Kaverin sisko sai vihdoin lapsen 44 vuotiaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kaverin sisko halusi tulla äidiksi jo yli 20 vuotta.
Hän vietti pitkään suhteessa miehen kanssa, joka halusi odottaa lasten hankinnassa. Noin 33 vuotiaana hän erosi miehen alkoholisoiduttua ja petettyä häntä useamman kerran.
36 vuotiaana kaverin sisko löysi hyvän miehen ja vuoden yhdessä oltuaan he alkoivat yrittää lasta. Lasta ei kuulunut, joten he menivät hoitoihin. Hoidot eivät tuottaneet toivottua tulosta.
Mies sairastui vakavasti ja kuoli pian. Kaverin sisko jäi yksin. Surun keskellä hänelle tuli tunne, että hän haluaa äidiksi, että parisuhteet on hänen osaltaan koettu.
Kaverin sisko ei voinut enää saada lapsia omilla munasoluillaan, joten lapsettomuushoidoissa käytettiin lahjoitettuja munasoluja ja siittiöitä.
En itse halua lasia, mutta tämä kaverin siskon tarina sai vedet silmiin.
Voiko olla hienompaa lahjaa kuin jonkun ihmisen antama pyynteetön elämän mahdollistava lahja.
On todella upeata, että ihmiset lahjoittavat munasolujaan ja siittiöitään vanhemmiksi haluaville.
Yksityisillä klinikoilla tarvitsivat ovat usein heikoimmassa asemassa, koska hoidot maksavat paljon ja lahjoittajia on vähän.
Vaikka en itse halua lapsia, harkitsen sukusolujeni lahjoittamista jollekin klinikalle.
Onko täällä kenelläkään kokemusta sukusolujen lahjoittamisesta Helsingin klinikoilla? Oliko se helppoa? Miltä se tuntui?
Mitä klinikkaa suosittelet?
 
Hyvä kertomus. Et pitäiskö noin muutenkin et kun kuolee ni ne elimet menisi tarvitseville ku mitä se kuollut niillä tekee ja voi pelastaa jonkun hengen. Itelkin tää kysymys mut miten on voiko mies lahjoittaa naisen kehoon munuaisen?
 
Kaverin sisko halusi tulla äidiksi jo yli 20 vuotta.
Hän vietti pitkään suhteessa miehen kanssa, joka halusi odottaa lasten hankinnassa. Noin 33 vuotiaana hän erosi miehen alkoholisoiduttua ja petettyä häntä useamman kerran.
36 vuotiaana kaverin sisko löysi hyvän miehen ja vuoden yhdessä oltuaan he alkoivat yrittää lasta. Lasta ei kuulunut, joten he menivät hoitoihin. Hoidot eivät tuottaneet toivottua tulosta.
Mies sairastui vakavasti ja kuoli pian. Kaverin sisko jäi yksin. Surun keskellä hänelle tuli tunne, että hän haluaa äidiksi, että parisuhteet on hänen osaltaan koettu.
Kaverin sisko ei voinut enää saada lapsia omilla munasoluillaan, joten lapsettomuushoidoissa käytettiin lahjoitettuja munasoluja ja siittiöitä.
En itse halua lasia, mutta tämä kaverin siskon tarina sai vedet silmiin.
Voiko olla hienompaa lahjaa kuin jonkun ihmisen antama pyynteetön elämän mahdollistava lahja.
On todella upeata, että ihmiset lahjoittavat munasolujaan ja siittiöitään vanhemmiksi haluaville.
Yksityisillä klinikoilla tarvitsivat ovat usein heikoimmassa asemassa, koska hoidot maksavat paljon ja lahjoittajia on vähän.
Vaikka en itse halua lapsia, harkitsen sukusolujeni lahjoittamista jollekin klinikalle.
Onko täällä kenelläkään kokemusta sukusolujen lahjoittamisesta Helsingin klinikoilla? Oliko se helppoa? Miltä se tuntui?
Mitä klinikkaa suosittelet?
Miehelle sukusolujen lahjoittaminen on helppoa. Ensin hieman testejä ja sitten tuokio "luontofilmien" seurassa. Kivat hoitajat kiittelevät ja laittavat tuloksen pakkaseen.

Aasialaisnaiset auttavat tässäkin, tulosta tulee paljon nopeammin kuin tatuoitujen silikonijenkkihirviöiden seurassa.
apak244jp-13.jpg
 

Yhteistyössä