Kaverin lapsi väkivaltainen, onko normaalia?

[ap]

En tiedä kuuluuko tää "normaaliin kehitykseen" vai mihin, mutta mun kaverilla on poika 2v, joka on täys hullu... Hakkaa, vainoaa ja juoksee mun lapsia kohti, tönii, lyö, tulee päälle, kuristaa jne jne... siis tää poika ei osaa leikkiä kunnolla, meille kun tulevat niin ainoastaan kiusaa mun lapsia. Mulla 1v ja 3v lapset.
Pitäkää mua tyhmänä, tietämättömänä,ihan mitä vaan! Mulla on ollu aina ns. kiltit lapset, en ole koskaan kellään edes nähnyt tuollaista käytöstä.
Tää 2v joutuu meillä ollessaan lähes koko ajan olla arestissa, koska kun päästää "vapaalle jalalle" niin tulee heti pahoinpitelemään mun lapsia. Ja sitten mun lapset istuu loppujen lopuksi sylissä koko näiden vierailun ajan. Ja varsinki meidän 1v on mustelmilla kyläilyn jälkeen.
Sanonko ettei tarvi enää tulla meille vai lopetanko yhteydenpidon, mitä teen?
Nää vanhemmat kyllä tietää että lapsi tekee väärin ja yrittävät komentaa mutta ei mikään tehoa. Viisaat neuvot nyt tarpeen!!

 

[Ooo]

Ei ole todellakaan normaalila. Joku mennyt pieleen kasvatuksessa tai sitten on joku diagnosositavissa oleva sairaus (psyykkinen tai neurologinen). Ja tietysti näiden yhdistelmä on todennäköisin.
Jos ovat ystäviäsi, niin varmaan pystyt nätisti neuvomaan, että olisi yhteydessä esim. perheneuvolaan tai tavalliseenkin neuvolatätiin, joka voisi ohjata lääkärin kautta eteenpäin tutukimuksiin ja avun piiriin. Itse en ottaisi ketään sellaistä kylään, jonka jälkeen omalla lapsella olisi mustelmia. Kuka niistä kyläilyistä nauttii?

 

[...]

ei oo normaalia. eikä sekään oo normaalia, että vanhemmat eivät saa kuria parivuotiaalle. siis meinaan.. lapsi hakee huomiota tuollaisella käytöksellä. haluaa rajoja ja rakkautta. kun on rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei, lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. vaikuttaa että tässä tilanteessa ei niin ole.. tai toisaalta.. onko lapsella kotonansa liian tiukat rajat? sen takii rupee riehumaan sitten muualla, kun ei tiedä miten saa olla..

 

[....]

Mä en hakkaavaa lasta päästäisi omien lapsieni kimppuun, tottakai omiaan pitää suojella eikä tahallaan päästää lasta kylään joka hakkaa heitä mustelmille.

 

[äippä]

ei oo normaalia. eikä sekään oo normaalia, että vanhemmat eivät saa kuria parivuotiaalle. siis meinaan.. lapsi hakee huomiota tuollaisella käytöksellä. haluaa rajoja ja rakkautta. kun on rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei, lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. vaikuttaa että tässä tilanteessa ei niin ole.. tai toisaalta.. onko lapsella kotonansa liian tiukat rajat? sen takii rupee riehumaan sitten muualla, kun ei tiedä miten saa olla..

AHA entäs jos kuria ja rakkautta onkin? ja siksi toisekseen 2vuotiaalla aleta mitään tutkimaan,ei meidän 4vuotiaallakaan alettu ennen 5v neuvolaa, vaikka vaadin tutkimuksia.

 

[kurin puolesta]

ei oo normaalia. eikä sekään oo normaalia, että vanhemmat eivät saa kuria parivuotiaalle. siis meinaan.. lapsi hakee huomiota tuollaisella käytöksellä. haluaa rajoja ja rakkautta. kun on rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei, lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. vaikuttaa että tässä tilanteessa ei niin ole.. tai toisaalta.. onko lapsella kotonansa liian tiukat rajat? sen takii rupee riehumaan sitten muualla, kun ei tiedä miten saa olla..

AHA entäs jos kuria ja rakkautta onkin? ja siksi toisekseen 2vuotiaalla aleta mitään tutkimaan,ei meidän 4vuotiaallakaan alettu ennen 5v neuvolaa, vaikka vaadin tutkimuksia.

kuria EI TODELLAKAAN OLE, jos vanhemmat antavat lapsensa hakata toisia lapsia!

 

[Ooo]

Kyllä pieniä lapsiakin hoitoon ohjataan. Tai siis perheitä, ei 2-vuotiaille mitään omia terapioita ole, vaan apu tulee perheen tuen ja opastuksen kautta.

 

[ap]

Todella hankalaa mennä sanomaan kaverille tästä.
Tämän lapsen äiti,siis mun kaveri, on luonteeltaan "hysteerikko".. yrittänyt kasvattaa lapsensa kirjojen mukaan. Tiedättekö mitä tarkoitan? Kaikki pitänyt mennä täydellisen mallin mukaan, imetys, ruokailut, nukkumiset jne...
Tuntuu että hän antaa AINA täyden huomion lapselle, esim jos istuttais kahvipöydässä ja poika tulee vinkuttaa jotain, niin ei voi sanoa lapselle että "odota hetki". Jos poika kitisee vähän jostain pikkujutusta, niin äiti ryntää heti luokse ja alkaa hyssyttää.
Jos mä joskus olen ollut heillä yksin käymässä, niin ei meidän keskustelusta tule yhtään mitään, kun tän äidin pitää koko ajan ottaa huomioon poikansa, jos keskustellaan ja poika sanoo väliin että äiti tuu leikkii, niin äiti menee heti vähäks aikaa... Mä tuossa tilanteessa olisin sanonut suoraan "ei nyt, olen kahvilla, leikitään sitten myöhemmin"..en nyt osaa välttämättä selittää kunnolla, mutta toivottavasti saitte jotain selkoa tästä...

 

[erityislapsen äiti]

ei oo normaalia. eikä sekään oo normaalia, että vanhemmat eivät saa kuria parivuotiaalle. siis meinaan.. lapsi hakee huomiota tuollaisella käytöksellä. haluaa rajoja ja rakkautta. kun on rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei, lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. vaikuttaa että tässä tilanteessa ei niin ole.. tai toisaalta.. onko lapsella kotonansa liian tiukat rajat? sen takii rupee riehumaan sitten muualla, kun ei tiedä miten saa olla..

AHA entäs jos kuria ja rakkautta onkin? ja siksi toisekseen 2vuotiaalla aleta mitään tutkimaan,ei meidän 4vuotiaallakaan alettu ennen 5v neuvolaa, vaikka vaadin tutkimuksia.

yksityiseen yhteyttä jos kunnalla eivät välitä!

mutta tosiaan joo, huvittaa nää rajoja ja rakkautta kommentit, varsinkin erityislasten kohdalla sitten vielä jankataan että kuinka se auttaa jos ne Oikeasti on. helpottaa toki!

 

[ap]

Todella hankalaa mennä sanomaan kaverille tästä.
Tämän lapsen äiti,siis mun kaveri, on luonteeltaan "hysteerikko".. yrittänyt kasvattaa lapsensa kirjojen mukaan. Tiedättekö mitä tarkoitan? Kaikki pitänyt mennä täydellisen mallin mukaan, imetys, ruokailut, nukkumiset jne...
Tuntuu että hän antaa AINA täyden huomion lapselle, esim jos istuttais kahvipöydässä ja poika tulee vinkuttaa jotain, niin ei voi sanoa lapselle että "odota hetki". Jos poika kitisee vähän jostain pikkujutusta, niin äiti ryntää heti luokse ja alkaa hyssyttää.
Jos mä joskus olen ollut heillä yksin käymässä, niin ei meidän keskustelusta tule yhtään mitään, kun tän äidin pitää koko ajan ottaa huomioon poikansa, jos keskustellaan ja poika sanoo väliin että äiti tuu leikkii, niin äiti menee heti vähäks aikaa... Mä tuossa tilanteessa olisin sanonut suoraan "ei nyt, olen kahvilla, leikitään sitten myöhemmin"..en nyt osaa välttämättä selittää kunnolla, mutta toivottavasti saitte jotain selkoa tästä...

nostan jos jollain kommentoitavaa tähän...

 

[Mystiq]

Siis mulla on tutun lapsi samanlainen.
Ja se aina HYMYILEE, kun se hakkaa, kaataa jne jne.

Ja ikää on 6v... =O
Karmivaa.

 

[juu]

Todella hankalaa mennä sanomaan kaverille tästä.
Tämän lapsen äiti,siis mun kaveri, on luonteeltaan "hysteerikko".. yrittänyt kasvattaa lapsensa kirjojen mukaan. Tiedättekö mitä tarkoitan? Kaikki pitänyt mennä täydellisen mallin mukaan, imetys, ruokailut, nukkumiset jne...
Tuntuu että hän antaa AINA täyden huomion lapselle, esim jos istuttais kahvipöydässä ja poika tulee vinkuttaa jotain, niin ei voi sanoa lapselle että "odota hetki". Jos poika kitisee vähän jostain pikkujutusta, niin äiti ryntää heti luokse ja alkaa hyssyttää.
Jos mä joskus olen ollut heillä yksin käymässä, niin ei meidän keskustelusta tule yhtään mitään, kun tän äidin pitää koko ajan ottaa huomioon poikansa, jos keskustellaan ja poika sanoo väliin että äiti tuu leikkii, niin äiti menee heti vähäks aikaa... Mä tuossa tilanteessa olisin sanonut suoraan "ei nyt, olen kahvilla, leikitään sitten myöhemmin"..en nyt osaa välttämättä selittää kunnolla, mutta toivottavasti saitte jotain selkoa tästä...

nostan jos jollain kommentoitavaa tähän...

Minun mielestäni tuo on ihan selvä strategia, jos haluaa ongelmia. Lapsi tottuu saamaan haluamansa silloin kun se hänelle sopii ilman muiden ihmisten huomioimista.

Olen siis samaa mieltä ap:n kanssa ja sanoisin kyllä asiasta.

 

[juuh]

Vaikea sanoa, mutta ongelma saattaisi olla juurikin tuossa äidin täydessä omistautumisessa. Ehkä lapsi on sinun lapisllesi kateellinen, kun he ovat viemässä aikuisten huomiota ja purkaa sitä väkivaltana. Itse olen huomannut hyväksi omilla lapsillani, että jos lyömistä ja tönimistä on tullut, niin olen sanonut, että ei saa töniä JA opastanut toisen tavan "leikkiä". Lapsella voi siis olla kyvyttömyyttä toimia ryhmässä/muiden kanssa, eikä siihen auta, että eristetään muista jäähylle. Entäs jos te äidit osalistusitte lasten leikkiin ettekä istuisi kahvilla. Sitten kun alkaa sujua, siirrytte sohvalle jne...

 

[vieras]

Kyllähän lapset ovat erilaisia, mutta ei tuo normaalilta käytökseltä kuulosta. Kaksivuotiailla on usein uhmaa ja "järki hieman kateissa", mutta esim. muiden kuristaminen kuulostaa käsittämättömältä.

Paras olisi varmaan keskustella äidin kanssa siitä, miten vierailut saisi rauhoitettua.

Jos keskustelu ei luonnistu, alkaisin varmaan pitää hieman etäisyyttä. :-/ Ethän kertomuksesi mukaan nytkään onnistu juttelemaan äidin kanssa, kun tämä vain hyysää lastaan.

 

[ap]

Kyllähän lapset ovat erilaisia, mutta ei tuo normaalilta käytökseltä kuulosta. Kaksivuotiailla on usein uhmaa ja "järki hieman kateissa", mutta esim. muiden kuristaminen kuulostaa käsittämättömältä.

Paras olisi varmaan keskustella äidin kanssa siitä, miten vierailut saisi rauhoitettua.

Jos keskustelu ei luonnistu, alkaisin varmaan pitää hieman etäisyyttä. :-/ Ethän kertomuksesi mukaan nytkään onnistu juttelemaan äidin kanssa, kun tämä vain hyysää lastaan.

Nimenomaan. En oikein tiedä miten sen asian ottais esille, vaiko ollenkaan... toisaalta ei ole mun ongelma mut olisihan se mukava jos voitaisiin nähdä edes joskus.
Ja sitten sekin, kun mä en hänen kanssaan mielellään kasvatusasioista keskustele, koska hän sanoo aina olevansa oikeassa kun on kasvattanut lapsen kirjan mukaan, ihan tosissaan! Voisin kuvitella hänen suuttuvan todella verisesti jos menen mainitsemaan pojan käyttäytymisestä... typerää, mutta en kaipaa riitoja hänen kanssaan...
olisiko sitten helpoin yrittää pitää etäisyyttä ainakin lasten kanssa, jos tuo joskus huomaisi? Päiväkodissakin kuulema käyttäytyy samanlailla (tiedän kun toisen kaverin lapsi käy samassa päikyssä) kenties hoitsut on jo sanoneet tälle mun kaverille asiasta, en tiedä... :/

 

[ap]

Kyllähän lapset ovat erilaisia, mutta ei tuo normaalilta käytökseltä kuulosta. Kaksivuotiailla on usein uhmaa ja "järki hieman kateissa", mutta esim. muiden kuristaminen kuulostaa käsittämättömältä.

Paras olisi varmaan keskustella äidin kanssa siitä, miten vierailut saisi rauhoitettua.

Jos keskustelu ei luonnistu, alkaisin varmaan pitää hieman etäisyyttä. :-/ Ethän kertomuksesi mukaan nytkään onnistu juttelemaan äidin kanssa, kun tämä vain hyysää lastaan.

Nimenomaan. En oikein tiedä miten sen asian ottais esille, vaiko ollenkaan... toisaalta ei ole mun ongelma mut olisihan se mukava jos voitaisiin nähdä edes joskus.
Ja sitten sekin, kun mä en hänen kanssaan mielellään kasvatusasioista keskustele, koska hän sanoo aina olevansa oikeassa kun on kasvattanut lapsen kirjan mukaan, ihan tosissaan! Voisin kuvitella hänen suuttuvan todella verisesti jos menen mainitsemaan pojan käyttäytymisestä... typerää, mutta en kaipaa riitoja hänen kanssaan...
olisiko sitten helpoin yrittää pitää etäisyyttä ainakin lasten kanssa, jos tuo joskus huomaisi? Päiväkodissakin kuulema käyttäytyy samanlailla (tiedän kun toisen kaverin lapsi käy samassa päikyssä) kenties hoitsut on jo sanoneet tälle mun kaverille asiasta, en tiedä... :/

Ja ei kuulu tuo hymiö tuonne...

 

[tyttöjen äiti]

Poikalapset vaan on sellaisia....!

 

[hoplaa]

up!

 

[ap]

Poikalapset vaan on sellaisia....!

Jep jep...

 

[Tasku Venus]

Poikalapset vaan on sellaisia....!

No ei mun ainakaan.