R
rider
Vieras
Alkaa jo pikkuhiljaa väsyttää - lapsellisesta aiheesta valitan, mutta kun tällä hetkellä kiukuttaa. Ystävä jo lukiovuosilta on aina ''matkinut'' minua, uudet bändit, pukeutuminen, harrastukset, lukemani kirjat, ovat aina siirtyneet myös hänelle. Aina kun olen löytänyt uuden bändin, johon ihastun, kaveri ihastuu siihen myös. Kun minä löysin nuorena Shakesperen, niin teki ystävänikin. Kun lukiossa aloin pukeutua ''prep''-tyylisesti, ennen kirjaviin tiikeripaitoihin yms. pukeutunut kaveri alkoi käyttää myös slipareita, kauluspaitoja jne. Ostin ensimmäisen pikkumustan, 2 vk myöhemmin kaveri osti samanlaisen. Nuorena ajauduin jopa niin pitkälle, että leikkasin vaatteideni merkit irti niskasta, ettei kaverini ostaisi samanlaisia. Joskus itkettikin iltaisin, kun keksit jonkun hienon, originellin idean ja heti kohta se oli kaverilla käytössä
Nuorena asian olisi kenties voinut laskea nuoruuden identiteetin haun piikkiin, mutta entäs nyt hieman päälle 30-vuotiaana? Kaverin kanssa on kuitenkin tullut pidettyä (harvakseltaan) yhteyttä, sillä all in all hän on mukava henkilö, ainoa iso negatiivinen piirre on tuo matkiminen. Matkiminen on jatkunut tosiaan näin kauan.
Tänään sitten meinasin kilahtaa. Olen puhunut nyt ihan osallistuvani erääseen tenniksen alkeisopetuksen intensiivikurssille, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Salasin tämän kaverilta, mutta hän oli sen mutkikkaampaa reittiä pitkin saanut selville: tänään kun olin ilmoittautumassa kurssille, sain kuulla sen olevan täynnä. Viimeiset neljä paikkaa olivat juuri menneet kaverilleni, tämän poikaystävälle ja poikaystävän kahdelle siskolle. Kurssi ei ole missään yleisessä ilmoittelussa, eli mistään lehdestä/isolla netistä sitä ei löydä. Mikään mahti maailmassahan ei estä kaveriani osallistumasta, enkä voi siitä hänelle valittaa, mutta kaverini ei edes pidä tenniksestä/ole koskaan aikonutkaan aloittaa sitä.
No, tänään opin katkeran kautta että tyhmyydestään maksaa. Tämä juttu itsessään ei kilahduttaisi, mutta se yhditettynä kaikkeen muuhun, varsinkin kun nyt kesällä ollaan oltu aktiivisemmin yhteydessä.
Kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Nuorena asian olisi kenties voinut laskea nuoruuden identiteetin haun piikkiin, mutta entäs nyt hieman päälle 30-vuotiaana? Kaverin kanssa on kuitenkin tullut pidettyä (harvakseltaan) yhteyttä, sillä all in all hän on mukava henkilö, ainoa iso negatiivinen piirre on tuo matkiminen. Matkiminen on jatkunut tosiaan näin kauan.
Tänään sitten meinasin kilahtaa. Olen puhunut nyt ihan osallistuvani erääseen tenniksen alkeisopetuksen intensiivikurssille, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Salasin tämän kaverilta, mutta hän oli sen mutkikkaampaa reittiä pitkin saanut selville: tänään kun olin ilmoittautumassa kurssille, sain kuulla sen olevan täynnä. Viimeiset neljä paikkaa olivat juuri menneet kaverilleni, tämän poikaystävälle ja poikaystävän kahdelle siskolle. Kurssi ei ole missään yleisessä ilmoittelussa, eli mistään lehdestä/isolla netistä sitä ei löydä. Mikään mahti maailmassahan ei estä kaveriani osallistumasta, enkä voi siitä hänelle valittaa, mutta kaverini ei edes pidä tenniksestä/ole koskaan aikonutkaan aloittaa sitä.
No, tänään opin katkeran kautta että tyhmyydestään maksaa. Tämä juttu itsessään ei kilahduttaisi, mutta se yhditettynä kaikkeen muuhun, varsinkin kun nyt kesällä ollaan oltu aktiivisemmin yhteydessä.
Kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Eikö tuollaisilla ihmisellä ole mitään omaa tahtoa, siis tahtoa tehdä asiat oman mielen mukaan eikä matkia toista. Mikä saa ihmisen tekemään noin?
