Keisarinleikkaus

Kertokaas kokemuksianne sektiosta...onko leikkaushaava kuinka kipeä ja miten muuten koitte sen? Minulla on edessä suunniteltu sektio synnytys pelon vuoksi... olen kokenut alatie synnytyksen kahdesti ja en halua kolmatta kertaa, jäi kauheat traumat! :x

 

Tikit otettiin pois jo ennen kotiin lähtöä. Kaikki nosteleminen paitsi vauvan kantaminen oli kielletty. Tikkejä oli monessa kerroksessa ja jotta ne eivät repeisi ei siis saanut nostella mitään.
Käveleminen teki kipeää aluksi pitkään. Olisi tehnyt mieli ulkona kävellä, mutta ainakaan kahteen tai kolmeen viikkoon en lenkkeillyt sillä se tuntui vatsassa. Mitään vatsalihasliikkeitä en tehnyt myöskään.

 

Toivottavasti en enää ikinä kyseiseen toimenpiteeseen joudu! Mulle tehtiin kiireellinen sektio n 6kk sitten, enkä ole vieläkään toipunut kunnolla leikkauksesta. Haavaa särkee sisäisesti ja tämän lisäksi haava on ulkopuolelta tunnoton. Ekat päivät vauvan kanssa olivat tuskaisia, en päässyt sängystä ylös ja kivut oli kovat. :'( Lenkkeilyä tai muuta jumppaa ei tarvinut ajatella moneen viikkoon. Suosittelen ehdottomasti synnyttämään alateitse, jos vaan on mahdollista. Näin kummankin tavan kokeneena valitsisin ehdottomasti seuraavaksi latiesynnytyksen.

 

\

Toivottavasti en enää ikinä kyseiseen toimenpiteeseen joudu! Mulle tehtiin kiireellinen sektio n 6kk sitten, enkä ole vieläkään toipunut kunnolla leikkauksesta. Haavaa särkee sisäisesti ja tämän lisäksi haava on ulkopuolelta tunnoton. Ekat päivät vauvan kanssa olivat tuskaisia, en päässyt sängystä ylös ja kivut oli kovat. :'( Lenkkeilyä tai muuta jumppaa ei tarvinut ajatella moneen viikkoon. Suosittelen ehdottomasti synnyttämään alateitse, jos vaan on mahdollista. Näin kummankin tavan kokeneena valitsisin ehdottomasti seuraavaksi latiesynnytyksen.

Mulla oli ensimmäinen sektio kokemus samanlainen ku sulla. Sen jälkeen kaksi todella helppoa alatiesynnytystä joista toivuin äkkiä. Kuopus syntyi myös kiireellisellä sektiolla, ja yllätyksekseni sen jälkeinen elämä oli helpompaa kuin kahden alatiesynnytyksen! Haavaan ei koskenut, vähän vaan aristi.

 

mulle tehtiin sektio keskiviikkona aamullla. lauantaina pyysin päästä kotiin ja pääsinkin.
maanantaina otin viimeisen särkylääkkeen ja silloin aloitin myös lenkkeilyn.
minulle se oli positiivinen kokemus
onnea matkaan!

 

Mulla oli sektio aika 13.7.06 aamuksi mutta vedet meni edelisenä yönä 3.30 ja ei kun laitokselle. Aiemmin kaksi sektiota jossa ensimmäisen kanssa kohtu repesi. Toinen sekti meni ihan OK. Tämä kolmas joka siis kaksi viikko asitten olin yhtä kamala kuin ensimmäinenkin. Verenpaineet ennen puudutusta jo 70/38 , verta menetin 1,2 litra ja HB 76. Lähtö oli enemmän kuin lähellä. Olin kasi viikkoa sanonut että mua sattuu eten tosi paljon ja sanoin että kipu on samanlaista kuin ensimmäisen kanssa. Kukaan ei uskonut. Leikkaussalissa tuli sitten yllätys kun maha oli vedetty jo muilta olsin auki paitsi itse kohtulihas. YLLÄTYS istukka edessä ja tyttö pitää ottaa istukan alta. VOitte vaan kuvitella miltä tuntui ja tuntuu vieläkin. Maha on vedetty reidestä reiteen auki ja istukka oli repaleisena minua leikattiin vielä yli tunti sen jälkeen kun tyttö oli jo maailmassa. Aiomme kyllä mieheni kanssa tehdä asiaasta ilmoituksen. Kukaan ei vaivautunut ottamaan istukan paikasta selvää ultralla vaikka sanoin että vauva puskee päällä häpyluun läpi. Kaksi kertaa aikaisemmin viiko välein munille anettiin vain supistuksia lopettava pistos ja sillekin aineelle olin allerginen. Jalat pettivät kun leikkausen jälkeen otettiin katetri pois. Ne eivät ottaneet mitään kaskyjä vastaan ja turvoksissa kuin NORSULLA. Siis en todellakaan liioittele turvotuksen määrää, sairastan imunesteenkertohäiriötä ja lopulta sairaalaan fysioterapeutti tuli ottamaan mitat ja minulle teettettiin tukisukat mittatilaustyönä. Kotiin tulo oli tosi kivulias ja jokainen askel sattui. Kotona itkin ensimmäisen viikon ja tuntui etten selviä mistään. Minä jolla on aina ollut korkea kipukynnys koin että olen täysin toisista riippuvainen ja niinhän minä olinkin. Mieheni tuki ja kantoi minua yhdessä tyttäreni kanssa, mutta pelkäsin todela halvaantuvani. Spinaalipuudus teki siis tepposet minun elimistölle ja aihetti nämä jälkijutut ja se kipu tuntui myös pistokohdassa tänään viimeksi. Palelemiskohtauksia tuli tiuhaan samoja joita tuli heräämössä. Enää en lapsia voi tehdä, kohtu on niin huonossa kunnossa ja annoin tehdä sterilisaation samassa yhteydessä. Luoja ei antanut minun synnyttää normaalisti ahtaan lantion takia ja ensimmäisen synnytyksessä tapahtuneen kohdun repeämisen takia. Voi kun jokainen joka vain voi synnyttäisi normaalisti niin säästyisi monilta kivuilta ja säryiltä.

 

En jaksanut hirmu tarkkaan lukea viimeisen kommentteja, mutta minulle tehtiin sektio. Palauduin nopeaan. Turvotusta ja palelua oli leikkauksen jälkeen, minkä olen ymmärtänyt olevan normaalia. Vatsakin oli todella turvoksissa, kätilö perustelivat sen minulle johtuvan siitä koska tehtiin leikkaavahaava ja mahaan pääsi ilmaan.

 

Mukava kokemus. Torstaiaamuna tyttö syntyi, perjantaina jalkeilla ja sunnuntaina kotiin. Särkylääkkeen otin vielä maanantaina ja sitten normaali elämä ilman mitään kipuja. Nostaa ei saa muuta kuin vauvaa ja kuulemma autolla ei saa ajaa kahteen viikkoon (en tiedä onko urbaanilegenda, mutta vakuutusyhtiöt laskevat 2 viikon ajan olevan toipilasaikaa ja jos jotain saattuu voi korvauksen saaminen olla kinkkistä). Minulle jäi positiiviset muistikuvat! Ai niin takana yksi vaikea alatiesynnytys, josta pahat repeämät, toipuminen kesti noin 2 kuukautta ja toinen alatiesynnytys, jossa lapsemme kuoli.

 

Minulle tehtiin suunniteltu sektio, se oli oikein ihana kokemus. Ainoa ikävä tunne oli se, kun leikkauksen jälkeen oli ihan 'doupattu'. Eli oli tosi tokkurainen olo siitä kaikesta lääkityksestä jonkin aikaa. Samana iltapäivänä kuitenkin purin hampaat yhteen ja kävelin hoitajan tukemana vessaan pesulle ja takaisin, siitä lähti hurrrja olon parantuminen liikkeelle, ja tokkurainen olo oli pian muisto vain.

Kipulääkkeitä tyrkytettiin vähän väliä, mulla oli laitettu jo leikkauksessa sellainen kipupumppu, josta sai itte painaa, kun tunsi tarvitsevansa lääkettä. Illalla joskus hoitsu huomasi, että se on mennyt tukkoon, otti koko kapistuksen pois ja antoi jonkun ahteriin työnnettävän kipulääkkeen tilalle. Seuraavana päivänä otin vielä kipulääkkeen, kun toivat, en oikein tiennyt olisinko tarvinnut vai en, mutta kaiken varalta otin. Sitten en enää huolinut lääkkeitä.

Ei se haava kyllä kipeä ollut, ainoastaan ekoina päivinä ennen tikkien poisottoa pari tikkiä kiristi ilkeästi sängystä noustessa, mutta siinäpä se oli. Enemmän oli riesaa turvotuksesta, kun olivat laskeneet meikäläiseen pussitolkulla nestettä leikkauksen aikana. Oli meinaan ihan norsun jalat!

Heti kun pääsin kotiin rupesin tekeen ihan normaaleja kävelylenkkejä, en muista että mikään likke/liikunta olisi aiheuttanut kipua tai niitä olisi pitänyt varoa. Tietty pari viikkoa vältin nostelemasta raskaita taakkoja, kun se kerran kiellettiin. Kuukauden päästä kanniskelin kyllä jo muuttolaatikoita ja sohvia sun muita huonekaluja, eikä mulla mitään ongelmia sen kanssa ollut.

Kannattaa muistaa, että tää mun synnytys oli tosiaan SUUNNITELTU sektio, kiireellisessä ja hätäsektiossa toipuminen voi olla rankempaa, koska äiti on jo ehtinyt väsyä pitkän synnytyksen takia, eikä leikkaukseen ole huolella valmistauduttu, kuten suunnitellussa.

 

Ja kaikki ei toivu leikkaushaavasta kolmessa päivässä kävelykuntoon vaikka kätilöt kuinka uhkailisivat muilla kävelijöillä.. pieniä vessa- ja suihkureissuja on pakko yrittää, mutta ei kaikki pysty kävelemään sairaalan toiseen päähän, keskolaan, kuten seinäjoen sairaalassa oletetaan. 2vk meni ennenku pystyin kävelemään muutaman kymmenen metriä...

 

\

Ja kaikki ei toivu leikkaushaavasta kolmessa päivässä kävelykuntoon vaikka kätilöt kuinka uhkailisivat muilla kävelijöillä.. pieniä vessa- ja suihkureissuja on pakko yrittää, mutta ei kaikki pysty kävelemään sairaalan toiseen päähän, keskolaan, kuten seinäjoen sairaalassa oletetaan. 2vk meni ennenku pystyin kävelemään muutaman kymmenen metriä...

Tämän allekirjoitan. Luepa aiempi kirjoitukseni tältä sivulta. Tänään tyttö on kolme viikkoa ja vieläkin joudun syömään särkylääkkeitä.

 

Hippibaby ja äiskä67, oliko teillä hätäsektio vai kiireellinen vai suunniteltu?

 

\

Hippibaby ja äiskä67, oliko teillä hätäsektio vai kiireellinen vai suunniteltu?

Mulla oli kiireellinen. Piti olla suunniteltu...tulikin kaks viikkoo aiemmin..

 

ÄISKÄ-64 Sori ku en lukenu sun juttua tarkemmin.. ku ei ollu sillon aikaa, ja vastasin vaa nopeesti kiinnostavaan aiheeseen. Sulla on kyllä ollu aika karsee kokemus.
Mulla meni leikkaus hyvin , mut kipu tuli ihan vaan siitä haavasta, toinen jalka ei tahtonu ottaa alle, ja karvasteli niin kovasti, ja pelkästään sen haavan ansiosta. Hoitaja vaa kyseli että eikö oo tuntoa jalassa... Puutuuko se jalka jne.. se ei halunnu edes ymmärtää että astuminen vaan sattui siihen haavaan.
Vieläkin se arpi on joskus sellanen inhottavan tuntunen, ei kipeä, ja oli tosi kauan tunnoton. AAttelin ettei tuu tuntoa ikinä, ei kyllä tunnu vieläkään ihan kunnolla. puolitoista vuotta sitten syntyi tyttö.
Haava on kyllä siisti eikä ees näy ku karvat on jo kasvanu päälle, vaikkei mulla ollu siihen haavan ulkonäköön mitään ennakkoaatoksia muutenkaan, ompahan merkki siitä että sieltä on joku tullu.. :flower: :heart:

 

\

Haava on kyllä siisti eikä ees näy ku karvat on jo kasvanu päälle,

Sori, mut mun on pakko kysyä, et kasvaako kaikilla karvat vaakaviiltoon asti, vai onko mulle tehty viilto erityisen ylös, tai sit mun karvat on "liian" alhaalla, nimittäin on 5cm väliä häpykarvotuksen yläosasta arpeen... Ei sillä että tosiaankaan tuo arpi haittaisi, mutta tuli vaan mieleen.... :ashamed:

 

\

Kipulääkkeitä tyrkytettiin vähän väliä, mulla oli laitettu jo leikkauksessa sellainen kipupumppu, josta sai itte painaa, kun tunsi tarvitsevansa lääkettä. Illalla joskus hoitsu huomasi, että se on mennyt tukkoon, otti koko kapistuksen pois ja antoi jonkun ahteriin työnnettävän kipulääkkeen tilalle. Seuraavana päivänä otin vielä kipulääkkeen, kun toivat, en oikein tiennyt olisinko tarvinnut vai en, mutta kaiken varalta otin. Sitten en enää huolinut lääkkeitä.

mullakin otettiin eka iltana kipupumppu pois kun vuoti ja sain piikkiä persposkeen.. mut miten on muilla tuon kipulääkityksen kanssa ollut, kun mulle EI ANNETTU enää kolmantena yönä tota piikkiä vaik en päässy sängystä ylös kun särki niin%&¤#¤%&¤! kipukynnys mulla kuitenkin korkea..ja yks hoitsu sanoi että kaikki kipulääkkeet tulee olla lopettanut vuorokausi ennen kotiinlähtöä että yleensäkin päästävät kotiin! onko ihan totta? :ashamed:

 

\

\

Kipulääkkeitä tyrkytettiin vähän väliä, mulla oli laitettu jo leikkauksessa sellainen kipupumppu, josta sai itte painaa, kun tunsi tarvitsevansa lääkettä. Illalla joskus hoitsu huomasi, että se on mennyt tukkoon, otti koko kapistuksen pois ja antoi jonkun ahteriin työnnettävän kipulääkkeen tilalle. Seuraavana päivänä otin vielä kipulääkkeen, kun toivat, en oikein tiennyt olisinko tarvinnut vai en, mutta kaiken varalta otin. Sitten en enää huolinut lääkkeitä.

mullakin otettiin eka iltana kipupumppu pois kun vuoti ja sain piikkiä persposkeen.. mut miten on muilla tuon kipulääkityksen kanssa ollut, kun mulle EI ANNETTU enää kolmantena yönä tota piikkiä vaik en päässy sängystä ylös kun särki niin%&¤#¤%&¤! kipukynnys mulla kuitenkin korkea..ja yks hoitsu sanoi että kaikki kipulääkkeet tulee olla lopettanut vuorokausi ennen kotiinlähtöä että yleensäkin päästävät kotiin! onko ihan totta? :ashamed:

No kyllä on puhunut potaskaa, tai sitten on ihmeellinen käytäntö siellä Mulle ihan tyrkytettiin kipulääkkeitä ja kun en neljäntenä päivänä leikkuusta ollut enää pyytänyt kipulääkettä (sen lisäksi mitä aamulääkkeissä oli automaattisesti 2 paratabsia), niin kävi hoitaja ihan tenttaamassa miksi en ollut pyytänyt lääkettä ja vannotti että pitää pyytää jos koskee =) Ja kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri kirjotti ihan kyselemättä reseptiin kahta eri kipulääkettä kotia varten, joten ei kyllä ainakaan KYSissä pidä ilman lääkkeitä olla.

 

Joo mullekkin tehtiin siellä sektio ja ei kyllä tarvinnu ilman kipulääkkeitä olla. Kipupumppu oli pari päivää ja sen jälkeen kysyivät joka ilta tarviiko kipulääkettä ja yöllä toivat heti kun vaan kelloa soitti. Ja aamulla oli särkylääke muitten lääkkeitten mukana.

 

minäkin oon vasta jälkeenpäin ihmetylly tuota toimintaa, ei jotenkin siinä rumbassa väsyneenä edes tajunnu! nämä hoitajat olikin jo vanhempia tätejä ja siksi varmasti kielteinen suhtautuminen lääkkeisiin :/ sai nimittäin niitä paratabsejakin ihan erikseen pyytämällä pyytää...enkä kotiin muistanu reseptiä kysyä, ei lääkäri edes ehdottanu. jälkeenpäin tosi nihkeesti kirjottivat ketorin reseptin..kun yöksi vielä tarvitsin lääkettä.

 

KYLLÄ :flower:
Mulla on tosi alhaalla se viilto, eli piilossa on. Tai sit mulla on vaan niin tuuhee pörrö... OIkeesti arpi on alhaalla!!!!!!!!!!!!!!! :wave: Ku ny kerran kysyit. Sitä EI näy. Jep... Tarkistin asian..
=)

=)

 

\

KYLLÄ :flower:
Mulla on tosi alhaalla se viilto, eli piilossa on. Tai sit mulla on vaan niin tuuhee pörrö... OIkeesti arpi on alhaalla!!!!!!!!!!!!!!! :wave: Ku ny kerran kysyit. Sitä EI näy. Jep... Tarkistin asian..
=)

=)

Ja mä kun tiirasin arpeeni, et ei mun karvat ainakaan tuonne yllä, vaikka kasvattasin millasen pehkon ja kampaisin ylämäkeen

 

Mulle tehtiin hätäsektio ja olin todella kipeä puolitoista viikkoa. Mitään kipupumppua en saanut (mikä se edes on), enkä kipulääkkeitäkään sairaalassa säännöllisesti kun en pystynyt painamaan hoitajakutsukelloa että olisin saanut hoitajan niitä tuomaan. En siis pystynyt liikkumaan ekana päivänä ollenkaan enkä ylettänyt pöydässä olevaan nappiin, se johdon päässä oleva ei toiminut.
Toisena päivänä kun pääsin jo vähän liikkeelle, ja katetri otettiin pois kun sanoin pääseväni huoneessa olevaan vessaan itse, sain kyllä paratabseja kipuun ja haukut siitä että en hakenut niitä itse kansliasta vaan painoin hoitajakutsua. Kuulemma pitää hakea lääkkeet kansliasta, kun kätilöillä on muutakin tekemistä kuin passata ja mä olin sanonut pääseväni vessaankin itse... vessaan siis matkaa noin kolme metriä, kansliaan kolmekymmentä. Ei kukaan kertonut että sinnekin pitäisi pystyä kävelemään.

 

Minulle oli varattu jo aika suunniteltuun sektioon perätilan takia, mutta sektio jouduttiinkin tekemään kiireellisenä 1,5 viikkoa ennen suunniteltua aikaa kun lapsivettä alkoi tihkumaan. Kiireellisyydestä huolimatta kaikki tapahtui hyvin rauhallisesti. Sairaalassa vielä ultralla tarkastettiin vauvan asento ja painoarvio, sain peräruiskeen ja kävin suihkussa. Sitten laitettiin katetri ja tippa, odoteltiin vähän aikaa lääkärin valmistautumista ja mentiin leikkaussaliin.

Sektio tehtiin spinaalipuudutuksessa, sen laitto ei sattunut ollenkaan. Sen jälkeen en tuntenutkaan mitään, kaikki sujui tosi hyvin. Pääsin suoraan osastolle, sillä heräämö ei iltamyöhällä ollut auki. Minulla ei ollut kipupumppua, mutta eipä ollut kipujakaan. Aina kun alkoi vähänkin tuntumaan, niin painoin kelloa ja sain kipupiikin. Heti aamulla nousin sängystä ja kävin pesulla. Siitä alkoi hurjan nopea toipuminen! Leikkauksen jälkeisenä päivänä söin olemattomiin kipuihini enää suun kautta otettavia särkylääkkeitä ja sen jälkeen en enää niitäkään. Keskiviikkona päästiin kotiin (lauantai-iltana siis leikattiin).

Kuudentena päivänä poistettiin tikit, siihen loppui viimeisetkin nipistelyt. Heti sen jälkeen aloitin vaunulenkkeilyn. Pari-kolme viikkoa sektiosta olin jo täysin ennallaan. Kuukausi sektiosta aloitin uudelleen ratsastuksen. Nyt 2,5 kk:n jälkeen sektiosta muistuttaa enää siisti arpi ihan alhaalla.
Olen valmis synnyttämään sektiolla uudelleen ihan milloin tahansa!
Ja kauhukuvat pitkästä toipumisestakin on vaan kauhukuvia, toipuminen on ihan yksilöllistä. Minä ainakin toivuin sektiosta paljon nopeammin kuin alakautta synnyttäneet huonekaverini. Siellä ne sairaalassa tuskailivat istumista ja revenneitä hanureitaan kun minä pamppailin pitkin osastoa

 

Mulla esikoista yritettiin alateitse mutta lääkäri katsoi parhaaksi sitten monien tuntien ponnistelujen jälkeen leikata. Seuraavana päivänä ylös ja pikkuhiljaa olo koheni. Ulkoilun aloitin sitten kun vauvan sai viedä ulos myös. Haava ihan siisti ja ei ole ollut ongelmia. Juniorille oli sit suunniteltu sektio kun röntgenissä katsottiin että liian ahdas lantio (syy myös miksi esikoinen ei tullut alateitse). Olin sairaalassa pojan keltaisuuden takia 1,5 viikkoa, joten sain levättyä kunnolla ja kävin kaupungilla kävelemässä. Ei mitään oireita oikeastaan. Mulla positiivisia kokemuksia. =)

 

Mulle tehtiin to-pe-yötä vasten kiireellinen sektio, joka sinällään oli ihan ok kokemus. Spinaalipuudutuksen laitto ei sattunut yhtään ja leikkaus meni hyvin. Ainoastaan kivunlievytyksen kanssa oli niin ja näin. Osastokätilöt olettivat, että olin ehtinyt saada synnytyssalissa epiduraalipuudutuksen (en ollut) ja että tuohon epiduraalitilaan olisin saanut leikkauksen päätteeksi morfiinitujauksen (vie kivut kuulemma pahimmaksi ajaksi eli vuorokaudeksi).

Spinaalipuudutuksen haihduttua sain vuoteen vierelle pari kiputablettia. Yöllisiin helveltillisiin kipuihin otin sitten tabletit - eiväthän ne ainakaan mulla mihinkään tehonneet. Tuntui kurjalta, kun joutui kipupiikkiä vielä erikseen pyytämään, minkäänlaista kipu/lääkepumppua en saanut, olisi ollut tarpeen. Näin siis Kättärillä. Älkää epäröikö pyytää kivunlievitystä, itse olin näin jälkikäteen aatellen turhan "kiltti ja vähäksi vaivaksi".

Jo aamulla revittiin ylös vessaan, jolloin meinasi mennä taju. Iltapvästä lähtien toipuminen lähti mukavasti käyntiin ja su päästiin tytön kanssa kotiin. Kipulääkkeitä söin noin puolitoista viikkoa, haavan alue edelleen tunnoton.