W
women in love
Vieras
Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa nyt 4kk. Aikana tuntuu todella lyhyeltä, mutta kummastakin tuntuu kuin olisimme tunteneet aina ja voisin sanoa ettei koskaan ole tuntunut näin mahtavalta, olen rakastunut jokaista pienen pientä soluani myöten. Ainoa asia mikä harmittaa on välimatka (n.300km). Näemme aina silloin kun hän töiltään ennättää, mutta joka kerta vähän pitempiä aikoja kerralla.
Nyt olemme huomanneet kumpikin, ettei nämä näkemiset enää riitä vaan haluaisimme olla yhdessä koko ajan. Miehellä on vakituinen työpaikka ja omistusasunto omalla paikkakunnallaan. Minä asun vuokralla ja teen pätkätöitä, mutten lapsen takia en voisi muuttaa kotipaikkakunnaltamme. Miehelle ei muutto minun ja lapseni luo olisi mikään ongelma. Kummallakin takana pitkä avoliitto, joten molemmilla on myös käsitystä siitä mitä yhdessä asuminen on.
Sydämellä kun asiaa ajattelen, olen valmis mihin vain rakkaani kanssa, mutta pieni järjen ääni kuitenkin käskee odottaa vielä..tämä ääni on kyllä koko ajan vaimenemassa mitä enemmän asiaa ajattelen
Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksianne vastaavassa tilanteessa?
Nyt olemme huomanneet kumpikin, ettei nämä näkemiset enää riitä vaan haluaisimme olla yhdessä koko ajan. Miehellä on vakituinen työpaikka ja omistusasunto omalla paikkakunnallaan. Minä asun vuokralla ja teen pätkätöitä, mutten lapsen takia en voisi muuttaa kotipaikkakunnaltamme. Miehelle ei muutto minun ja lapseni luo olisi mikään ongelma. Kummallakin takana pitkä avoliitto, joten molemmilla on myös käsitystä siitä mitä yhdessä asuminen on.
Sydämellä kun asiaa ajattelen, olen valmis mihin vain rakkaani kanssa, mutta pieni järjen ääni kuitenkin käskee odottaa vielä..tämä ääni on kyllä koko ajan vaimenemassa mitä enemmän asiaa ajattelen
Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksianne vastaavassa tilanteessa?