"äitiX3"
Olen 34 ja kaveripiirissäni on lisäkseni tasan yhdellä lapsia. Hyvillä , lähimmillä ystävilläni on ollut miehet jo kymmenisen vuotta, mutta lapsia heistä yksikään ole vielä saanut aikaiseksi. En tiedä onko kyse lapsettomuudesta vai mistä, aiheesta ei ole koskaan puhuttu. Nyt näistä viidestä ystävästä kolme on hankkinut koiranpennun ja niistä koirista jauhetaan enemmän kuin minä ikinä olen jauhanut vauvoistani.
Facebookiin he kaikki päivittelevät vain juttuja koiranpennuistaan. Mitä ovat tehneet, kuinka ovat käyneet leikkimässä pennun sisaruksen luona, kuinka on nukuttu päikkäreitä vierekkäin... Julkaisevat kuvia koiristaan vähintään kerran viikossa. Kaksi on tilannut valokuvaajan kotiin kuvaamaan koiraansa. Kolmas sai koiransa vasta nyt hetki sitten, mutta on ihan yhtä "hullu", jauhaa vaan koirastaan sitä ja tätä.
Meillä oli sovittu pikkujoulut ja tänä vuonna minä en ole raskaana, kuten tässä viime vuosina on aina ollut tapana. Innolla odotin ystävien tapaamista. Lapsille järkkäsin lastenhoitajan, koska mies on töissä ja nuorimmalle pumppailin tissimaitoa varastoon ja opetin juomaan pullosta, että voin olla useamman tunnin poissa. Sitten ilmoittaa yksi, että ei voi tulla, kun koiravauva on vielä niin pieni. Toinen ilmoittaa, että heillä ei ole koiravahtia ja kolmas menee seuraavana aamuna koiran kanssa johonkin koulutukseen. Että voitaisiinko siirtää pikkujoulut siihen, kun koiravauvat ovat isompia...En itse koskaan ole vedonnut raskauteeni tai vauvoihini, olen mennyt ja ollut sitten vaikka vähemmän aikaa. No just, nyt sitten ollaan kaikki kotona, koska koiravauvat eivät voi olla hetkeä yksin.
Pitääkö minun ihan kohteliaisuudesta ihastella heidän koiriaan, vaikka kaikki ystäväni varmasti tietävät, että en voi sietää koiria? En ole koskaan pitänyt koirista, en ollenkaan. Mua jotenkin ällöttää sellainen lässyttely ja just koiravauvapuheet. Ja kun maailmassa ei ole mitään muuta kuin ne koiravauvat. En minäkään lapsistani koko aikaa jauha, kuten he koiristaan.Vai pitäiskö sitä itse kertoa joka ripuli, uusi temppu tai aivastus ja valokuvata joka ikinen hetki ja laittaa ne facebookiin? Loppuuko tämä koirahulluus koskaan?
Facebookiin he kaikki päivittelevät vain juttuja koiranpennuistaan. Mitä ovat tehneet, kuinka ovat käyneet leikkimässä pennun sisaruksen luona, kuinka on nukuttu päikkäreitä vierekkäin... Julkaisevat kuvia koiristaan vähintään kerran viikossa. Kaksi on tilannut valokuvaajan kotiin kuvaamaan koiraansa. Kolmas sai koiransa vasta nyt hetki sitten, mutta on ihan yhtä "hullu", jauhaa vaan koirastaan sitä ja tätä.
Meillä oli sovittu pikkujoulut ja tänä vuonna minä en ole raskaana, kuten tässä viime vuosina on aina ollut tapana. Innolla odotin ystävien tapaamista. Lapsille järkkäsin lastenhoitajan, koska mies on töissä ja nuorimmalle pumppailin tissimaitoa varastoon ja opetin juomaan pullosta, että voin olla useamman tunnin poissa. Sitten ilmoittaa yksi, että ei voi tulla, kun koiravauva on vielä niin pieni. Toinen ilmoittaa, että heillä ei ole koiravahtia ja kolmas menee seuraavana aamuna koiran kanssa johonkin koulutukseen. Että voitaisiinko siirtää pikkujoulut siihen, kun koiravauvat ovat isompia...En itse koskaan ole vedonnut raskauteeni tai vauvoihini, olen mennyt ja ollut sitten vaikka vähemmän aikaa. No just, nyt sitten ollaan kaikki kotona, koska koiravauvat eivät voi olla hetkeä yksin.
Pitääkö minun ihan kohteliaisuudesta ihastella heidän koiriaan, vaikka kaikki ystäväni varmasti tietävät, että en voi sietää koiria? En ole koskaan pitänyt koirista, en ollenkaan. Mua jotenkin ällöttää sellainen lässyttely ja just koiravauvapuheet. Ja kun maailmassa ei ole mitään muuta kuin ne koiravauvat. En minäkään lapsistani koko aikaa jauha, kuten he koiristaan.Vai pitäiskö sitä itse kertoa joka ripuli, uusi temppu tai aivastus ja valokuvata joka ikinen hetki ja laittaa ne facebookiin? Loppuuko tämä koirahulluus koskaan?
Eikö koiravauvoilla ole "isät" kotona, että "mammat" pääsisivät hippaamaan?