Kaveri kutsui synttärijuhliinsa. En uskalla mennä

[Syvästi introvertti]

Perheen perustamisen aikana olen viettänyt sellaista ns.erakon elämää. Olen kyllä aina ollut sellainen hiljainen ja yksinään nautiva ihminen.
Nyt yksi vanha tuttu fb kautta lähetti kutsun hänen synttäreilleen.
Tuppisuuna ihan varmasti tulen laimentamaan toisten juhlatunnelmia, mutta ensiksi miten saan itseni sinne juhliin mukaan? Nytkin jo ahdistaa niin älyttömästi kun tiedän, että sinne tulee se yksi tosi ylimielinen smalltalkia hallitseva ämmä(ollaan pienestä asti tunnettu toisiamme). Tosin suurempi ongelmani on tosiaan se, että pelkään sosiaalisia tilanteita.
Huoh!

 

[suru ja ilo]

Hei,minä olen samanlainen kuin sinä ja tosiaan tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta koita rohkaista itseäsi menemään. Usein on vaikea lähteä, mutta sitten voi olla ihan kivaakin

 

[Toinen introvertti]

Haluatko mennä niille synttäreille? Itse yritin vuosikausia sopeutua sosiaaliseen elämään, kävin bileissä ja osallistuin kaikenlaisiin kissanristiäisiin - yleensä olin se, joka tarkkaili, kuunteli ja vilkuili salaa kelloa. Parhaimmillaan tilaisuudesta löytyi yksittäisiä tuttuja, joiden kanssa sai jutun juuresta kiinni. Nykyään käyn hyvin harvoin missään tuollaisissa paikoissa, olen hyväksynyt sen, että en pidä niistä. Toisaalta pelkäämäänkään ei kannata ryhtyä. Harvoin ketään muuta haittaa se, että joku istuskelee ryhmän laitamilla kuuntelemassa - ei heidän juhlatunnelmansa siitä latistu, vaikka itselle se voikin tuntua tosi isolta asialta.

Nykyään minulle Facebook on todella hyvä tapa pitää yllä sosiaalisia suhteita: tykkään ja laitan lyhyitä kommentteja. Synttärisankareita ja muita juhlijoita muistan onnitella, mutta juhlien aikaan on vaan noita kiireitä... Suurten kokoontumisten sijaan tapaan niitä muutamia luottoystäviä kahden kesken. Hyvä keino on myös järjestää peli-ilta: muutaman tunnin strategiapelin ääressä ei tarvitse olla niin kova smalltalk-ihminen, kun voi keskittyä peliin. Tai sitten pyytää seuraksi leffaan, sielläkään ei tarvitse puhua. Leffan jälkeen voi käväistä kahvilla vaihtamassa ne tärkeät kuulumiset.

En pidä itseäni erakkona. Tapaan ystäviäni, pidän yhteyttä kavereihin, teen sen vain tavalla, joka minulle on luonnollista eikä aiheuta ahdistusta.

 

[gfdfdg]

No nyt sinun pitää selvittää haluatko oikeasti sinne juhliin vai et. Jos haluat, niin mene ahdistuksesta huolimatta. Jättämällä tekemättä se mörkö ei ainakaan pienene.