Kaupassakäynnistä taaperon kanssa...

[Nekku]

Luin juuri kirjan "Mitä teen tämän lapsen kanssa?" kertoo haastavasta käytöksestä. Ehkä siinä olisi sinulle vinkkejä.

Toinen mitä tulee mieleen niin itse sain ohjeita että aikuinen on se joka päättää ja tekee selkeät rajat. Pieni lapsi ei osaa päättää mennäänkö nyt jonnekin tai tehdäänkö jotain vaan haluaa kaikanlaista koko ajan ja välillä on itsekin ihan hädässä haluamistensa kanssa ja uhmansa kanssa. Turvallisuutta tuo selkeät asiat, kuten "nyt lähdetään kauppaan". "Nyt lähdetään kotiin kun olet vielä kerran laskenut liukumäessä." jne. Eli ei anneta vaihtoehtoja kuiten lähdetäänkö vai ei, sillä näin pieni ei osaa päättää sellaista oikeasti ja kokee turvattomuutta vaikkakin näön vuoksi vastaakin jotain. Vaihtoehtoja ja päätöksen tekoa voi harjoitella esim siten että "Nyt on aika lopettaa leikit ja lähteä kotiin. Voit vielä leikkiä pienen hetken, saat itse päättää lasketko kerran liukumäestä vai keinulla. Sitten mennään.
Yritän vain sanoa että onko lapsellasi liikaa päätäntävaltaa ikäänsä nähden. Tarvitseeko hän enemmän rajojen asettamista. Joskus turvattomuus ja kyvyttömyys päättää purkautuu raivona, kun lapsi ei itsekään tiedä. Kaupassakin turvallisempi olo lapsella on, jos tietää että äiti päättää ja täällä tehdään ostokset. Piste. Lapsen kunnioittamista toki on se ettei venytä kauppareissua turhaan.

Lehmän hermot sinulla kyllä tuntuu olevan. Ja rauhallisena pysyt hienosti. Siitä kyllä nostan hattua. Itselläni varmaan olisi kierrokset noussut jo moneen kertaan

Nämä on vain ideoita, minun lapseni ei vielä ole murrosiässä joten puhun vain vinkeistä joita olen kuullut, en testannut. Toivottavasti saat apua

Nekku

 

[ahtaat kärryt]

Oikein muistin. Tänään tutkin kärryjä tarkemmin ja ainakin Citymarketin kärryissä on painoraja 15 kg.

 

[tiinaliisa]

Minusta niissä on kaikissa tuo 15kg, paitsi autokärryissä, joissa lukee 2-5-vuotiaille tms.

 

[4w4]

Muistathan ap, että lapsi ei ole mikään pieni aikuinen..Eli vaikka hän sanoo, että ei halua/haluaa kauppaan, sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa miten hän siellä kaupassa käyttäytyy. Et siis voi olettaa, että kun lapsi itse on "halunnut" kauppaan, hän viihtyisi siellä sillä kertaa hyvin. Ei lapsi ajattele niin pitkällä tähtäimellä. Toivottavasti et itse tee asiasta suurempaa, kuin se onkaan. Eli: kauppaaan mennään, kun tarvitaan, sinä päätät minne ja mitä sieltä ostetaan. Toki voit lapselle jutella, että nyt tarvitaankin munia ja onkos ne puurohiutaleetkin loppu jne. Lapsi kyllä huomaa jos sinä stressaat kaupassa käyntiä jo etukäteen ja olet ikään kuin jännittynyt, että mitenhän tällä kertaa sujuu.

 

[antishop]

Niin totta. Olen muutaman kerran vienyt lapsen puoliväkisin ulos. Siellä onkin sitten viihdytty kauan eikä pientä olisi saanut sisälle ollenkaan. Sellaista tämä välillä on: tuntuu, että kaikkea pitää tehdä vastoin lapsen tahtoa. Koitan luovia jotenkin järkevästi kyllä. Ja useimmiten me kai tahdotaan samaa ja äiti kyllä päättää, kun sen aika on. Joskus on kyllä vaikea ratkaista. Mielelläni kai luistelen itsekin kaupassa käynneistä...

Lapseni on ihmeellinen, yllättää joka päivä. Ehkä siksi joskus en meinaa aina muistaa, että on melkein vauva vielä. Vaikka välillä on ihan vauvamainenkin. Joissakin asioissa mulla on verratenkin tiukat periaatteet, muissa asioissa joustankin välillä ehkä liikaa. Lehmän hermoistani: jostain syystä lapseni ei hermostuta mua useinkaan (joskus kyllä), ne on ihan muut asiat, mitkä mua ärsyttää. Esim. kanssaihmisten äimistely, kun lapsi saa raivokohtauksen kaupassa. Ei stämä sen suurempi asia ole, mutta ihan kiinnostava, uusi osa arkipäivää kyllä. Yleensäkin minua kiinnostaa lapsen ja aikuisen maailman yhteensovittelu ja törmäykset alan ammattilaisena ja varsinkin äitinä kovasti. Teoria ei koskaan ratkaise eikä selitä kaikkea, ennemminkin voi tuoda esiin lisää ajateltavaa. Ehkä en muuten näin paljoa miettisikään tätä. Jollakin tavalla olen kuitenkin hyvinkin itsevarma ja erilainen kasvattaja. Siksi onkin joskus syytä miettiä, teenkö jotakin liian omalla tavallani. Niin vähän tunne muita äitejä ja ne jotka tunnen, ovat kovin samanhenkisiä, mutta lapset tuntuvat olevan helpompia ja ainakin erilaisia.

Kiitos lukuvinkistä, kiinnostaa jo ihan tulevien töittenkin takia, paitsi että luen mielelläni juuri tuollaisia kirjoja. Omalla lapsellani ei missään nimessä ole ADHD:ta tai mitään isompaa murhetta, vaikka vaativa ja vilkas onkin. Pärjäämme kyllä, mutta lisätieto on aina tervetullutta ja kiinnostavaa, kuten muidenkin kokemukset. Oma jaksaminen on joskus vähän kortilla huonounisen, vähäruokaisen, vilkkaan lapsen kanssa. Hauskaa meillä on kuitenkin päasiassa. Vertaistuki on ihan ykkösjuttu!

 

[Nekku]

Tulipa vielä mieleen että sellainenkin vaihtoehto on olemassa että lapsi käytöksellään yrittäisi provosoida sinusta ulos reaktiota ja kokeilla sillä rajoja, kun sinulla on noin pitkä pinna. Siis että jossain vaiheessa tarvitsisikin sitä että suutut tai laitat pisteen jollakin tavalla. Se tuli vaan siitä mieleen kun itselläni on ollut superpitkäpinnainen äiti, ja olin teini-iässä erityisesti aika haastava siinä mielessä että yritin haastaa äitistäni koko ajan irti jotain tunnetta tai jotakin. Isääni en jatkuvasti haastanut, mutta hänen rajan minä tiesinkin hyvin että suuttuu varmasti jos en usko muutamasta käskystä. Myöhemmin olen oman lapsen saamisen myötä heränneistä tunteista tajunnut, kuinka turvaton olo on ollut. Teillä voi olla ihan eri tilanne, mutta kerron nyt tämän kokemuksen, jos saat siitä jotain vinkkiä itsellesi tai sitten siihen ammattiisi.

Se kirja mistä mainitsin, on lapsen persoonallisuudesta ja haasteellisuudesta. Siellä on kyllä luku ADHDstä ja Aspergerista mutta siis kirjan sisällön idea on tavallisista lapsista joilla on vahva tahto tai ovat herkkiä tms eli apua tunnistamaan sitä persoonaa ja sitä kautta löytämään uusia toimintaideoita ja ajatuksia nimenomaan tukemaan temperamenttista lasta.

Tsemppiä vaan uhmiksen kanssa, ei se varmaan missään perheessä helppoa ole mutta toki paljon riippuu lapsen temperamentista. Ja mainitsemani kirjan mukaan sanoen: moni "haastava" ominaisuus on juuri sellainen, joka auttaa myöhemmin pärjäämään elämässä, kuten päättäväisyys, peräänantamattomuus jne. Eli siitä näkökulmasta käsin asiat näyttää jo ihan toiselta
Nekku