Kaveri huutaa lapselleen - mitä sanoa?

[taustalla]

Moikka,

Kysyisin miten te muut olette reagoinneet, jos ystävänne huutaa omalle lapselleen?

Minulla nimittäin on yksi erittäin temperamenttinen ystävä, jolla aivan ihana melkein 2-vuotias poika . Harmillisinta vain on, että hän melkein joka kerta kun näemme, huutaa lapselleen... Jopa niin kovalla äänellä että meikäläistä alkaa hävettää, mutta ennenkaikkea käy sääliksi pientä viatonta poikaa joka vain käyttäytyy ikäisensä mukaisesti.

Olen nyt seurannut tätä tässä jo 6kk sivusta ja tuntuu pahalta nähdä heitä, koska en oikein pidä oikeutettuna sitä että hän huutaa lapselleen niin rumasti. Hän hokee "kuinka kamala tuo penska on". Kerran hän sanoi että yllättyi niin kun hänen poikansa sai kunnon raivarin. En voinut enää olla vain hiljaa vaan sanoin miten asia on, että lapsethan juuri tässä iässä ottavat meistä vahemmista paljon mallia.

MUTTA, siis pitäisikö tähän asiaan ylipäätänsä puuttua ja sanoa jotain diplomaattisesti? Vai antaa asian vain olla?

En nimittäin haluaisin tietenkään olla mikään besserwisser-äiti, mutta tuntuu vaan niin väärältä hänen käyttäytyminensä...

 

[eva]

Vaikea aihe. Itse yrittäisin saada hänet näkemään hyviä asioita lapsessa. Tai jotenkin lieventää moitteita vedoten ikään tai etsimällä perusteita lapsen käytökselle. Saattaisin myös kysyä, kiinnostaisiko häntä säännöllinen lapsenhoitoapu, että äiti pääsee tuulettumaan ja lapsi pääsee vähäksi aikaa vähemmän vihamieliseen ympäristöön - ja tietysti jättäisin tämän viimeisen lauseen sanomatta.

Vanhempana sitä helposti kohtelee lastansa samalla tavalla kuin millaista kohtelua itse on vanhemmiltaan saanut. Nämä toimintamallit ovat iskostuneet niin syvälle, että niitä on vaikea nähdäkään saati että niistä pääsisi eroon. Siksikään aiheesta ei ehkä kannata lähteä kovin suoraan keskustelemaan. Ennemminkin voisi lähteä muistelemaan yhdessä omaa lapsuutta, millaiset kokemukset ovat jättäneet hyviä muistoja omista vanhemmista, millaiset luoneet luottamusta heihin, ja millaiset tilanteet ovat tuntuneet kohtuuttoman epäreiluilta.

 

[tiitu]

Tunnemmeko me? Minä huudan lapsilleni ja nimittelen niitä kamaliksi kakaroiksi. En käyttäydy vakivaltaisesti tai muuten agressiivisesti. Toivon, että jos kyse on vain huutamista niin annat asian olla. Tietysti jos on jatkuvaa ja turhastakin huudetaan, niin voithan asiasta mainita. Ei lapsi huutoon kuole ja meillä ainakin noi riiviöt/kakarat ovat yhtä jästi päitä kuin vanhemmat. Huuto vasta menee ymmärrykseen asti.

eli huono äikö olen?

 

[tolnaato]

Mielestäni huutaminen on ihan normaalia ja varmasti jokainen sitä jossain vaiheessa harrastaa. Mutta se on väärin, jos ei ole mitään aihetta suuttua lapselle ja huutelee silti.

 

[kukkis]

enpä montaa äitiä tiedä, joka ei joskus joutuisi muksuilleen ääntään korottaa...itse lukeudun tähän sakkiin. varsinkin väsyneenä tulee ääntä korotettua, vaikka tiedän sen olevan yhtä tyhjän kanssa :/ en mielestäni ole huono äiti, eikä varmaan äänen korottaminen kenestäkään huonoä äitiä tee. eri asia jos ilman syytä (jonku mielestä on syytä, jonku ei) hieman monimutkainen juttu...mutta ei se jatkuva huuto kyllä asiaa perille taida viedä.

 

[taustalla]

http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/2-3vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy