Kaverin veli kuoli, mitenkä toimisin, neuvoja kaipaan!!

[Micosa]

Tuota olisin tarvinnut, kun aikoinaan esikoiseni kuoli vauvana. Kellekään ei voinut puhua, kaikki olivat vain, kuin ei mitään olisi tapahtunut. Vasta vuosikausien jälkeen sain itkeä erään ystäväni kanssa asiaa. Siihen saakka se oli riippana sydämessäni.

On vaikeimpia asioita mitä kohdata ystävänä.

 

["minna"]

Meidän kaverin veli kuoli myös tänä kesänä yllättäen. Kun mieheni sai viestin, laitettiin tekstiviestin välityksellä osanotto. Viikon päästä nähtiin sattumalta, ei siinä osannut oikein mitään sanoa, halata ja kertoa olevansa tukena ja auttaa jos vaan mitenkään voi. He olivat pari viikkoa poissa kotoa, joten ei sinne oltaisi edes voitu mennä. Tuttujen kesken sitten leivottiin heille pakkaseen, vietiin mansikoita ym. Olivat kovin mielissään kun tiesivät meidän välittävän. Kauheasti ei silti kannata kylään itseensä tunkea, jos eivät jaksa ottaa vastaan... Pääasia, että ilmaiset jollain tapaa olevansa tukena.

 

[--]

[QUOTE="Positiivinen";24296715]Tiimarista saa hirveen kivoja kiinassa tai taivanissa tehtyä halppisposliinienkeleitä. Niitä voi aina viedä, ne on tosi ihania. Ja mukaan sitten kortti, johon voi hakea jonkun tosisöpön runon vaikka positiivareista.
Sellaiset enkelit on tosi tarpeellisia ja on älykästä työntää ihmiselle kortti käteen, kun sen tapaa.

Muista vielä näyttää murheellisemmalta kuin se, jota asia koskee. Kaikkein parasta puuhaa läheisensä menettäneelle on toissijaisten ja tekosurijoiden lohduttaminen - menee nääs huomio pois ikävämmistä asioista.[/QUOTE]

Oletpas ilkeä.

 

[mihinkä]

Mä en oikein ymmärrä mitä järkeä on laittaa se kortti sinne kotiin jos kerran tiedät, ettei hän sitä tule saamaan kovin pian, ja tiedät kuitenkin, että hän menee äitinsä luo. Eikö sitä korttia nyt voi sinne äidin luo lähettää?

mitäpä laitat vastaanottajaksi jos ap:n kaveri ei asu tämän äidin luona? viekö posti edes perille kun tämä kaveri ei asu äidin osoitteessa?!

 

[vieläkään selvinnyt]

On vaikeimpia asioita mitä kohdata ystävänä.

Niinhän se varmaan onkin, ei osaa mitään sanoa ja olla. Onneksi vuosien päästä löytyi ystävä, joka auttoi.

 

[-?-]

Isäni kuoltua sain kukkalähetyksen silloisen poikaystäväni äidiltä, mukana oli "värssy" Pikku Prinssistä. "Ihmettele, hän sanoi, ovatkohan tähdet valaistuja sitä varten että jokainen löytäisi omansa."
Ei välttämättä ihan sanatarkasti muistettu...
Muita osanottoja en juurikaan muista, mutta tämä jäi sydämeeni.