Kaunistelematon totuus parisuhteen tilanteesta

[Väärin]

Selittelemättä ja puolustelematta tilanne 9 v kestäneessä suhteessa (sis. 2 lasta) on tämä:

- Seksiä n. 1 krt/kk (mies haluton)
- Vaimo hoitaa kaikki kodin paperiasiat, laskut, aikataulut, kaupassakäymisen, työ- ja hoitovuorot, mies jättää omat laskunsa avaamatta ja odottaa vaimon hoitavan kaikki puolestaan.
- Vaimo oli ennen aloitteellinen läheisyyteen ja seksiin, nykyään enää ei koska ei saa vastakaikua
- Mies ei ryyppää, lyö, hauku kovasanaisesti, ei juokse naisissa/ulkona. Vapaa-aikansa makaa sohvalla pelaamassa ja on lasten kanssa sen verran kuin on vapaalla/vaimo töissä.
- Mies kerran käynyt käsiksi riidan yhteydessä
- Mies valittaa koko ajan kuinka oma elämä sekä töissä että vapaalla on hyvin raskasta, hänen mielestään vaimo ei tee tarpeeksi kotitöitä.
- Miehen vapaalla ollessa vaimo hoitaa lasten aamutoimet, herättää miehen lähtiessään töihin, palatessaan hoitaa lasten iltatoimet ja nukkumaanmenon.
- Vaimo käy ulkona säännöllisesti ja tapaa toista miestä seksin merkeissä, mies ei ole kiinnostunut käymään missään vaimon kanssa eikä ilman.

Joko kannattaisi pistää pillit pussiin ja erota, vai vieläkö tämän voi pelastaa?
Kannattaako edes yrittää?

 

["Zach"]

Kuulostaa kyllä ihan liian tutulta, meillä menee vain toisinpäin ja ilman toista naista..

Itse joudut päätöksen tekemään onko se kaikki jatkamisen arvoista, niin vaikeaa kuin se onkin, mutta minun korvaani kuulostaa kyllä melkoiselta kriisiltä.. Eikä kannata ajatella siltä kantilta että jos suhde loppuu, jäisit yksin kokonaan, tai tulisi ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa, tottakai siitä vaikeaa tulee mutta kyllä se helpottaa ajan kanssa

 

["jaa"]

no ootko puhunu miehen kanssa noista ongelmista? ootteko yrittäny ratkasta ongelmia? jos olette ja ei ole onnistunut niin eroa. Mutta kannattaa yrittää ensin

 

["Zach"]

Niin ja se jäi edellisessä sanomatta että AINA kannattaa yrittää, jos ei ole toivoa niin sitten ei ole mitään..

 

[astrolabe]

Miksi te olette yhdessä? Yksikin päivä onnettomana on liikaa, koska aikamme on rajallista. Kuolematon voisi odottaa tilanteen muuttuvan, mutta emmie ainakaan vuosia haluais kärsiä.

 

["Zach"]

Miksi te olette yhdessä? Yksikin päivä onnettomana on liikaa, koska aikamme on rajallista. Kuolematon voisi odottaa tilanteen muuttuvan, mutta emmie ainakaan vuosia haluais kärsiä.

Tiedätkös, nyt sait minutkin miettimään tuolta kannalta asiaa.. Eipä sillä, täyttä asiaa puhut, elämä on liian lyhyt hukattavaksi, ja siihen olen itse syyllistynyt jo..

 

[nooh]

en ole vielä nähny ihmistä jonka jokainen päivä olis onnellinen. ihmisen ei ole tarkoituskaan olla onnellinen, jää tyhmäksi silloin

 

[astrolabe]

en ole vielä nähny ihmistä jonka jokainen päivä olis onnellinen. ihmisen ei ole tarkoituskaan olla onnellinen, jää tyhmäksi silloin

Jos pitää valita onnettoman ja viisaan sekä onnellisen ja tyhmän väliltä niin miulle ratkaisu on helppo.

 

["vierastus"]

Elämä on niin lyhyt ettei kenenkään kannata huonossa suhteessa kärvistellä. Mitään pahaa ei ole siinä että haluaa/pyrkii elämässään onnellisuuteen. Itsestään täytyy pitää huolta.
Elämässä täytyy uskaltaa tehdä vaikeitakin ratkaisuja.

Ihmiset usein pelkää "hyppyä tuntemattomaan" ja valitsevat tutun ja turvallisen helvetin. On ehkä kliseistä sanoa että kun yksi ovi elämässä sulkeutuu aukeaa uusi ovi, kuitenkin tuo sanonta pitää paikkansa.

 

[Väärin]

Kaikki tuntuu niin väärältä.

En haluaisi erottaa miestä ja lapsia toisistaan.
Mies on kuitenkin kiltti ja luotettava, eikä tee mitään mainittua todellista pahaa, joka tekisi lähtemisen helpommaksi.

Tunnen olevani vastuussa hänen hyvinvoinnistaan lasten lisäksi, tunnen myös huolta ja syyllisyyttä jos tiedän jo etukäteen jonkun asiani hermostuttavan häntä.
Vältän nykyään kaikkea riitelyä, kuljen "varpaillani".

Välillä tunnen, että meillä voisi olla mahdollisuuksia, jos mies pystyisi olemaan hieman positiivisempi, mutta vuodesta toiseen sama väsymys, vitutus ja ärtyisyys vaan säilyy.
Keskustellessamme haluaa olla yhdessä, mutta sama valitus jatkuu kuitenkin päivästä toiseen.
Ei ole tyytyväinen tekemisiini, teen kotona liian vähän ja olen liikaa töissä.
Keskusteltu on kaikesta, paitsi uskottomuudestani.

En kuitenkaan osaa edes tuntea katumusta toisesta miehestä, joka hetki on tuntunut hyvältä ja oikeastaan odotan sitä päivää kun jäämme kiinni ja tämä asia liikahtaa suuntaan tai toiseen. Suhteen olen kuitenkin lopettanut, koska näinkään ei voi jatkua.

Tiedän tehneeni itse hirvittävän väärin, mutta en löydä tietä ulos.
Tuntuu, että jos jään mieheni kanssa kuihdun naisena ja henkisesti, vaikka toki myös tasapainoinen perhe-elämä olisi ihanteellisinta miehelleni ja lapsille.

Itse tiedän pärjääväni myös yksin mainiosta, mutta miehen pärjääminen huolettaa.

 

[Puntarointiani]

Miehen onnellisuudesta et ole vastuussa, lastenne sen sijaan olet omalta osaltasi. Tuo miehen negatiivisuus, vitutus ja ärtyisyys vuodesta toiseen vaan ei kuulosta terveeltä, sairastuttaa muutkin ympärillään pian.

Minusta kyllä on aivan päätöntä sanoa, että yksikin päivä onnettomana on liikaa. Missään parisuhteessa ei ole AINA onnellinen ja sellaista jos odottaa, saa odottaa maailman tappiin. Arki on arkea.

 

["vieras"]

aivan varmasti löytyy joku syy sille että tilanne on tuollainen. Harvemmin mies esimerkiksi irtisanoo itseään kaikesta yhteiseen kotiin liittyvästä ellei sitten ole joko vakavasti masentunut taivaihtoehtoisesti saa aina kuulla tekevänsä asiat väärin jos jotakin yrittää.

 

["vierastus"]

Kaikki tuntuu niin väärältä.

En haluaisi erottaa miestä ja lapsia toisistaan.
Mies on kuitenkin kiltti ja luotettava, eikä tee mitään mainittua todellista pahaa, joka tekisi lähtemisen helpommaksi.

Tunnen olevani vastuussa hänen hyvinvoinnistaan lasten lisäksi, tunnen myös huolta ja syyllisyyttä jos tiedän jo etukäteen jonkun asiani hermostuttavan häntä.
Vältän nykyään kaikkea riitelyä, kuljen "varpaillani".

Välillä tunnen, että meillä voisi olla mahdollisuuksia, jos mies pystyisi olemaan hieman positiivisempi, mutta vuodesta toiseen sama väsymys, vitutus ja ärtyisyys vaan säilyy.
Keskustellessamme haluaa olla yhdessä, mutta sama valitus jatkuu kuitenkin päivästä toiseen.
Ei ole tyytyväinen tekemisiini, teen kotona liian vähän ja olen liikaa töissä.
Keskusteltu on kaikesta, paitsi uskottomuudestani.

En kuitenkaan osaa edes tuntea katumusta toisesta miehestä, joka hetki on tuntunut hyvältä ja oikeastaan odotan sitä päivää kun jäämme kiinni ja tämä asia liikahtaa suuntaan tai toiseen. Suhteen olen kuitenkin lopettanut, koska näinkään ei voi jatkua.

Tiedän tehneeni itse hirvittävän väärin, mutta en löydä tietä ulos.
Tuntuu, että jos jään mieheni kanssa kuihdun naisena ja henkisesti, vaikka toki myös tasapainoinen perhe-elämä olisi ihanteellisinta miehelleni ja lapsille.

Itse tiedän pärjääväni myös yksin mainiosta, mutta miehen pärjääminen huolettaa.

Ensinnäkin, sinun ei tarvitse eikä pidä erottaa lapsia ja isää. Reilu tapaamisoikeus, jos viikko-viikko systeemi ei onnistu niin silti voitte järjestää tapaamiset niin että kaikki on tyytyväisiä.

Sinä tavallaan olet jo luovuttanut ja luopunut omasta parisuhteestasi. Siinä vaiheessa kun kuvioon on tullut uskottomuus ei ole enää ollut todellista halua pelastaa nykyistä parisuhdetta.
Jos sinä haluat liittosi pelastaa niin pitää nostaa kissa pöydälle. On oltava rehellinen ja yhdessä mietittävä haluaako kumpikin liiton pelastaa.

Vaikka eroaisitte niin lapsetkin voi saada hyvän ja tasapainoisen elämän. Myös sinä ansaitset olla tyytyväinen elämääsi, miehelläsi on myöskin oikeus onneen.
Nyt tuossa sinun parisuhteessasi kärvistelee kaksi onnetonta ja lapset kaiken sen keskellä.

Sinun vain täytyy löytää tarvittava rohkeus muuttaa asioita niin että te kaikki saatte mahdollisuuden olla onnellisia.
Ei eroaminen tietenkään ole helppoa mutta siitä selviää.

 

["ninni"]

En osaa sanoa erotako vaiko eikö, sen tiedät vain itse sydämessäsi. Haluatko yrittää? Vai et?

Jos haluat yrittää niin aloittaisin kahdella asialla.
1. Ensinnäkin lakkaa saman tien tapaamasta toista miestä edes seksin merkeissä. Se on luovuttamista oman suhteesi suhteen.
2. Et voi muuttaa miestäsi. Mutta voit muuttaa omaa suhtautumistasi. Löydä ne kohdat, jotka voit itse omassa elämässäsi tehdä toisin ollaksesi onnellisempi. Tämä tuli mieleen tuosta kun sanot:

"- Vaimo hoitaa kaikki kodin paperiasiat, laskut, aikataulut, kaupassakäymisen, työ- ja hoitovuorot, mies jättää omat laskunsa avaamatta ja odottaa vaimon hoitavan kaikki puolestaan."

Miksi suostut tähän? Miksi käyt kaupassa hänen puolestaan? Yhteisiä laskuja et tietty voi jättää maksamatta, mutta olisiko jotain sellaista, minkä voisit vain yksinkertaisesti jättää hoitamatta? Pyytää miestä tekemään sen ja jättää asian sitten hänelle?