Kauheinta/mieleenpainuvinta mitä olet nähnyt?

  • Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti
meilläpäin hukkui pieni lapsi kaivoon keväällä. en onneksi NÄHNYT mitään, mutta KUULIN sen äidin huudon.jo pelkästään se oli todella ahdistavaa - ja on edelleenkin, en halua ajatella oikeastaan koko asiaa :(
 
vinkeri vänkäri
Oma pieni poikani jäi pyöröpaalaimen alle..Luojalle kiitos noukkijat ei pyörineet. Muutama naarmu tuli,ei edes mustelmia..

Poika livisti isänsä käskystä huolimatta traktorin ja paalaimen taakse..minäkään en ihan hätiin kerinny,huusin kyllä kun syötävä,johon silloinen mies havahtui ja seisautti koneen.
 
Auto-onnettomuus, jonka näin yläasteikäisenä.. tapahtui meidän koulun edessä ja kaikki (tietenkin) säntäsi ulos tuijottamaan... Siinä oli ratissa ollut känninen nuori mies ja kyydissä muita nuoria.. Mä mieleen painui tyttö, joka makasi paareilla niskatuessa yltäpäältä veressä ja kasvot haavoilla... Yyyyh...(myöhemmin kuulin, ettei ollut pahasti hälle käynyt kummiskaan...)

Toinen asia oli, kun tässä pari vuotta sitten olin junassa ja junan alle jäi mies (jalkaterä leikkautui irti)...
En nähnyt onnettomuuden uhria, mutta kuulin sen tuskaisen huudon selvästi (istuin vaunussa ovea lähimmällä paikalla ja sattui niin, että ukko makasi juuri sen oven vieressä.. ja ovi tietty auki koko ajan...) Olisin muuten vaihtanut vaunua aika pikaseen, mutta siinä mun edessä istui pari pikkupoikaa, jotka ei suostuneet vaihtamaan paikkaa, kun oli iskä käskenyt istua juuri siinä eikä vieraiden mukaan saa lähteä...:D Siinä sit heidän kanssa juttelin, rauhoittelin ja vahdin, etteivät uteliaisuuttaan ala kurkkimaan sinne ulos...
 
tomitom
Kuitenkin täytyy lhätökohtaisesti sanoa, että useimmiten on niin, että nimenomaan turvavyöt on hengen pelastaneet. tai oisivat, jos niitä olisi käytetty.
Tässä tapauksessa toki onni onnettomuudessa, että ei ollut vyö kiinni.
Yli 130km/h vauhdissa turvavyö on kuolemaksi. Sen alle yleensä pelastava tekijä, toki törmäykset erikseen, niissä taas voi käydä köpelösti vyön kanssa.
 
Ehdottomasti kamalin hetki ollut, kun poikani ollessa lasten teholla, sielä oli toisen pienen pojan siunaustilaisuus. Se tuska niiden vanhempien kasvoilla, tummiin pukeutuneet ihmiset... Ja oma lapsi taisteli hengestään toisessa huoneessa. :'(
 
"Sheddon"
Nuoren tytön pahoinpitely Helsingin keskustassa. Kyse oli jostakin huumeveloista ja jengi sen näköstä. Reilu 3-kymppinen mies hakkaa 13vuotiaan tytön päätä ritilään, potkii ja hakkaa eikä kukaan uskalla mennä väliin. Mulla musteni täysin silmissä ja en suoraan sanottuna muista juuri muuta kuin sen hetken kun seison tytön puhelin kädessä ja soitan sen äidille. Äiti kamoissa sitten selittää että tyttö saa kyllä hoitaa itse omat sotkunsa. Vieläkin ahdistaa kun tuota episodia muistelee.
 
Nurse Jackie
Mieleenpainuvinta on ollut olla oman perheenjäsenen vieressä, pitämässä kädestä kun hän kuolee. Elämän päättymisen hetki on niin ainutlaatuinen että sitä ei voi unohtaa koskaan.
 
[QUOTE="Sheddon";25372792]Nuoren tytön pahoinpitely Helsingin keskustassa. Kyse oli jostakin huumeveloista ja jengi sen näköstä. Reilu 3-kymppinen mies hakkaa 13vuotiaan tytön päätä ritilään, potkii ja hakkaa eikä kukaan uskalla mennä väliin. Mulla musteni täysin silmissä ja en suoraan sanottuna muista juuri muuta kuin sen hetken kun seison tytön puhelin kädessä ja soitan sen äidille. Äiti kamoissa sitten selittää että tyttö saa kyllä hoitaa itse omat sotkunsa. Vieläkin ahdistaa kun tuota episodia muistelee.[/QUOTE]

Ei jumaliste! Niin kauheeta, etten löydä sanoja...
 
ammatin puolesta
Itse joudun ammattini puolesta lähes päivittäin tälläisten asioiden pariin !
Mutta muistan parin vuoden takaisen perheväkivalta hälytyksen johon yksikköni kanssa lähdettii., olin itse juuri palannut äitiys lomalta töihin. Hälytys tuli ja kiireen vilkkaan lähdettiin kohteeseen jossa eloton pieni vauva, isä oli ravistellut ja lyönyt kuoliaaksi. Siinä kun yritin vielä elvyttää kuulin eteisestä äidin huudon "mitä täällä on tapahtunut??" Se oli kerta kun meinasi ammatillisuus unohtua siihen ja teki mieli käydä tuon kylmän ja sydämettömän isän kimppuun !

Sairaita ihmisiä ! Kauheita kokemuksia teillä muillakin ollut :(
 
Kamalinta on ollu, kun lapsena heräsin aamulla siihen kun äiti huusi veljeäni ja mentiin katsomaan, niin isä makas kuolleena sängyllä. Ja sit se oli liinan alla meitin eteisessä kunnes ruumisauto tuli hakemaan. :(
Ja toinen mikä on jääny mieleen, kun veljeni sairastui ja oli teho-osastolla hoidossa. Mentiin katsomaan veljeä ja ne kaikki letkun ja piuhat mitä veljessä oli kiinni ja kuin kamalata se siellä piuhojen keskellä näytti sai mut hajoamaan. Onneks tänä päivänä veli on jo paremmassa kunnossa siirrännäisen ansiosta.
 
Auto-onnettomuus, jonka näin yläasteikäisenä.. tapahtui meidän koulun edessä ja kaikki (tietenkin) säntäsi ulos tuijottamaan... Siinä oli ratissa ollut känninen nuori mies ja kyydissä muita nuoria.. Mä mieleen painui tyttö, joka makasi paareilla niskatuessa yltäpäältä veressä ja kasvot haavoilla... Yyyyh...(myöhemmin kuulin, ettei ollut pahasti hälle käynyt kummiskaan...)

Toinen asia oli, kun tässä pari vuotta sitten olin junassa ja junan alle jäi mies (jalkaterä leikkautui irti)...
En nähnyt onnettomuuden uhria, mutta kuulin sen tuskaisen huudon selvästi (istuin vaunussa ovea lähimmällä paikalla ja sattui niin, että ukko makasi juuri sen oven vieressä.. ja ovi tietty auki koko ajan...) Olisin muuten vaihtanut vaunua aika pikaseen, mutta siinä mun edessä istui pari pikkupoikaa, jotka ei suostuneet vaihtamaan paikkaa, kun oli iskä käskenyt istua juuri siinä eikä vieraiden mukaan saa lähteä...:D Siinä sit heidän kanssa juttelin, rauhoittelin ja vahdin, etteivät uteliaisuuttaan ala kurkkimaan sinne ulos...
:flower:
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi
"vieras"
Paapan kasvot suusyövän aikaan. Varsinkin loppuaikoina kun suusta oli poissa koko alaleuka ja nahkaa oli kursittu mykkyrälle, sit se "suu" vain märki ruskeaa eritettä.
 
Ei nyt hirmu pahoja;
Mullikan niskaan pari milliä uponnut hihna ja haavasta valui visvaa. Karitsa, jolta oli vatsan alus auennut niin, että sisukset pilkotti. Teurastamolla sit nähtynä se mitä siellä ylejään on, mut ei se nyt kauheeta ole...pelkästään yököttävää. Eläinten raatoja nyt on vastaan tullut enempi tai vähempi, junan katkaisema kissa oli ikävän näköinen. Ihmisten osalta ei oo vielä mitään vastaan tullut, en kyllä oo kolaripaikoille menny kurkistelemaan(kun apu on jo paikalla) ja sen kerran kun ois voinu joutua näkemään junanalle silppuuntuneen niin siirsin asemalla käynnin myöhemmäksi.
En mäkän tietentahtoen mee kattomaan. Sillon jouduin kohdalle tietämättäni että jotai sellasta on tulossa.
 
"lilla"
Ne lukemattomat,viikottaiset kerrat kun isäpuoli hakkasi äitiäni.

Omat kasvot peilissä siinä 11-12v,kun katsoin omaa naamaani,joka oli hakattu mustaksi,silmä muurautunut kiinni,huulihalki.Siskoni huuto joka kuului vierestäni,kun isäpuoleni hakkasi minua..
 
"vesimeloni"
Kun menin katsomaan isoveljeäni sairaalaan. Veli makasi teholla, elämä hiuskarvan varassa, pahan kolarin jäljiltä. Mua kovasti valmisteltiin siihen näkyyn ja luulin olevani valmis, mutta kun astuin veljeni sängyn viereen, silmissä pimeni, jalat lähti alta ja pystyin vain hokemaan "voi kamala, voi kamala...". Sitä en unohda koskaan! :( (Nyt veli on kunnossa kuitenkin, vaikka ennuste oli lähes olematon.)
 
"Janniina"
Vierailija

"Ne lukemattomat,viikottaiset kerrat kun isäpuoli hakkasi äitiäni.

Omat kasvot peilissä siinä 11-12v,kun katsoin omaa naamaani,joka oli hakattu mustaksi,silmä muurautunut kiinni,huulihalki.Siskoni huuto joka kuului vierestäni,kun isäpuoleni hakkasi minua.. "

Onneksi sun ei tarvi enää kestää!. <3 Pääsikö äiti miehestä eroon?
 
Varmaan mun pieni (11v) serkkupoika letkuissa teholla, oli jäänyt auton alle ja seuraavana päivänä letkut irrotettiin kun mitään toivoa ei ollut :'(
Ja siellä hautajaisissa kun luokkakaverit lauloi :(
 
Se kun näin kuuden vanhana meidän isän sairaalassa ohitusleikkauksen jälkeen. En halunnut olla huoneessa ollenkaan kun se oli kytkettynä kaikkiin koneisiin ja eniten pelästyin vatsalla olevaa keltaista desinfiointiaineen väriä, koska se oli ainut josta minua ei ollut etukäteen varoitettu. Äiti ei olisi halunnut viedä minua sinne, mutta oli pakko koska tiesin isän olevan sairaalassa, enkä uskonut isän enään olevan elossa vaan itkin äidille että hän valehtelee minulle ja oikeasti isä on kuollut. Minulla oli tuossa iässä kuollut useita iäkkäitä sukulaisia, kaikki sairaalassa olon päätteeksi. Minun mielessäni sairaalaan mentiin kuolemaan.
 

Yhteistyössä