Käynnistetty synnytys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyttimaaria
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Rv 37 lapsivettä rupesi tihkumaan. Tämän takia käynnistettiin vuorokauden sairaalassaolon jälkeen. Omat supistukset eivät tehneet yhtään mitään..

Kalvot puhkaistiin ja minulle laitettiin oksitoniinitippa. Supistuket olivat todella kivuliaita. N. tunti käynnistyksen jälkeen kivut olivat jo kamalat, sain ilokaasua. Epiduraalia ei haluttu antaa, koska en ollut auennut yhtään enempää. Parin tunnin päästä sain aquarakkulta (laittaminen sattui ja paljon!). Ne veivät pahimmat selkäkivut pois vajaaksi tunniksi. En ollut vieläkään auennut yhtään enempää, mutta olin järjettömän kipeä. Eivät mielellään olisi antaneet epiduraalia, mutta minusta tuntui, että kuolen siihen kipuun. Jouduin kuitenkin odottamaan anestesialääkäriä pari tuntia (elämäni #&%?$!*ät tunnit). Kun vihdosta viimein sain sen piikin kivut lähtivöt ja nukahdin. Nukuin n. puolitoista tuntia. Tänä aikana aukeaminen oli alkanut kunnolla.

Ekasta epiduraaliannoksesta meni n. 5 tuntia, että olin täysin auki. Olin saanut yhteensä 3 epiduraaliannosta. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin. Kivut olivat silloinkin aika kovat, mutta ei mitään verrattuna avautumisvaiheen kipuihin. Yhtäkään tikkiä en tarvinnut. Kätilön mukaan oli hyvä, kun maltoin olla välillä ponnistamatta (hänen käskystään) ja ponnistin rauhallisesti. Sellaista meillä :) Onnea synnytykseen!
 
Mulla on synnytys käynnistetty joka sitten päättyi hätäsektioon vauvan hapenpuutteen takia. Raskausmyrkytys oli tosin päällä koko ajan. En tiedä oliko sillä vaikutusta et vauvan sydänäänet lakkasi kuulumasta. Ja hereillä olin koko leikkauksen ajan vaikka hätäsektio olikin.
 
Mulla kaksi käynnistettyä synnytystä ja kokemukset ihan positiiviset.

Ensimmäinen synnytys käynnistettiin rv 38+5, raskausmyrkytys syynä, olin maannut jo viikon osastolla levossa. Käynnistys tableteilla kohdunsuulle. Ensimmäiset muruset aamupäivällä noin kello 11. Pieniä supisteluja saatiin aikaiseksi, mutta kuten lääkärillekin sanoin niin kunnon shoppailulla olis irronnut parempia ;)
Käynnistelyä jatkettiin ja sain vielä kaksi annosta muruja kohdunsuulle, kun supistelut edelleenkään ei olleet kummoisia niin ehdottivat jo että annetaan kipupiikki kankkuun ja nukkumaan...Minä päätin että mahan kanssa en takaisin osastolle mene ja alettiin miehen kanssa kävelemään sairaalaa ympäri, että saataisiin jotain tapahtumaan. Illalla kahdeksan aikaan alkoi supparit jo tuntua ja mentiin osastolle käyrille. Siinä alkoi sitten jo tuntumaan aikamoista selkäkipua ja yhdeksän aikaan meni vedet. Vesien menon jälkeen alkoi supparit olemaan kipeitä, mutta aukeamista ei juurikaan tapahtunut. Siirryttiin saliin jotta saisin kipuun ilokaasua, epiduraalia ei voitu antaa kun kohdunsuu ei ollut tarpeeksi auki. Tunnin verran oltiin salissa ja pyysin uudelleen epiduraalia, kätilö totesi, että olin auennut sen verran että voitaisiin antaa. Jäätiin miehen kanssa odottelemaan lääkäriä joka laittaa vauvalle spinnin ennen kuin anestesialääkäri tulee. Lääkäri ei edes ehtinyt tulla kun tunsin tarvetta ponnistaa, hälytettiin kätilö takaisin ja samalla tuli myös lääkäri, sanoin että ponnistuttaa niin eivät uskoneet. Lääkäri alkoi kaikessa rauhassa laittelemaan niitä välineitä valmiiksi ja kun vihdoin alkoi tutkimaan minua niin olin kahdeksan senttiä auki. Laittoi kohdunsuulle puudutuksen ja alettiin ponnistaa, ponnistusvaihe 11 minuuttia ja ihana prinsessa oli sylissäni :)

Toinen synnytys käynnistettiin myös raskausmyrkytyksen vuoksi rv 39+4 tällä kertaa tipalla. Synnytys eteni aikalailla saman kaavan mukaan eli ensin ei tapahdu mitään ja sitten muutama kivulias supistus joilla paikat aukee. En tiedä onko tämä minun ominaisuus vai vaikuttaako käynnistys siihen. Tällä kertaa kaikki meni vielä nopeammin ja kivunlievitykseksi jäi vain ilokaasu, jota en edes juuri ottanut. Synnytyksen kesto 1,5 h ja ponnistus sama 11 minuuttia. 4,2 kiloinen poika tuli maailmaan vauhdilla ja ilman tikkejä, mitä neuvolassakin vähän ihmeteltiin.

Kaiken kaikkiaan yllätyin siitä, että kohdallani ainakin synnytys ei ollut niin tuskaista kuin kuvittelin. Ensimmäisen synnytyksen kivuliain vaihe kesti vain vähän aikaa niinpä toisella kerralla keskusteltuani kätilön kanssa olin sitä mieltä, että puudutukset vain siinä tapauksessa, että ei ole pelkoa niiden pitkittävän synnytystä. Jälkikäteen mietityttää se, että jos vielä lapsia tekee niin kun on molemmista ollut jo osastolla ja käynnistetty niin osaako kotoota sairaalaan lähteä ajallaan...
 
Itselläni synnytys käynnistettiin rv 42+2. Käynnistykseen ei pidetty mitään kiirettä vaikka vauvan painoarvio olikin yli 4 kg ja lapsivesikin rupesi vähenemään. Sain kohdunsuulle tabletin murusen joka 3 tunti ja iltaan mennessä ei ollutkaan tapahtunut mitään, olin samaisen 1 cm auki, jonka olin jo ennen käynnistystä. Illalla ilmoitettiin vain, että huomenna jatketaan käynnistystä. Oma oloni oli tuolloin tosi kypsä ja pettynyt. Olin kai alitajuntaisesti ajatellut, että kaikki olisi tapahtunut nopeammin.

Samaisena yönä puoli 12 aikaan alkoivatkin spontaanisti supistukset, joita ei päivän aikana ollut tullut kuin jokunen. Ainoa pirullinen asia supistuksissa oli se, että ne alkoivat heti tulemaan parin minuutin välein... No kärvistelin noin 1 asti, jolloin anestesialääkäri antoi epiduraalin oltuaan sopivasti osastolla, vaikka olin tuolloin vasta samaisen 1 cm auki. Epiduraali vei (luojan kiitos) kaikki kivut ja olinkin kivuton lähes 2 tuntia. Tämän jälkeen sain vielä lisäannoksen. Minulle laitettiin myös tippa nopeuttamaan tilannetta. Tipasta oli se hyöty, että aukesin vajaassa tunnissa n. 5 cm täysin auki. Ponnistusvaihe kesti 28 min ja koko synnytys alle 6 tuntia. Joten ensisynnyttäjälle suht nopeasti.

Kaikki meni todella hyvin, eikä käynnistyksestä jäänyt suurempia traumoja. Ainoa negatiivinen puoli oli todellakin vain noiden supistusten lyhyt väli. Mutta siitäkin selvittiin. Lopputuloksena kaikesta meillä on nyt ihana 4 vk vanha pieni poika.
 

Uusimmat

Yhteistyössä