A
"a p"
Vieras
Mies on ns. kunnollinen mies. Puuhakas, käsistään kätevä- osaa rakentaa ja remontoida, korjata autoja ja muutenkin oikea Mc Gyver. Lisäksi hän on hyvä ja rakastava, lapselleen oikeasti läsnäoleva isä. Ei käy koskaan baarissa, oikein yritän häntä sinne ajaa joskus. 
Juo ehkä pari olutta viikossa, joskus ei sitäkään. Ei ole mustis, on uskollinen ja rehellinen, ns. "suoraselkäinen", sanojensa takana pysyvä suomalainen mies. Omaa huumorintajua ja osaa olla todella kultainen.
Mutta sitten...mieheltä tuntuu puuttuvan kyky arvostaa toisen tahtoa/mielipiteitä. Hän on omasta mielestään aina oikeassa. Jos toinen vastustaa jotain jota hän haluaisi/ jotain tapaa, suunnitelmaa tai muuta juttua jolla hän haluaisi asioita toteutettavan, hän taivuttelee ja inttää ja jankuttaa niin kauan kunnes toinen joko antaa periksi ja myöntyy hänen tahtoonsa, tai suuttuu.
Olen aika väsynyt, monen monta kertaa päivässä saa vääntää milloin mistäkin asiasta. Osaan minä joustaa, ja paljon olenkin joustanut. Hän taas joustaa vain pakon edessä, vasta silloin kun minä joko suutun tai alan itkeä väsyneenä siihen jankkaamiseen.
Nykyään olen usein ärtyisä ja ärähdän heti kun tulee joku tilanne eteen, missä asia tulee esille. Tuntuu usein ettei sillä ole mitään väliä mitä minä ajattelen ja tahdon. Oli asia mikä hyvänsä, mies taivuttelee ja vääntää, ja yrittää saada minua suostumaan.
Olen monesti sanonut miehelle riidan yhteydessä, että hän ei kunnioita eikä arvosta minua, persoonaani, mielipiteitäni eikä mieltymyksiäni, eikä oikeastaan kenenkään muunkaan. Hän ei myöskään useinkaan kuuntele minua, ja usein puhuu että minä " vaan höpötän". Sitten hän väittää usein etten ole jostain asiasta puhunut, kun oikeasti ei ole ollut sen vertaa kiinnostunut että olisi viitsinyt kuunnella. Usein mies puhuu muista ihmisistä halveksivasti, ja ymmärrän hyvin, että jos ei arvosta muita kuin itseään, silloin myös hyvin helposti väheksyy heidän mielipiteitään tai mieltymyksiään tms. Mies on usein sanonut, että monien pitäisi enemmän kuunnella häntä, niin asiat menisivät paremmin. Itseäni taas tuollainen ajatusmaailma ärsyttää.
Onko mies ihan normaali, suomalainen mies, ja minun pitäisi vaan olla tyytyväinen ja lakata vaatimasta liikoja, vai onko esim. mieheni tunneälyssä tms. jotain häikkää?
Olen alkanut kaivata jokapäiväiseen, hektiseen ja työn sekä lapsen täyttämään elämääni edes hieman harmoniaa, ja siksi ero on alkanut hiipiä mieleeni vaivihkaa.
Juo ehkä pari olutta viikossa, joskus ei sitäkään. Ei ole mustis, on uskollinen ja rehellinen, ns. "suoraselkäinen", sanojensa takana pysyvä suomalainen mies. Omaa huumorintajua ja osaa olla todella kultainen.Mutta sitten...mieheltä tuntuu puuttuvan kyky arvostaa toisen tahtoa/mielipiteitä. Hän on omasta mielestään aina oikeassa. Jos toinen vastustaa jotain jota hän haluaisi/ jotain tapaa, suunnitelmaa tai muuta juttua jolla hän haluaisi asioita toteutettavan, hän taivuttelee ja inttää ja jankuttaa niin kauan kunnes toinen joko antaa periksi ja myöntyy hänen tahtoonsa, tai suuttuu.
Olen aika väsynyt, monen monta kertaa päivässä saa vääntää milloin mistäkin asiasta. Osaan minä joustaa, ja paljon olenkin joustanut. Hän taas joustaa vain pakon edessä, vasta silloin kun minä joko suutun tai alan itkeä väsyneenä siihen jankkaamiseen.
Nykyään olen usein ärtyisä ja ärähdän heti kun tulee joku tilanne eteen, missä asia tulee esille. Tuntuu usein ettei sillä ole mitään väliä mitä minä ajattelen ja tahdon. Oli asia mikä hyvänsä, mies taivuttelee ja vääntää, ja yrittää saada minua suostumaan.
Olen monesti sanonut miehelle riidan yhteydessä, että hän ei kunnioita eikä arvosta minua, persoonaani, mielipiteitäni eikä mieltymyksiäni, eikä oikeastaan kenenkään muunkaan. Hän ei myöskään useinkaan kuuntele minua, ja usein puhuu että minä " vaan höpötän". Sitten hän väittää usein etten ole jostain asiasta puhunut, kun oikeasti ei ole ollut sen vertaa kiinnostunut että olisi viitsinyt kuunnella. Usein mies puhuu muista ihmisistä halveksivasti, ja ymmärrän hyvin, että jos ei arvosta muita kuin itseään, silloin myös hyvin helposti väheksyy heidän mielipiteitään tai mieltymyksiään tms. Mies on usein sanonut, että monien pitäisi enemmän kuunnella häntä, niin asiat menisivät paremmin. Itseäni taas tuollainen ajatusmaailma ärsyttää.
Onko mies ihan normaali, suomalainen mies, ja minun pitäisi vaan olla tyytyväinen ja lakata vaatimasta liikoja, vai onko esim. mieheni tunneälyssä tms. jotain häikkää?
Olen alkanut kaivata jokapäiväiseen, hektiseen ja työn sekä lapsen täyttämään elämääni edes hieman harmoniaa, ja siksi ero on alkanut hiipiä mieleeni vaivihkaa.
