Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Keinoja jaksaa 2v uhmaikäisen kanssa?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Viuvauvou, post: 18515364, member: 8608"]</p><p>Ehkä mä sitten olen superihminen <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> - jos se tarkoittaa sitä, että pystyn nostamaan itseni lapsen kiukun ja uhman yläpuolelle ajattelemalla, että minä olen aikuinen ja minulla on keinot hillitä raivoni, ei lapsella, joka on vasta lapsi!</p><p>Meilläkin lapset ja pehmeät arvot ovat tärkeintä, eikä lasta todellakaan alisteta, mutta ei minusta lapsen edessä tiukkana pysyminen sitä olekaan. Toki mullakin on huonot päivät ja harmistukset, mutta lapselle kiukkuamisen olen todennut aivan turhaksi, niin kuin sanoin. </p><p></p><p>Paljon auttaa se, että tiedostaa miksi itseä oikeastaan harmittaa: onko se oma väsymys (yleensä on), onko se lapsen lelut väärässä paikassa (miksi lelujen pitäisi olla jossain tietyssä paikassa?), onko se lapsen ilkeys (miksi ihmeessä lapsi olisi ilkeä äidilleen, jota rakastaa suunnattomasti?) vai onko se ongelmat parisuhteessa (miksi kiukkuan lapselle, jos minulla on ongelmia miehen kanssa?).</p><p></p><p>Olen oikeastaan itsekin yllättynyt omasta rauhallisuudestani lapsen kanssa, koska olen perusluonteeltani aika impulsiivinen ja lapsuudestani muista päällimmäisenä rajutkin tappelut sisarusten kanssa. Toisaalta sitten mieheni, joka taas yleensä on kuin viilipytty, hermostuu helpommin lapsen uhmaan. </p><p></p><p>Vanhempien luonne vaikuttaa siis ihan varmasti, itse olen lapsuuden kodissani saanut kiukuta ja näyttää kaikki tunteeni pahoista hyviin ja kokea rakkautta siitä huolimatta. Näinhän sitä sanotaan, että jos lapsen kaikki tunteet hyväksytään, hän oppii ne hallitsemaan, joten ehkä tässä nyt kylvetään satoa siitä, mikä sitä tietää. Mieheni lapsuudenperheessä taas ei kielteisiä tunteita toisille juuri näytetä, ettei vain kenenkään mieli pahoittuisi, hymyillään vaan suu korvissa vaikka sydän vuotaisi verta...</p><p></p><p>Uskon senkin, että monella on uhmakkaampia lapsia kuin meillä, mutta onko se sitten syy vai seuraus? Eihän sitä voi tietää miten paljon lapsi nyt uhmaisi, jos olisin suhtautunut alusta asti kohtauksiin eri tavalla?</p><p>Normipäivänä meillä kiukutellaan pukemisesta, hampaiden- ja muista pesuista, potallemenosta, ruokailuista, ulos lähdöstä, sisälletulosta, jos leikkiä häiritään, jos äiti ei leiki, lue tai tee jotain muuta mitä taapero haluaa tai ymmärrä mitä lapsi puhuu. Yleensäkään mitään ei tapahdu ensimmäisellä kehoituksella, vaan jokaiseen asiaan taaperon ensimmäinen reaktio on EI!</p><p></p><p>Meillä lapsi suuttuessaan on lyönyt ja purrut minua, mutta silloinkaan en tunne vihaa lasta kohtaan tai voimattomuutta vaan lähinnä piston sydämessäni - olen jättänyt häntä liian vähälle huomiolle, en ole kuunnellut mitä hänellä on sanottavana, vaan keskittynyt liikaa omiin hommiin tai vauvaan.</p><p></p><p>Tasapainoilu huomion jakamisessa vauvan ja uhmiksen kanssa on kyllä välillä kieltämättä hankalaa. Ja kyllä, taapero on lyönyt joskus myös vauvaa, mutta en siitäkään tunne voimattomuutta, vaan ajattelen, että olen epäonnistunut ensinnäkin siinä, että en seuraa riittävästi mitä taapero tekee ts. vahdi lapsia ja toisekseen, esikoinen ei ole saanut riittävästi huomiota.</p><p></p><p>Vielä tuosta omasta jaksamisesta ja väsymyksestä - minusta se on todella isossa osasso omassa jaksamisessa ja tunteiden heittelyssä.</p><p>Meillä jos lapsella on oikein kiukkupäivä, jätän kaikki muut hommat niin vähälle kuin mahdollista ja keskityn ainoastaan lapsiin. Muutenkin ihan oman jaksmiseni takia olen karsinut elämästä kaiken mahdollisen mielestäni epäoleellisen, lapset ovat nyt tässä elämänvaiheessa tärkein. Esim. ruokaa teen silloin kun jaksan ja ehdin, muuten syödään pakasteita, ja olohuone näyttää lähinnä lastenhuoneelta, en yritäkään pitää sisustusta yllä, koska nyt on lasten aika ja ehdin sisustaa sitten kun lapset ovat isompia. Nukun päiväunet yleensä lasten kanssa, tai jos en ehdi päivällä nukkua, niin menen nukkumaan esikoisen kanssa yhtä aikaa kahdeksalta. Omaa aikaa minulla on parina iltana viikossa, se on sovittu miehen kanssa. Miehen kanssa yhteistä aikaa on silloin, kun saamme lastenhoitajan.</p><p>Minulle äitiys on elämää, joka on tärkeintä tässä ja nyt, eikä mitään suoritus. Siksi yritän tehdä elämäni mahdollisimman helpoksi enkä stressaa esim. väliin jääneistä päiväunista tai muusta vastaavasta, näin jaksan itse paljon paremmin.</p><p></p><p>Lisään vielä, että tottakai itsekin olen vihainen lapselle kun hän vaikka lyö minua, mutta en ala itkeä tai huuda naama punaisena, vaan katson tiukasti silmiin ja sanon lujalla äänellä, että tuollaista ei saa tehdä, äitiin sattuu tai muuta sellaista.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Viuvauvou, post: 18515364, member: 8608"] Ehkä mä sitten olen superihminen ;) - jos se tarkoittaa sitä, että pystyn nostamaan itseni lapsen kiukun ja uhman yläpuolelle ajattelemalla, että minä olen aikuinen ja minulla on keinot hillitä raivoni, ei lapsella, joka on vasta lapsi! Meilläkin lapset ja pehmeät arvot ovat tärkeintä, eikä lasta todellakaan alisteta, mutta ei minusta lapsen edessä tiukkana pysyminen sitä olekaan. Toki mullakin on huonot päivät ja harmistukset, mutta lapselle kiukkuamisen olen todennut aivan turhaksi, niin kuin sanoin. Paljon auttaa se, että tiedostaa miksi itseä oikeastaan harmittaa: onko se oma väsymys (yleensä on), onko se lapsen lelut väärässä paikassa (miksi lelujen pitäisi olla jossain tietyssä paikassa?), onko se lapsen ilkeys (miksi ihmeessä lapsi olisi ilkeä äidilleen, jota rakastaa suunnattomasti?) vai onko se ongelmat parisuhteessa (miksi kiukkuan lapselle, jos minulla on ongelmia miehen kanssa?). Olen oikeastaan itsekin yllättynyt omasta rauhallisuudestani lapsen kanssa, koska olen perusluonteeltani aika impulsiivinen ja lapsuudestani muista päällimmäisenä rajutkin tappelut sisarusten kanssa. Toisaalta sitten mieheni, joka taas yleensä on kuin viilipytty, hermostuu helpommin lapsen uhmaan. Vanhempien luonne vaikuttaa siis ihan varmasti, itse olen lapsuuden kodissani saanut kiukuta ja näyttää kaikki tunteeni pahoista hyviin ja kokea rakkautta siitä huolimatta. Näinhän sitä sanotaan, että jos lapsen kaikki tunteet hyväksytään, hän oppii ne hallitsemaan, joten ehkä tässä nyt kylvetään satoa siitä, mikä sitä tietää. Mieheni lapsuudenperheessä taas ei kielteisiä tunteita toisille juuri näytetä, ettei vain kenenkään mieli pahoittuisi, hymyillään vaan suu korvissa vaikka sydän vuotaisi verta... Uskon senkin, että monella on uhmakkaampia lapsia kuin meillä, mutta onko se sitten syy vai seuraus? Eihän sitä voi tietää miten paljon lapsi nyt uhmaisi, jos olisin suhtautunut alusta asti kohtauksiin eri tavalla? Normipäivänä meillä kiukutellaan pukemisesta, hampaiden- ja muista pesuista, potallemenosta, ruokailuista, ulos lähdöstä, sisälletulosta, jos leikkiä häiritään, jos äiti ei leiki, lue tai tee jotain muuta mitä taapero haluaa tai ymmärrä mitä lapsi puhuu. Yleensäkään mitään ei tapahdu ensimmäisellä kehoituksella, vaan jokaiseen asiaan taaperon ensimmäinen reaktio on EI! Meillä lapsi suuttuessaan on lyönyt ja purrut minua, mutta silloinkaan en tunne vihaa lasta kohtaan tai voimattomuutta vaan lähinnä piston sydämessäni - olen jättänyt häntä liian vähälle huomiolle, en ole kuunnellut mitä hänellä on sanottavana, vaan keskittynyt liikaa omiin hommiin tai vauvaan. Tasapainoilu huomion jakamisessa vauvan ja uhmiksen kanssa on kyllä välillä kieltämättä hankalaa. Ja kyllä, taapero on lyönyt joskus myös vauvaa, mutta en siitäkään tunne voimattomuutta, vaan ajattelen, että olen epäonnistunut ensinnäkin siinä, että en seuraa riittävästi mitä taapero tekee ts. vahdi lapsia ja toisekseen, esikoinen ei ole saanut riittävästi huomiota. Vielä tuosta omasta jaksamisesta ja väsymyksestä - minusta se on todella isossa osasso omassa jaksamisessa ja tunteiden heittelyssä. Meillä jos lapsella on oikein kiukkupäivä, jätän kaikki muut hommat niin vähälle kuin mahdollista ja keskityn ainoastaan lapsiin. Muutenkin ihan oman jaksmiseni takia olen karsinut elämästä kaiken mahdollisen mielestäni epäoleellisen, lapset ovat nyt tässä elämänvaiheessa tärkein. Esim. ruokaa teen silloin kun jaksan ja ehdin, muuten syödään pakasteita, ja olohuone näyttää lähinnä lastenhuoneelta, en yritäkään pitää sisustusta yllä, koska nyt on lasten aika ja ehdin sisustaa sitten kun lapset ovat isompia. Nukun päiväunet yleensä lasten kanssa, tai jos en ehdi päivällä nukkua, niin menen nukkumaan esikoisen kanssa yhtä aikaa kahdeksalta. Omaa aikaa minulla on parina iltana viikossa, se on sovittu miehen kanssa. Miehen kanssa yhteistä aikaa on silloin, kun saamme lastenhoitajan. Minulle äitiys on elämää, joka on tärkeintä tässä ja nyt, eikä mitään suoritus. Siksi yritän tehdä elämäni mahdollisimman helpoksi enkä stressaa esim. väliin jääneistä päiväunista tai muusta vastaavasta, näin jaksan itse paljon paremmin. Lisään vielä, että tottakai itsekin olen vihainen lapselle kun hän vaikka lyö minua, mutta en ala itkeä tai huuda naama punaisena, vaan katson tiukasti silmiin ja sanon lujalla äänellä, että tuollaista ei saa tehdä, äitiin sattuu tai muuta sellaista. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ÄITI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Milloin avioero maksetaan?
Tänään 00:27
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
vahna suomi irti uudesta suomesta?
Eilen 22:16
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Onko vr.llä huomioitu että matkustajat edelleen valkoisia, kaikki ohjeet ja mainokset kuvitettu mustien/ ruskeiden kuvilla
Eilen 21:57
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Kuka julkkismies on Ristomatti Ratian kaksoisolento?
Eilen 21:18
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Älykkyys ja kapitalismi
Eilen 20:35
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Minun henkilökohtainen hypoteesini aiheesta naisen keho ja seksuaalisuus
Eilen 18:39
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Kiinnostaako ketään kaukoidän vaatetehtaiden työolot ja ympäristövaikutukset?
Eilen 18:22
vierailija
12 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Vaatteidenkin ostaminen on tehty kilttimiehelle niin hankalaksi
Eilen 16:18
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Olen työkyvytön, koska pystyn tekemään vain sellaista työtä, joka tuntuu minusta kivalta."
Started by vierailija
Maanantai klo 22:07
Luettu: 5K
Aihe vapaa
2.
Oletko 100% Varma Taivaaseen Pääsystä?
Started by vierailija
Maanantai klo 02:34
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Politiikan pyrstötähti Sannan tapa työllistää suomalaisia: työllusti 17 ja se hupi maksoi 15 miljoonaa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 16:18
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Iranista ammuttu tuhansia raketteja ja ohjuksia Israeliin, taitaa olla pappisvallan päivät ohi!
Started by vierailija
Sunnuntai klo 00:41
Luettu: 977
Aihe vapaa
5.
Vainajien kylmäsäilytystilat ovat täynnä sanottiin
Started by vierailija
Maanantai klo 12:45
Luettu: 752
Aihe vapaa
6.
Yle: Suomen talous pärjääkin Ruotsia ja Tanskaa huonommin yritysten takia, ei työläisten. Yllättikö? ..no ei
Started by vierailija
Sunnuntai klo 16:26
Luettu: 613
Aihe vapaa
7.
Helsingin Sanomissa Maija Laura Kauhanen kertoo olevansa rasisti
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:40
Luettu: 609
Aihe vapaa
8.
OrpoPurra nostaa Suomen yleisen ALV:n EU-maiden huipulle 25,5%, vain Orbánin oikeiston Unkarissa korkempi
Started by vierailija
Tiistai klo 10:11
Luettu: 604
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 04:14
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 02:28
Aihe vapaa
3.
"Hallituslähteet STT:lle: Suomessa tullaan irtisanomaan tuhansia virkamiehiä"
Latest: vierailija
Tänään 02:19
Aihe vapaa
4.
Herkullinen makkara-peruna pata :)
Latest: vierailija
Tänään 01:57
Aihe vapaa
5.
Nyt puhutaan makkarasta!
Latest: vierailija
Tänään 01:53
Aihe vapaa
6.
Jee! Av vauva palsta kaatunut.
Latest: vierailija
Tänään 01:46
Aihe vapaa
7.
S-Pankki ja Tapiola vakuutusyhtiö yhdistyvät
Latest: vierailija
Tänään 01:40
Aihe vapaa
8.
S-pankki?
Latest: vierailija
Tänään 01:37
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Keinoja jaksaa 2v uhmaikäisen kanssa?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu