Kaveriongelmia (5 v tyttö)

[ymmällään]

Mun tytöllä on ollut huonoa tuuria kaveruuksissa. Hän ystävystyi päiväkotiin mentyään 3-vuotiaana syvästi ja viime elokuussa tuo kaveri muutti pois. Siitä asti on ollut kuin orpo piru.

Viime syksyllä koetti ystävystyä yhden vuotta nuoremman kanssa, mutta sitten tuo silloin 3-v kaveri sai jonkun uihmapiikin ja ystävyyden yritelmät päättyivät siihen, kun hän veti muutaman kerran tyttöäni sen verran lujaa kasvoille, että tyttöni ei enää halunnut olla hänen kaveri. Muutenkin koko ryhmässä oli hintsusti tyttöjä. Vuotta isompia oli, mutta niille tyttöni ei kelvannut kaveriksi.

Tänä syksynä vaihtui ryhmä (koko päiväkodin 5- ja 6-vuotiaat yhdistettiin) ja uudesta ryhmästä tuntui löytyneen kaveri. Se ei kauaa kestänyt. Haistoin jo aiemmin, että tämä ystävä on vilpillinen ja koettaa kiusata (esim. valehtelee asioita). Myös sellaista typerää ärsyttämistä on ollut, että koska hän täyttää 6 ensi kesänä ja mun tyttö syyskuussa, niin hän muka pääsee eskariin ennen mun tyttöä...

Synttäreiden yli päästiin hyvinä ystävinä (olivat 3 viikkoa sitten), mutta nyt sitten on jo kääntänyt kelkkaa ja ilkkuu mun tyttöä.

Eikä ryhmässä nyt taaskaan ole yhtään pysyvää ystävää ja joka aamu on itkuinen lähtö päiväkotiin. Kyllä hän siellä leikkii useammankin kanssa hoitajien juttujen perusteella, mutta on sellainen joka haluaa yhden "parhaan"ystävän ja on kyllä sitten lojaali.

Miksi jotkut tytöt vaihtavat ystävää noin usein? Mitä mä voin asialle?

 

["vieras"]

Miksi jotkut tytöt vaihtavat ystävää noin usein? Mitä mä voin asialle?

miksi sun tyttö haluaa vain sen yhden ainoan kaverin? mitä ne muiden lasten vanhemmat voi sille?

 

[---]

Tylsää tuo on joo. Tylsää myös muille, että osa lapsista haluaa tuon yhden parhaan ystävän jolle ollaan lojaali. Ja sitten ei oteta muita leikkiin mukaan. Voi kun tytötkin voisivat kaikki leikkiä yhdessä isona ryhmänä eikä kyhnyttää yhden rakkaimman ystävän kanssa koko päivää.

 

[5-vuotiaan äiti myös]

Tylsää tuo on joo. Tylsää myös muille, että osa lapsista haluaa tuon yhden parhaan ystävän jolle ollaan lojaali. Ja sitten ei oteta muita leikkiin mukaan. Voi kun tytötkin voisivat kaikki leikkiä yhdessä isona ryhmänä eikä kyhnyttää yhden rakkaimman ystävän kanssa koko päivää.

Tälle peesi! Olisi ehkä alun alkaenkin kannattanut ohjata tyttöä leikkimään muidenkin kanssa kuin vain yhden kaverin. Jälkiviisaus paras viisaus. No, totta puhuen, ei sekään välttämättä auta. Meidän 5v. on aina osannut tutustua kaikkien kanssa, mikä sitten taas ei passaa niille kaikille muille. On jo eskarissa, eikä ole bestistä siellä. Tätien mukaan leikkii kaikkien kanssa, mutta onhan siellä muilla noita kahden kauppoja. Onneksi tytölläkin sit muuta kautta on yksi "paras" kaveri.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="vieras";22266415]miksi sun tyttö haluaa vain sen yhden ainoan kaverin? mitä ne muiden lasten vanhemmat voi sille?[/QUOTE]

Ei vaan yhden (ei hän silloin kun hänellä oli hyvä ystävä ollut sellainen, että vain tämä 1 kelpaa, vaan leikki ihan nätisti muidenkin kanssa, myös kolmistaan, nelistään ihan ok), mutta se hänen ystävyytensä ei vaihdu päivittäin, tyyliin tänään kelpaat, tänään et...

Hän haluaa ainakin yhden syvemmän, pysyvämmän ystävyyden noiden ryhmäjakojen tuomien tilapäisten leikkitoveruuksien ja joidenkin tyttöjen vaihtuvien arvontojen tuomaa epävarmuutta vastaan.

Mutta en mä osaa selittää hänelle, miksi joillakin tuo ystävyys on kovin häilyvää...

 

[alkuperäinen]

Vaikka mun tytöllä oli se paras ystävä, muutkin kelpasivat kyllä mukaan. Tämä tämän syksn ystävä oli tyyppiä, että nyt hänellä on uusi ystävä ja tyttöni ei kelpaa enää, vaan ilkkuu ja kiusaa uuden ystävän kanssa omaani. Haukkuu mm. lihavaksi (tyttöni on noin 104 cm ja 16 kg eli siro ja hoikka... tämä ystävä on itse pulleampi vaikkei mikään lihava sentään).

Ja alusta asti nimenomaan ohjasin + toivoin että pk:ssa ohjataan, että voi leikkiä ryhmässä +myös muiden kanssa.

 

[alkuperäinen]

Neuvokaa,míten selitän nuo tuuliviirit. Ettei se ollutkaan sinun ystäväsi niin kuin toivoit? Vai miten?

 

[alkuperäinen]

nostan

 

[kaverillinen]

Anna mennä ihan omalla painollaan tällaiset asiat. Kyllä se kaveri löytyy jossain vaiheessa. Turhaa alat selittämään mitään jos ei osaa, menee metsään enemmän vaan muuten.

 

[alkuperäinen]

Anna mennä ihan omalla painollaan tällaiset asiat. Kyllä se kaveri löytyy jossain vaiheessa. Turhaa alat selittämään mitään jos ei osaa, menee metsään enemmän vaan muuten.

Tyttö kysyy neuvoa ja syytä. Olen nyt sanonut, että sellainen joka haukkuu yhtenä päivänä tai hylkii, ja toisena ehkä kelpuuttaa paremman puutteessa, tai kiusaa, narraa, yrittää ärsyttää (nämä esimerkein, mitä on ollut), ei ole oikeasti hänen ystävänsä, vaikka hän on niin luullut.

Tässäkään ryhmässä ei ole montaa tyttöä. Edelleenkään ne 6-vuotiaat tytöt eivät kelpuuta 5-vuotiaita tai ei ainakaan mun tyttöä. 5-vuotiaita tyttöjä on ryhmässä 4, joista 1 oli se kaveri, nyt liittoutui yhden 5-v:n kanssa. Jäljelle jääneet 2 (tyttöni ja se toinen) eivät vaan löydä toisiaan, vaikka on yritetty... ollaan äitien keskenkin yritetty, kyläilty toistemme kotona jne.. Ovat ilmeisesti liian erilaisia kiinnostuksen kohteiltaan ja temperamentiltaan.

Joten tulossa ikäviä aamuja kun tyttö itkee, ettei ole kavereita... On hänelläkin, 2 mun hyvien ystävien noin samanikäistä (4,5 ja 5 v) tyttöä, joita näkee säännöllisesti + harrastuksesta 1 tyttö, jonka kanssa orastavaa ystävyyttä. Mutta enemmänhän tuo viettää aikaa päiväkodissa.

 

["TinkaM"]

Tylsää tuo on joo. Tylsää myös muille, että osa lapsista haluaa tuon yhden parhaan ystävän jolle ollaan lojaali. Ja sitten ei oteta muita leikkiin mukaan. Voi kun tytötkin voisivat kaikki leikkiä yhdessä isona ryhmänä eikä kyhnyttää yhden rakkaimman ystävän kanssa koko päivää.

Se on jännä että tuota bestis-ajatusta tuputetaan vieläkin tytöille. Pojilla taas on sitä hauskempaa mitä enemmän on jengiä leikkimässä! Omaa tyttöäni ainakin yritän sitten aikanaan ohjata toimimaan ryhmässä kaikenlaisten ihmisten kanssa.

 

["sinna"]

Se vaan nyt on noin että pojat leikkii porukassa ja tytöt varaa ja vaihtelee ystäviään päivästä toiseen ja aina joku on kolmas pyörä ja itkee! älä kuitenkaan ihan liikaa sekaannu tuohon jollei selkeää kiusaamista esiinny. Lapsesi vaan joutuu syrjityksiksi ja mamoksi jos äiti koko ajan hössöttää ja puolustaa omaa kullannuppuaan. Ota myös huomioon että asiat eivät välttämättä aina ole niin mustavalkoisia kuin oma lapsesi ne kertoo! Myös hän itse voi vaikuttaa asiaan yrittämällä olla jatkuvasti jonkun bestis,joka kuitenkaan ei halua niin sitoutua yhteen ystävään vain. Minä en myöskään moittisi lapselle ääneen toisia lapsia sanomalla että he eivät ole todellisia ystäviäsi! Lapset vasta opettelevat sosiaalisia taitoja ja siihen kuuluu monenlaista - myös niitä pettymyksiä! Pidä kotisi ovet auki lapsille ja ole itse reilu lastesi kavereille! Annat näin hyvän esimerkin ystävällisyydestä ja se heijastuu lapsiinkin.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="TinkaM";22267725]Se on jännä että tuota bestis-ajatusta tuputetaan vieläkin tytöille. Pojilla taas on sitä hauskempaa mitä enemmän on jengiä leikkimässä! Omaa tyttöäni ainakin yritän sitten aikanaan ohjata toimimaan ryhmässä kaikenlaisten ihmisten kanssa.[/QUOTE]

En ainakaan minä tuputtanut, vaan ihan itse on sen luontoinen. Kyllä mäkin ohjaan ryhmään ja hän on kyllä ihan sosiaalinen, ystävällinen, saa helposti leikkikavereita tuntematioomistakin lapsista puistossa/lomalla ym., leikkii isommassa ryhmässäkin. Harrastaa liikuntalajia, menee hyvin siellä ryhmässä. Mutta en pysty muuttamaan sitä, että ei haluaisi sitä bestistä...

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="sinna";22267831]Se vaan nyt on noin että pojat leikkii porukassa ja tytöt varaa ja vaihtelee ystäviään päivästä toiseen ja aina joku on kolmas pyörä ja itkee! älä kuitenkaan ihan liikaa sekaannu tuohon jollei selkeää kiusaamista esiinny. Lapsesi vaan joutuu syrjityksiksi ja mamoksi jos äiti koko ajan hössöttää ja puolustaa omaa kullannuppuaan. Ota myös huomioon että asiat eivät välttämättä aina ole niin mustavalkoisia kuin oma lapsesi ne kertoo! Myös hän itse voi vaikuttaa asiaan yrittämällä olla jatkuvasti jonkun bestis,joka kuitenkaan ei halua niin sitoutua yhteen ystävään vain. Minä en myöskään moittisi lapselle ääneen toisia lapsia sanomalla että he eivät ole todellisia ystäviäsi! Lapset vasta opettelevat sosiaalisia taitoja ja siihen kuuluu monenlaista - myös niitä pettymyksiä! Pidä kotisi ovet auki lapsille ja ole itse reilu lastesi kavereille! Annat näin hyvän esimerkin ystävällisyydestä ja se heijastuu lapsiinkin.[/QUOTE]

Mikä on oikeaa kiusaamista? Ilkkuminen että mä en enää leiki sun kanssa? Hoikan tytön lihavaksi haukkuminen? Mä kuulin nuo ihan itse eilen hakutilanteessa, ei ole tytön puheen varassa. Samoin jatkuva ärsyttäminen, että tyttö pääsee muka myöhemmin eskariin... Luulen että tuo eskari-juttu on tullut siksi, että tyttöni osaa paremmin kirjoittaa ja jo vähän lukee, kun tämä ex-kaveri ei niitä vielä osaa. Kerroin tänään hoitajille, aikoivat keskustella ryhmässä näistä asioista.

Musta tuollaiset lapset eivät ole oikeita ystäviä. Haluan myös opettaa erottamaan jyvät akanoista. Ketä tahansa ei ole pakko ottaa ystäväksi.

Jos se entinen bestis ei ylipäätään halua olla kenenkään pari, miksi otti uuden parin, oltuaan ensin noin 2,5 kk tyttöni kanssa paita-ja-peppu-tyyppisesti?

Kyllä mä koetan olla reilu, ja aika paljon annan kutsua meille, että saisi ystäviä.

 

[......]

Ja valitettavasti aika julmia. Muistan kyllä omalta kouluajaltani ja ehkä jo eskarista lähtien, kuinka joku oli aina se ylimääränen. Vaihteli päivän mukaan.. Mutta eipä tuo mitään hirveitä traumoja ole jättänyt, itse ihan samalla tavalla aikanaan osallistuin tähän "kiusaamiseen" ja tulin myös kiusatuksi samaisessa porukassa, kuten kaikki muutkin vuorollaan.

 

[.]

meillä vähän samaa kuin ap:n tytöllä, tosin kyseessä poika ja tuntuu välillä kärsivän siitä että kaverit ei tänään päästäny leikkiin ja sitten joutuu hakeutumaan muuhun seuraan ja kysessä eskarilaiset. Että kyllä ne pojakin osaa jo pienestä pitäen.

 

["Mirmeli"]

Kysymys nyt on kuitenkin 5 vuotiasta lapsista. Kyllä niitä kavereita ja bestiksiä tulee monet vielä eteen. Parempi se on pienestä asti oppia kestämään pettymykset niin on isompana jo helpompaa. Mulla on itsellä 5 vuotias tyttö ja joka päivä on joku lällätellyt jostain, haukkunu kenkiä ja kehunu omia. "En oo sun kaveri!"- ihan tuttua juttua. Mut ei sitä kannata niin henkeensä vetää kaikkea, jos ei hoidosta löydy kamuja niin sitten vaan kodin lähettyville etsimään. Meillä on joka viikko "leikkitreffit" jonku naapuruston lapsen kanssa, siinä saa äitikin taas huomata et meitä tosiaan on moneen junaan aikuisiakin....

 

[alkuperäinen]

Tuntuu vaan ikävältä, jos tyttö nyt yli 1,5 v joutuu kärvistelemään tuossa ryhmässä ilman kaveria, arvonnan ja lällättelyn kohteena. Kuinka moni aikuisista suostuisi siihen? Ensi vuonna tulee niitä silloin 5-vuotiaita sinne, toivotaan että niistä on sitten kaveriksi .

Koulussa kuitenkin on 20-22 samanikäistä luokalla + rinnakkaisluokkia, luulisi jonkun kaverin löytyvän helpommin.