästä. jokin kuitenkin laittoi menemään päivä toisensa jälkeen eteenpäin. en tiedä mikä. aiheutin päänvaivaa kaikillle läheisilleni tempauksillani. en ollut minä itse, minä itse ei ole ensinnäkään juonut ja vedellyt pillereitä sekaisin. nyt jälkikäteen kun mietin olisin tarvinnut sairaalahoitoa mutta ei sitä silloin ymmärtänyt. mutta, vaikka silloin oli tosiaan olo "miksi elän" nyt tiedän miksi. ihan elämän itsensä vuoksi! itseni, lasteni, mieheni, äitini, veljeni, mökkini, kotini... ihan kaikki!

edelleen mulla tulee päiviä kun mietin mitä v'ttua täällä teen ja tuntuu ettei elämällä ole mitään annettavaa kunnes nukun yön yli ja seuraava päivä saattaakin jo olla onnea täynnä.
 
Mietteitä
Elämä itsessään on jo syy elää. Valittuja ollaan ketkä ollaan päästy tänne pallolle tallaamaan hetken ajaksi. Nopeasti menee elo ja siksipä kandee nauttia pienistä asioista. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mietteitä:
Elämä itsessään on jo syy elää. Valittuja ollaan ketkä ollaan päästy tänne pallolle tallaamaan hetken ajaksi. Nopeasti menee elo ja siksipä kandee nauttia pienistä asioista. :D
Näinhän se on.

Itselle tärkein syy halua pysyä elossa on mun lapsi. Myös mun perhe, vanhemmat ja sisko, on suurimpia syitä. Ja ihan vaan se halu elää, vaikka joskus aika useinkin sitä pohtii mitä järkeä on missään.
 
vieras
lapset, en muuta keksi :( ja tässä jokunen päivä sitten tein päätökse, että kun mun nuorimmainen täyttää 22v, sen jälkeen riistän hengen itseltäni :(, valitettavasti siihen on vielä aikaa, kauan, kauan...
 
cella
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
lapset, en muuta keksi :( ja tässä jokunen päivä sitten tein päätökse, että kun mun nuorimmainen täyttää 22v, sen jälkeen riistän hengen itseltäni :(, valitettavasti siihen on vielä aikaa, kauan, kauan...
siihen on vielä aikaa ja aatoksesi voivat jo aivan eri jopa vuoden päästä. :) tsemppiä!
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
lapset, en muuta keksi :( ja tässä jokunen päivä sitten tein päätökse, että kun mun nuorimmainen täyttää 22v, sen jälkeen riistän hengen itseltäni :(, valitettavasti siihen on vielä aikaa, kauan, kauan...
Lapsenlapset on sitten vielä tosi pieniä..

 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
lapset, en muuta keksi :( ja tässä jokunen päivä sitten tein päätökse, että kun mun nuorimmainen täyttää 22v, sen jälkeen riistän hengen itseltäni :(, valitettavasti siihen on vielä aikaa, kauan, kauan...
Lapsenlapset on sitten vielä tosi pieniä..
Ja sitä paitsi äitiä tarvii vielä aikuisenakin. Olen 36-v. ja tarvin vielä äitiä. Alle kolmikymppisenä ihminen on vielä ihan lapsi.
 
Vasta lapsi
Itsemurha olis itserakasta, koska läheiset surisivat ja saattaisivat tehdä jotain tyhmää lapsen menetyksen vuoksi. Ajatelkaa muitakin, kun itseänne. Teitä ajatellaan ja rakastetaan!
 
tämä tässä
Uteliaisuus ja periksiantamattomuus. Haluan nähdä kuinka omat ja miehen lapset kasvavat ja mitä kukakin lähipiiristä tekee tulevaisuudessa. Ja haluan auttaa ihmisiä niinä synkimpinä hetkinä.
Ja lisäksi kuin myös olen sukeltanut synkimpääkin syvimmissä vesissä ja aina jostain on se jokin oljenkorsi tullut johon olen tarttunut.
 

Yhteistyössä