Kehtaisko kysyä kummiksi sellaista ihmistä jota ei ole tavannut kuin pari kertaa ja,,,

[.........]

Tuntenut vasta noin neljä kuukautta. otettiin koiranpentu ja ollaan nyt kasvattajan kans oltu yhteydessä nähty jne.. nyt meille tulee vauva kuukauden päästä ja mietin että ei oo ketään kummeja... ajattelin että jos oon sen kasvattajan kans vielä tekemisissä kovastikin tässä kun ristiäiset ois sitten noin kolmenkuukaudenpäästä nin oisko nolo kysyä kummiksi?vaikka silloin ois vaan reilu puolivuotta ihmisen tiennyt?

 

["mie"]

Jos kummiksi ei ole sopivaa ihmistä, niin miksi sitten niitä pitää väkisin löytää?? Luuletko, että tälläinen kummisuhde kestäisi?

 

[nöppäri]

No empä välttämättä pyytäisi.

 

["eee"]

No mä en kehtaisi kysyä. Siis kuinka paljon te olette yhteydessä arjessa?

 

["rrrr"]

no nyt kuukaudenajan melkein joka päivä...ja nyt nähnyt siis noin 6 kertaa.. ei oo muita kummiehdokkaita ja haluamme kuitnekin kastaa lapsen.

 

["lollo"]

olisitte ilman kummia sit.

 

["vieras"]

En kysyisi, ellei tuo tosiaan olisi viimeinen vaihtoehto. Toki selittäisin tilanteen myös kysyessäni, että en siis odota mitään vahvaa sitoutumista. Synttärikortti olisi ihan riittävää, jos kummilla ei muuten ole haluja kummintehtäviin.

 

["vieras"]

Mä en kehtaisi pyytää.

Eikö teillä ketään ole ketä voisi pyytää?

 

[Wc Ankka]

Se kuinka paljon ootte tekemisissä ei ole niinkään tärkeää, kuin se miten läheiseksi tunnet ihmisen. Mun mielestä.
Nuoremman kummitädeistä yhden kanssa oltiin tunnettu alle vuosi ennen tytön syntymää, mutta alusta asti tuntui siltä että tuossa on mun Ystävä :heart:

 

[sunniee]

kirkolta saatte kummit kun kerta haluatte kastaa (ei se kummeista siis jää kiinni),jos ei suvusta tai lähipiiristä löydy.. mielummin siis seurakunnalta,en pyytäis tuntematonta kummiksi

 

[gggggggggggg]

niin... no eipä oikein ole. kavereita ei ole. miehen suku on melkein kuollu ja mun sisarukset on 12v ja 10v nin ei niitäkään o´voi ottaa.. mummua ja ppaoja ei viihti kun muistaa muutenkin..

 

["Vieras"]

Tuntenut vasta noin neljä kuukautta. otettiin koiranpentu ja ollaan nyt kasvattajan kans oltu yhteydessä nähty jne.. nyt meille tulee vauva kuukauden päästä ja mietin että ei oo ketään kummeja... ajattelin että jos oon sen kasvattajan kans vielä tekemisissä kovastikin tässä kun ristiäiset ois sitten noin kolmenkuukaudenpäästä nin oisko nolo kysyä kummiksi?vaikka silloin ois vaan reilu puolivuotta ihmisen tiennyt?

mutta epäilen ettei se kummisuhde tule kestämään kovin kauaa - mikäli edes suostuu kummiksi.

 

[niiiiiiii]

no meitä kuintekin koira tulee yhdistämään kun ostettiin jalostusoikeudella koira siltä että ainakin sen puoleen tullaan yhteydessä olemaan.

 

[Suomayrjö]

Pöyristyttävää. Ota huomioon, että kummiudesta ei etiketin mukaan saa kieltäytyä. Saatat tämän henkilön epämiellyttävään tilanteeseen.
Onko teillä ystävät ja sukulaiset kortilla?

 

["vieras"]

En pyytäisi. Voi niitä nuoria 10v. pyytää myös

 

["vieras"]

en todellakaan kehtais kysyä.

 

["huh huh"]

[QUOTE="vieras";25650408]En pyytäisi. Voi niitä nuoria 10v. pyytää myös[/QUOTE]
Eli sinulla ei ole MITÄÄN käsitystä siitä, mikä on kummi.

 

["äiti"]

EI todellakaan

 

[no ei voi]

Pöyristyttävää. Ota huomioon, että kummiudesta ei etiketin mukaan saa kieltäytyä. Saatat tämän henkilön epämiellyttävään tilanteeseen.
Onko teillä ystävät ja sukulaiset kortilla?

No todellakin kummiudesta saa ja PITÄÄ kieltäytyä, jollei koe omaavansa resursseja kyseiseen hommaan.
Itse en suostuisi kyseisessä tilanteessa kummiksi. Ikinä. Älä pyydä.

 

["äiti"]

Mummoja ja pappoja et viitsi pyytää kummiksi kun ne muistavat muutenkin...
Siis tätä puolituttua pyytäisit, siksikö että hänkin muistaisi. Vai?

 

["mä"]

Mun mielestä kukaan vieras ei voi sanoa kuinka läheisiä te olette tuon kasvattajan kanssa. Jos teistä tuntuu siltä, että ystävyytenne kestää ja tulette molemminpuolin hyvin toimeen toistenne kanssa niin toki te kysyä voitte. Onhan hänellä mahdollisuus kieltäytyä.

 

["vieras"]

[QUOTE="huh huh";25650421]Eli sinulla ei ole MITÄÄN käsitystä siitä, mikä on kummi.[/QUOTE]

On todellakin. Nykyään tehdään poikkeuksia ja voidaan hyväksyä nuorikin ihminen kummiksi.

 

["vieras"]

Ei se kummius niin vakava asia ole. Jos sinusta tuntuu siltä, että haluat kysyä tätä ihmistä kummiksi, niin kysy ihmeessä!

 

["niin"]

Harkintaa, harkintaa, kummiudesta ei yleensä "voi" kieltäytyä ilman pätevää syytä. Minusta kummiksi pitäisi pyytää ihminen,jonka tunnet aika hyvin ja josta on oletettavissa että pidätte jollain tavalla yhteyttä hamaan tulevaisuuteen. Sukulaismahdollisuudet vielä miettisin läpi.
Ikävää jos teillä ei ystäviä/sukua ole. Käyhän kummiksi omien sisarusten lisäksi myös esim. sinun tai miehesi vanhempien sisarukset tai teidän serkkunne, jos on sopivan läheisiä/muuten sopivia. Ei kummin tarvitse olla nuori/keski-ikäinenkään, joku 60-v vielä ihan sopiva kummiksi, jos on ok kunnossa.
Puolen vuoden tuttavuuden perusteella ja tuon koirayhteyden perusteella aika riskialtista ja tosiaan toiselle osapuolelle pyytäminen vois olla aikamoinen ylläri. Eriasia jos itse alkais vihjailla kiinnostuksestaan.

 

[_Pigeon_]

[QUOTE="vieras";25650464]On todellakin. Nykyään tehdään poikkeuksia ja voidaan hyväksyä nuorikin ihminen kummiksi.[/QUOTE]

Kummiksi kelpaa kirkkoon kuuluva henkilö, joka on käynyt rippikoulun ja hänet on konfirmoitu. 10-vuotias ei noita kriteerejä täytä...

Mitä aloittajan kysymykseen tulee, niin itse en kyllä pyytäisi (ellette oikeasti ole ystävystyneet, siis puhutte henk. kohtaisista asioista jne.). Eikö sinulla tai miehellä ole yhtäkään ystävää, serkkua, tätiä, setää, enoa, vanhempienne serkkuja tmv? Ja tosiaan, miksette niitä isovanhempia pyydä?