Kauhukakaroiden vanhemmat

Daisy De La Hoya

Aktiivinen jäsen
21.04.2007
5 236
0
36
Miten te pärjäätte lastenne kanssa? Mitä teette, kun lapsi ei vaan tottele, vaan riehuu aivan järjettömänä esim. kaupassa?
Millaisia rangaistuksia käytätte? Minkä ikäisistä lapsista kyse?

Mua kiinnostaa tietää, kun välillä tuntuu, että kukaan ei tee mitään. Kun ei se kuitenkaan auta. Tai jotain.
 
No eilen esimerkiksi meillä lapset sai itkupotkuhuutoraivarit kun oli vain yhdet pikkukärryt vapaana. Ilmoitin, että jos ei huuto lopu, me lähdetään kaupasta heti pois ja isä käy illemmalla yksin kaupassa. Otin molempia kädestä kiinni ja kysyin lähdetäänkö autoon; rauhoittuivat sillä. Mutta eipä tuokaan aina auta... Sillon vaan lähdetään sinne autoon tai uhataan karkkipäivän menettämisellä jne :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mä luulen, että niillä vanhemmilla, jotka tekee jotain, ei ole kauhukakaroita...

Näin. kaikki "kauhukakarat", jotka tunnen saavat tehdä mitä lystäävät. Äidit ovat joka niin väsyneitä tai välinpitämättömiä, että eivät puutu lastensa tekemisiin millään lailla.
 
vaaditaan loistava pokka :xmas:

mulla kun muksu alkaa kinuaan ja vinkuun ja heittäytyy lattialle huutamaan, niin mahdollisimman rauhallisella äänellä sanon sille, että mä menen nyt kassalle ja sä voit jäädä siihen huutamaan B)
otan muutaman askeleen, niin sille tulee paniikki ja se juoksee mun perään ja tässä kohden tarvitaan nopeet refleksit et saat siitä otteen ennenkun se lähtee karkuun B)
sit tyynesti ilmoitat, ett häntä ei voi ottaa enää näköjään kauppaan mukaan kun ei osaa käyttäytyä, että voi harmi. siihen loppuu yleensä huuto. ja mummot tuijottaa B)

jos hepulit alkaa heti alkuunsa, niin toimin kuten klonkku tossa ylempänä..
 
Oli pakko tulla kattomaan mitä täällä lukee. Tuo "kauhukakarat" veti puoleensa. :D
Meillä sama homma ku Klonkulla, jos kaupassa ei olla nätisti niin kädestä kiinni, ja autoon. Pari kertaa ollaan mentykki autoon asti, ja kotiin.
Nyt toimii vain uhkaus siitä että "Yksi kerta vielä jos ette tottele niin sitte mennään autoon." Ja on pelittänyt.
Pari kertaa siis toteutusta, ja nyt uhkailen tällä valttikortilla.
Tiedä sitte mitä seuraavaksi kehiin, jos tästä teho loppuu. :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja salsai:
Oli pakko tulla kattomaan mitä täällä lukee. Tuo "kauhukakarat" veti puoleensa. :D
Meillä sama homma ku Klonkulla, jos kaupassa ei olla nbätisti niin kädestä kiinni, ja autoon. Pari kertaa ollaan mentykki autoon asti, ja kotiin.
Nyt toimii vain uhkaus siitä että "Yksi kerta vielä jos ette tottele niin sitte mennään autoon." Ja on pelittänyt.
Pari kertaa siis toteutusta, ja nyt uhkailen tällä valttikortilla.
Toedä sitte mitä seuraavaksi kehiin, jos tästä teho loppuu. :whistle:

karkkipäivän menetys on aika tehokas myös :whistle: tai se, et tungen sut tohon kärryn istuimeen jos et oo kunnolla :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti neljälle:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mä luulen, että niillä vanhemmilla, jotka tekee jotain, ei ole kauhukakaroita...

Täysin samaa mieltä, lapsi kuin taimi jota pitää suojella/kasvattaa hyvin

:laugh: Jos tuolla sanonnalla olis yhtää samanvertasta meiän epeilihin, niin sitte nuo muksut ois jo kuihtuneita, paleltuneita, ja kitusesti kasvaneita.
Olen todella huono taimien kanssa. Pari on tainta on vaihdettukki. :saint:
 
Ei ole kauhukakaroita, on vain enemmän ja vähemmän väsyneitä vanhempia, joilla auktoriteetti kateissa. En nosta itseäni jalustalle, sillä olen ollut myös hukassa nuorena pienten kans. Nyt "aikuisena" eli 40v tietämillä on auktoriteetti olemassa ja kiukkupuuskat selvitään ihan eri tavalla. Nyttemmin työkseni autan näitä "kauhukakara" perheitä ja tämä ekan lauseen totuus piilee niissä kaikissa. Erikseen ovat tapaukset, joissa lapsilla taustalla jotain psyykkistä, kuten ADHD yms. Heidän vanhempansa ovat todella väsyneitä ja siinä ei aina auta ne parhaatkaan opit. Vain pitkästä pinnasta on silloin apua. Rajat ja rakkautta...eipä sitä muuta pika ohjetta osaa antaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ChEERS:
karkkipäivän menetys on aika tehokas myös :whistle: tai se, et tungen sut tohon kärryn istuimeen jos et oo kunnolla :laugh:

Karkkipäivä on kyllä loistava uhkaus keino :saint: Meillä se on kyllä peruttukin muutaman kerran.

Harmi, ettei meidän mukelot enää mahdu noihin istuimiin :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Alkuperäinen kirjoittaja ChEERS:
karkkipäivän menetys on aika tehokas myös :whistle: tai se, et tungen sut tohon kärryn istuimeen jos et oo kunnolla :laugh:

Karkkipäivä on kyllä loistava uhkaus keino :saint: Meillä se on kyllä peruttukin muutaman kerran.

Harmi, ettei meidän mukelot enää mahdu noihin istuimiin :snotty:

ei mahdu meilläkään enää ku on vaihdettu paksumpiin ulkovaatteisiin, mut ei se sitä itse hahmota :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kun kerran lähdette kotin asti ilman sitä ostosreissua, niin koska menette seuraavan kerran kauppaan? ja ilmeisesti teillä ei ole pitkä matka kotoa kauppaan?

Ehkä vasta seuraavana päivänä. Jos kaapit on kovin tyjiä kotiin mennessä, niin sit syödään vaikka pelkkää makaronia ja juodaan vettä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja beea:
Erikseen ovat tapaukset, joissa lapsilla taustalla jotain psyykkistä, kuten ADHD yms.

Mun tekee mieli puuttua tähän, se kun ei ole psyykkistä vaan neurologista ja kun asiasta on tietoa, se ei haittaa elämää juurikaan. Ainoastaan tietämättömyys tekee siitä ongelman.
Sitäpaitsi vaikka ominaisuus on neurologinen, eikä sitä voi rakkaudella lapsesta poistaa, niin oireiden voimakkuus on paljon kiinni ympäristötekijöistä.
 
Kyllä varmasti jokainen lapsi kokeilee rajojaan ja uhmailee ja vetää itkupotku raivarit kaupassa. "normaaleja" mukuloita.
Ja normaalisti (kuten kaikki edellä olevat äidit ovat tehneet) tilanteeseen puututaan. Kaupasta lähtö, laps jäähylle vaikka siihen kaupan lattialle yms..
Ja näin lapset oppii jossain vaiheesa miten ollaan ihmisiksi. Kauhukakara ei opi, kun kukaan ei ole opettamassa.
 
Mielenkiintoinen ilmaus tosiaan tuo "kauhukakara", joskus sellainen taitaa olla omakin 3,5-vuotiaani, joka on aikamoinen tahtopoika. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että ei "tehtäisi mitään" tai että poikaa ei kasvatettaisi, joskus on vaan ihan valtava tarve riiviöidä.
Eilen illalla esimerkiksi keskustelimme pojan kanssa yli puoli tuntia nukkumaan mennessä (tai poika raivosi ja minä keskustelin) siitä, että kuinka monta kirjaa luetaan. Joku voi tietenkin sanoa, että ei tuon ikäisen kanssa keskustella, vaan vanhemmat päättävät, mutta pidin pintani ja pinna kesti, ja poika tyytyi lopulta kohtaloonsa ja meni tyytyväisenä nukkumaan.
 

Yhteistyössä