Kaveri ei saa apua itselleen ja lapselleen, miten voisin auttaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"aapee"

Vieras
Kaverini on yksinhuoltaja, isä ei kuvioissa mukana. Hänellä on hyvin vähän tukiverkostoa, suku asuu satojen km päässä.

Kaverini on henkisesti täysin loppu siihen ettei ole juurikaan omaa aikaa. Minä hoidan hänen lastaan aina kun omilta kiireiltäni pystyn.

Lisäksi kaverini 2,5 v. poika ei vaikuta ihan normaalilta. En ala diagnooseja tekemään, mutta todella vilkas, vaativa ja usein ilkeä ja tyytymätön. Poika on pk:ssa ja äiti opiskelee. Iltaisin äiti käy leikkipuistoissa, leikkii ja on muutenkin poikansa kanssa, ja on mielestäni hyvä äiti. Mutta silti poika käyttäytyy kuten käyttäytyy. Saattaa esim. huutaa pari tuntia putkeen, heitellä tavaroita ja on alkanut hakata myös päätään lattiaan. Eli ei ole todellakaan pojalla asiat hyvin.

Äiti on niin loppu että kun näemme, hän itkee joka kerta, ja on puhunut että joskus pelkää vahingoittavansa itseään tai lasta. Hän kuulemma nykyään itkee päivittäin.

Jonottavat tukiperhettä, kuulemma heillä perusasiat niin hyvin ettei tarvetta kiireelliseen apuun, jono kestää vielä ainakin 1,5 v. Pojan käytös on kuitattu uhmaiällä, ja kun kuulemma tuon ikäisiä ei vielä aleta sen kummemmin tutkimaan.

Yritän itse tosiaan auttaa kuuntelemalla käverini huolia, ja hoitamalla hänen lastaan aina kun voin, niin hän saa omaa aikaa. Reilun viikon päästä mennään heille oman lapseni kanssa koko päiväksi, niin kaverini saa omaa aikaa.

Olisiko mitään järkeä että minä soittaisin johonkin kaverini puolesta? Ja mikä paikka se on mihin edes pitäisi soittaa? Haluaisin jotenkin auttaa, kun tuntuu ettei hänen hätäänsä oteta vakavasti.
 
Anteeksi että kommentoin vaikken osaakaan neuvoa mihin soittaa, pakko vain sanoa että olet kyllä hyvä ystävä kun noin huolehdit hänestä ja lapsesta ja yrität auttaa!
Saisi olla tuollaisia ihmisiä enemmän.
Ja tuosta soittamisesta, mihinkään sossun/ensi-ja turvakotiin älä ainakaan soita,todennäköisesti saa vain pahaa tuhoa aikaan.
 
[QUOTE="vieras";23703878]Anteeksi että kommentoin vaikken osaakaan neuvoa mihin soittaa, pakko vain sanoa että olet kyllä hyvä ystävä kun noin huolehdit hänestä ja lapsesta ja yrität auttaa!
Saisi olla tuollaisia ihmisiä enemmän.
Ja tuosta soittamisesta, mihinkään sossun/ensi-ja turvakotiin älä ainakaan soita,todennäköisesti saa vain pahaa tuhoa aikaan.[/QUOTE]

Kiitos sinulle! Autan tosiaan niin paljon kuin pystyn, mutta tuntuu epäoikeudenmukaiselta että hänen hätäänsä ei suhtauduta vakavasti, ilmeisesti vasta sitten tehdään jotain kun jotain pahaa on tapahtunut! :-(
 
Voisitko toimia noin epävirallisena tukiperheenä heille? Ottaa lasta joskus teille yökylään tms että kaveri saisi vapaa-aikaa?

Tai muuten kutsua heitä kylään, syömään jne.

Minäkään en uskaltaisi mihinkään mitään ilmoitusta tehdä jos kaveri ei itse ole sitä pyytänyt. Noilla voi kuitenkin olla ikäviä seurauksia.
 
no, jos palstaan on uskominen sossu tule hätiin vähemmästäkin ilmiannosta, joten
jos muu ei auta, "ilmianna kaveri nimettömänä" niin eiköhän ne sinne sitten rynni apuun.

Anteeksi siis ärsyttävä asenteeni,olet huippuystävä, ja kaverisi on ikävässä jamassa, kun yrittää
pärjätä jaksamisen rajoilla, ei saa apua ensin pitää tippua pohjalle ja sitten jo huostaan otto uhkaakin.
Käsittämättömän pölö yhteiskunta.

Olisko teillä joku yhteinen kaveripiiri, jolla saisitte vaikka jonkun hoitoringin perustettua että tämä äiti saa levätä ?
 
Pyydä kaveria itseään soittamaan omaan neuvolaan ja/tai terveyskeskuksen lastenpsykologille ja /tai perheneuvolaan. Jo on kumma, jos mistään ei saa apua. Lisäksi kodinhoitajaakin kannattaa kysyä, vaikka saanti monessa kunnassa on vaikeaa.
 
Voisitko toimia noin epävirallisena tukiperheenä heille? Ottaa lasta joskus teille yökylään tms että kaveri saisi vapaa-aikaa?

Tai muuten kutsua heitä kylään, syömään jne.

Minäkään en uskaltaisi mihinkään mitään ilmoitusta tehdä jos kaveri ei itse ole sitä pyytänyt. Noilla voi kuitenkin olla ikäviä seurauksia.

Kaverini ei voi tulla meille koska on lemmikeillemme todella allerginen. :-( Mutta tosiaan hoidan hänen lastaan aina kun mahdollista, on ollut meillä yökylässä ja me heillä.
 
[QUOTE="mummo";23703946]Pyydä kaveria itseään soittamaan omaan neuvolaan ja/tai terveyskeskuksen lastenpsykologille ja /tai perheneuvolaan. Jo on kumma, jos mistään ei saa apua. Lisäksi kodinhoitajaakin kannattaa kysyä, vaikka saanti monessa kunnassa on vaikeaa.[/QUOTE]

On soittanut, ja heillä on käyty kotikäynnilläkin. Mutta asiat kuulemma sen verran hyvin ettei ole tarvetta muuhun kuin tuohon tukiperheeseen, ja jono on tosiaan noin 1,5 v. pituinen. Lasta ei kuulemma aleta tutkimaan vielä tuossa iässä sen kummemmin. Kotikäynnillä noin 5 kk sitten ei ollut kuulemma muu kiinnittänyt huomiota kuin ettei lapsi puhunut silloin, noin 10 sanaa sanoi, sitä oli sossu ihmetellyt ja puhunut kehitysviivästymästä. :-O

Pian sen jälkeen lapsi oppi puhumaan 2 viikossa, ja nyt puhuu jo satoja sanoja, pitkiä juttuja yms. eli siinä ei ole mitään vikaa. Muuhun lapsen käytökseen ei ollut sanonut mitään, alkanut naureskellen puhua vaan uhmaiästä tyyliin sellaisia ne lapset on..
 
Onhan toi nyt aivan kipeetä, ettei ennalta ehkäiseviä toimia muka ole olemassa tollasessa tilanteessa. Pistää ihan vihaksi!

Itselläni on omat vanhemmat, jotka todella paljon auttaa kun tarvitaan ja siten olen itse jaksanut. Voin kyllä sanoa, että toi 1,5 ikä oli omalla pojalla kamalin ikä. Kovaa pääsi karkuun ja mitään ei kuunnellut! Nyt vuotta myöhemmin ihan erilainen meininki.

Onko teidän paikkakunnalla MLL:n toimintaa, jos sieltä sais lapsenvahdin? Tai seurakuntaan ottais yhteyttä, kai siellä joku perhetoimintaa järjestää? Tsemppiä ja oot kyllä tosi ystävä kun jaksat auttaa kaveriasi!
 
Lasta aletaan tutkimaan!! Miksi ei ole saanut neuvolasta lähetettä neurolle?? Jos neuvola ei tee pyyntöä (nla lääkäri) niin silloin hän voi soittaa itsekin neurolle ja kertoa tilanteen!
 
Luultavasti sopisit sinäkin tukiperheeksi, jos vaan haluat virallisesti sitoutua asiaan. Ei sillä rikastu, mutta ruokarahat saisit siltä ajalta kun lapsi on teillä.
 
ja olen soittanut itse lastensuojeluun ja pyytänyt sieltä apua, koska en todellakaan tiedä kuinka kauan jaksan yksin sairaan lapsen kanssa ilman tukiverkkoja, mutta meilläkin on ns. perusasiat hyvin on ruokaa, luetaan, leikitään, ulkoillaan, on rytmit jne.. ettei mitään tukea ole tarjolla. En tiedä vaan mitä virkaa siinäkään on että asioiden odotetaan pahenevan ennen kuin apua saa. tukiperhettä jonotetaan mutta saa nähdä saako sellaista. Minunkaan lapsen isä ei ole kiinnostunut lapsesta eikä minulla ole ketään kuka voisi ottaa lasta välillä hoitoon, harmi kyllä rahaakaan minulla ei ole niin paljon että voisin välillä lapsenhoitajan palkata. Lastensuojelutyöntekijä on meillä käynyt ja palavereita on pidetty eli siis vain juteltu tilanteesta.
 
[QUOTE="minä";23704077]ja olen soittanut itse lastensuojeluun ja pyytänyt sieltä apua, koska en todellakaan tiedä kuinka kauan jaksan yksin sairaan lapsen kanssa ilman tukiverkkoja, mutta meilläkin on ns. perusasiat hyvin on ruokaa, luetaan, leikitään, ulkoillaan, on rytmit jne.. ettei mitään tukea ole tarjolla. En tiedä vaan mitä virkaa siinäkään on että asioiden odotetaan pahenevan ennen kuin apua saa. tukiperhettä jonotetaan mutta saa nähdä saako sellaista. Minunkaan lapsen isä ei ole kiinnostunut lapsesta eikä minulla ole ketään kuka voisi ottaa lasta välillä hoitoon, harmi kyllä rahaakaan minulla ei ole niin paljon että voisin välillä lapsenhoitajan palkata. Lastensuojelutyöntekijä on meillä käynyt ja palavereita on pidetty eli siis vain juteltu tilanteesta.[/QUOTE]

Ihan kamala tilanne sinullakin.:-( Eikö sinulla ole ketään tuttavia/kavereita joilta voisi pyytää apua? Vaikka työkaveri tms.?

Kaverillani sama tilanne, että on rahaa ja ruokaa tarpeeksi, kaunis ja siisti vuokra-asunto arvostetulla alueella, lapsella rytmit, ulkoilevat, leikkivät, lukevat yms. niin se riittää sossuille. Olivat suoraan sanoneet että heillä on asiat tarpeeksi hyvin. :-/

Lapsen käytökseenkään eivät tosiaan ole ottaneet mitään kantaa.
 
Niin vielä, sossu ei ottanutkaverini lapsen käytökseen kantaa, koska käynnin aikana tämä käyttäytyi hyvin. On ns. vieraskorea. Oli vaan sanonut että lapsessa ei näytä olevan mitään vikaa, tuskin on tarvetta mihinkään tutkimuksiin. Kaverini kyllä kertoi tämän olevan vieraskorea ja kertoi tarkkaan miten lapsi äitinsä kanssa käyttäytyy, mutta siitä ei ollut apua.
 
Alkuperäisen kertomuksen lapsi on päiväkodissa. Onko siellä tehty havaintoja ylivilkkaudesta tms. käytöksestä? Ja tosiaankin... noin pientä ei vielä voida tutkia neurolla adhd ym. diagnoosia ajatellen.

Minun sisareni oli vammaisen lapsensa kanssa totaaliyh:na tukiperhejonossa kauan ja lopulta siskoni etsi itse tukiperheen ja heidät hyväksyttiin toimintaan. Vammaista tuntematonta lasta harva haluaa tukiperheeseen, vaikka siskoni lapsi onkin varsin omatoiminen jo. :(
 
Minusta ystäväsi on masentunut, kun pelkää tekevänsä jotakin, itkee päivittäin, on väsyny jne...
Ehdottomasti ystävä lääkäriin vaikka sinun tuellasi ja mielialalääkkeet kehiin ja samoin mahdolliset nukahtamislääkkeet.

Masennus syö voimavaroja, mutta kun mielialan saa kuntoon, se jaksaminenkin on taas ihan omaa luokkaansa. Ja kun siihen masennuksen päälle on vielä vaativa lapsi, ei ole ihme, ettei ystäväsi jaksa enää. Se on rankka sairaus, mutta siitä voi onneksi selvitä.
Ihanaa, että olet noin hyvä ystävä hänelle :)
 
Onko lapsella ongelmia hoidossa? Sieltä voisi tarvittaessa pyytää vaikka erityislastentarhanopettajaa tarkkailemaan lasta. Lisäksi sossu ei ole oikea ihminen määrittelemään tutkimusten tarvetta vaan neuvola ja lääkäri. Ainakin täällä päin neuvolasta voi tuon tapaisissa tilanteissa saada kotiin hoitaja pientä korvausta (muistaakseni 2€/h) vastaan. Kannattaa kysyä tällaistakin mahdollisuutta.
 
Onhan se prkl kumma että tässä maassa ei osaa sossut hoitaa mitään asioita! Tuossa tapauksessa toisella paikkakunnalla tuo poika olisi jo noilla perusteilla vähintäänkin pakotettu tutkimuksiin, äiti myös ja luultavasti noilla kuvauksilla huostaanotettu! Ja nyt ei heru sitten edes minkäänlaista apua! On tämä kyllä niin jännän kaksinaamainen maa että kyllä poksautan ilotulitusraketin kun täältä pois pääsen!
Tässä taas näkee sosiaaliviranomaisten "ammattitaidon". Ei voi kuin nauraa!!!!! Siis ei usko äidin kertomusta siitä että lapsi on hankala vaan kun sattuu käyttäytymään kiltisti heidän käyntinsä aikana. Tällaista ammattitaitoa se sossuilla on. Hyvä hyvä, taas yksi osoitus tästä ämmäkaartista.
 
Mistä päin te olette? Itse olen kolmen lapsen äiti ja voi kuinka mielelläni auttaisin jotain äitiä että saisi omaa aikaa edes hetkeksi. Itselläni on hyvä tukiverkko ja voin vain kuvitella kuinka rankkaa on aivan ilman apua olla. Itse olen pohjanmaalta.
 
Hei, ensinnäkin, hienoa että välität. Niin moni sulkee silmät ongelmilta, koska silloin ei itse tarvitse "vaivautua", vaan voi jatkaa omaa eloansa niinkuin haluaa.
En oikein keksi muuta, mitä voisit tehdä, koska tunnut nyt jo tekevän sen minkä voit. Ainut mikä tulee mieleen, on puhua ystäväsi käymään lääkärillä, koska hän todennäköisesti on masentunut.
Tuosta lapsen käytöksestä sanoisin, ettei lapsella vättämättä ole mitään diagnosoitavaa.
Jos äiti on noin loppu, ei isää kuvioissa, tai muita läheisiä kuin sinä, niin lapsi voi jo oireilla sen takia.
Vaikka äiti ois kuinka hyvä, ja tekisi tarvittavat asiat, niin lapsi kyllä aistii alakulon, tai sen, ettei saa sydämellistä huomiota äidiltään.
 
Niin, ja mun mielestä sun ei tosiaan kannata ruveta virallisesti tukiperheeksi.
Koska nyt kun epävirallisesti samaa puuhaa teet, kaverillasi on kuitenkin joskus mahdollisuus toiseen tukiperheeseen, joten sitä myöten, jos sinä edelleen jaksat auttaa, hänen tukiverkkonsa kasvaa.
 
Serkulla oli myös hyvin vaikea tilanne oman mielenterveyden ja perheen jaksamisen kannalta. Oli itse yhteydessä mm. sosiaalitoimeen, mutta ei siitä jäänyt mitään käteen. Tuntuukin ettei apua sieltä saa jos ulkoisesti kaikki näyttää hyvältä tai joku muu tee sitä ilmoitusta.

Hienoa AP että jaksat välittää ystävästäsi!
 

Yhteistyössä