Kauhutarinoita?!

Kertokaapas nyt kaikkein kamalimmat kokemuksenne rehellisesti. Liittyen siis raskauteen, synnytykseen, parisuhteeseen ja seksiin synnytyksen jälkeen, jne.

Tuntuu, että aihe on jollain tapaa tabu, eikä vaivoista "saisi" valittaa taikka puhua. Pitää vaan kärsiä esim. virtsankarkailusta koko loppuelämänsä, kun "se kuuluu naiseuteen ja elämään jos/kun on hankkinut lapsia".

Mistä löytyisi tilastotietoa, kuinka moni esim. repeää synnytyksessä pahasti ja miten se vaikuttaa tulevaan elämään?

 

Mä olen palautunut todella nopeesti kaikista raskauksista.Yksi kaksosraskaus ja kolme tavisraskautta.
Olen alle kk:ssa ollut littanamahainen ja entisissä kilolukemissa.

Esikoisesta tuli muutama repeämä,mutta paikallispuudutuksessa tikattiin.

Mutta seksi on parantunut synnytysten myötä,orgasmit vahvistuneet ja saan ne myös helpommin.
Tunto alapäässä on myös parantunut.

Eikä ole mitään virtsankarkailuja ollut koskaan,olen jo synnärillä kokeillut puristusvoimaa alapäässä ja todella hyvä ollut jo silloin.

Ehkä olen onnekas kun näin hienosti kaikki mennyt.
Mutta mulla ei mitään ikävää sanottavaa ole raskauksista eikä muustakaan.

Orgasmit oli muuten raskausaikana todell,todella vahvoja.
Se oli jotain tosi erikoista...välillä ihan sattui kun teki niin hyvää!!

 

Mun eka synnytys oli kuin suoraa teho-osastosarjasta.vauva jäi jumiin synnytyskanavaan ja sitä alettii kiskoa imukupilla,jolla se ei meinannu tulla.KOlmannen supistuksen kohdalla lääkäri jo huusi että nyt se tulee ja samantien irtos kuppi vauvan päästä ja kaikki alettii alusta...kun viimein syntyi,katkes solisluu ja veti lapsivettä henkeensä.Mulle tuli isot repeämät, lääkäri ompeli niitä yli tunnin ja mä vedin kipuun ilokaasua niin että maailma vaan pyöri ympärillä.Laskin,että ponnistusvaihees salissa oli 12 henkilöä mun ja mieheni lisäksi ja mä sielä ähelsin tuskissani...

En pystynyt istumaan kahteen viikkoon yhtään,kotona piti syödäki sohvalla kylkimakuulta.Ainoastaa vessas pystyi just ja just käydä,muuten jouduin maata.

TOinen synnytys oliki sitte ihan toisenlainen, ensinnäki se kesti vain 2 tuntia ja meni luomuna eli en saanu mitää kivunlievitystä.Mutta repeämiä en saanu ollenkaa mistä olin tosi iloinen!

 

sain synnytyksessä pahat repeämät, ihan hilkulla ettei mennyt peräaukkoon asti. Sinäänsä repeämän syntyminen ei tuntunut, kun se synnytyskipu vei kaiken huomion, mutta ompeleminen oli sitten todella tuskallista. Siinä vaiheessa kun vauva on pihalla, ei kyllä yhtään kestäisi enää mitään kipuja. ei pystynyt puuduttamaan, kun repeämiä oli sisällä asti.

2vko tosiaan meni makuuasennossa, mikä haittasi kyllä vauvan hoitoakin. Seisoa toki pystyi, mutta siinä huimasi aluksi. Nopeasti kyllä tuon kahden viikon kuluttua oli paikat kunnossa eikä myöhemmin ole mitenkään vaikuttanut. Toivon todella että seuraavassa synnytyksessä vältyn repeämiltä!