Kauheaa uhmaa

Alkaa meikäläisen voimavarat olla käytetty lapsen kanssa aika lailla loppuun. Tyttö on nyt kolme ja puoli vuotta ja joka kerta kun ollaan jossain julkisella paikalla juoksentelee joka suuntaan ja koskee joka paikkaan jonne ei pitäisi ja kun komentaa niin on kuin ei kuulis mitään. Sit kun otan lapsen kiinni niin se repii ja riuhtoo ja huutaa kurkku suorana. Olen aina koittanut pitää kohtuullisen kurin ja muuten lapsi on kiltti ja kohtelias mutta viime aikoina tuo uhmaaminen on mennyt ihan kauheaksi ja tuntuu että kaikki muu on jo koitettu paitsi selkäsauna eikä sitäkään oikein voi kolmevuotiaalle antaa. Auttakaa nyt hyvänen aika ja antakaa mulle neuvoja miten selviän tuosta riiviöstä ja saan sen taltutettua!!!

 

Jaa, voisin muutaman neuvon antaa. Eli tohon juoksenteluun julkisella paikall. Lapsi siis tietää että äiti tulee perässä joten on leikki hänelle. Meneppä sellaseen sopivan kokoseen kauppaan, että tiedät ettei pääse oikeasti hukkaan ja kun lapsi lähtee anna mennä äläkä mene perässä, mene vaikka ulko-ovelle odottamaan että itse löytää sut. Luultavimmin aika pian tulee itku, ja takuulla miettii seuraavalla kertaa toisenkin kerran ennenkuin lähtee omille teilleen.

 

Onko teillä jäähy käytössä? Suosittelen

 

Voin lohduttaa, kyllä se ajan kanssa helpottaa. Meillä oli esikoinen sellainen, että kun otettiin pois jostain tekemästä tuhojaan, niin alkoi kaamea huuto ja rimpuilu. Ja jos koitit kädestä pitäen mennä eteenpäin, tyttö heittäytyi maahan vähän väliä. Näytti kuin ois jotain raatoa perässä vienyt. :ashamed: Ja kun syliin otti, alkoi kauhea rimpuilu ja heittäytyminen, että tosiaan hankala pitää sylissä. Ja aika samanlaisia ollut myös toinen lapsemme, kolmas lapsemme parhaillaan tekee tuollaista... :headwall:

Oletkos kokeillut "jäähylle" laittoa? Siis esim. johonkin nurkkaan vaikka tuolille istumaan rauhassa hetkeksi. (Jossain sanottu, että minuutti per ikävuosi olisi hyvä aika.) Ja se piiiitkä pinna. Että sinä et ainakaan anna periksi siinä tahtojen taistelussa. Kyllä lapsi siitä pikkuhiljaa alkaa oppimaan, kumpi on se, kuka määrää. Meillä ainakin siihen on aikaa mennyt, mutta kyllä se jossain vaiheessa alkaa helpottaan. Entäs muuten sellainen esim. pahvi seinälle, mihin saa liimata tarran aina kun on ollut kiltistä koko reissun ajan. Ja sitten kun on tarpeeksi saanut tarroja, saa jonkun kivan jutun, esim. uuden lelun. Tai sitten joku mieluinen lelu pois leikistä vähäksi aikaa. Ja sen saa takaisin, kun on kunnolla. Tämmöisiä meillä on kokeiltu, vaihtelevalla menestyksellä. :hug:

 

On jäähy käytössä ja kotona käytetäänkin ahkerasti, mutta tuolla kauppareissuilla sen toteutus ei ole ihan niin helppoa. Tuota tarra onnistuneesta kauppareissusta vois kokeilla, potalle meillä opeteltiin sillä konstilla. Kaupassa en uskalla antaa juosta kun kaverin poika juoksi suoraan kaupasta ulos ja oli vähällä jäädä auton alle. Lelujen arestiin laitolla ei ole suurempaa vaikutusta ja jos joku auttaakin niin sitä kestää sen puol tuntia ja on jo uus aihe mistä voi riehua.
Nyt vaan tuntuu kaikki olevan niin vaikeaa oli sitten mansikkahillo sekoitettu puuroon väärällä tavalla tai mikä syy hyvänsä niin kauhea huuto ja kiukuttelu vähän väliä.
Tarroja kokeillaan sit seuraavaks, jos lahjonta sit auttais...Kiitos teille!

 

Kuulostaa ihan siltä mitä mun piti teiltä muilta kysellä.... Meillä kans tyttö 3v5kk ja nyt on alkanu sellanen käytös et kun haen hoidosta , tulen liian aikaisin tai väärällä kulkuneuvolla(pyörä tai rattaat) ja sit kesken kotimatkan n.600m alkaa vauvamökötys ja jos en tajua mikä meni vikaan niin tyttö alkaa kirkua ja jää vaikka paikalleen ja saan mennä pois näköetäisyydeltä ja tyttö jää jälkeeni kirkumaan. Kotona on jäähy käytösä mutta ei aina tuota tulosta tosin kotona ei sitä kirkumista olekkaan niin paljon kuin "ihmisten ilmoilla".... :headwall: Kaupassa on saatu muutamat raivarit mutta voitu sopia toistaseksi vielä keskustelemalla, mutta puistossa tai sitten hoitomatkalla alkaa kirkuminen ja olen ainoa kohde eli tyttö ei kirkua isänsä kanssa tai jonkun muun tuttavan , sukulaisen paitsi tietysti jos olen itse samassa tilassa :wave:

 

mulla tyttö 2v9kk ja samalaista käytöstä tuntuu hänellä olevan.riokakauppareissut menee jo jotenkuten mutta kaikkialla muualla saa hävetä silmät päästä kun neiti joudutaan lähes aina kantamaan raivoavana kaupasta ulos kun ei lähde sieltä millään...kaikki on kokeiltu ja yritetty selittää etukäteen miten homma kaupassa menee mutta ei tunnu menevän perille.

toinen juttu on vaikka ruokapöydässä pelleily.eka annan varoituksen ja jos ei ole siivosti menettää ruokansa.tämä sitten päättyy taas niin että mielummin luopuu ruoasta kun tottelee,eli käytännössä minun mielestä ei opi mitään....
mä olen kyllä kanssa välillä niin hukassa....

 

uhmaa on meillä ollut nyt jonkun aikaa. Mielestäni tämä alkoi sen jälkeen kun muutimme Oulusta Tampereelle. Sitä ennen kehuin kaikille kuinka "ihana ja hyvä vaihe" lapsellamme on menossa. Ja olikin tähän verrattuna! Nykyään ei tottele mitään. Tilanteet menee aina siihen pisteeseen, että äiti korottaa ääntään (hienovarainen ilmaisu huutamiselle..) ja kantaa/pukee jne. lapsen väkisin. Ruokailu on yhtä vehtaamista ja "ei ole nälkä"-meininkiä. Olemme kyllä olleet tässä asiassa sillä linjalla, että ruoka korjataan pois kun vanhemmat ovat syöneet. Tämän jälkeen on odoteltava seuraavaa ruokaa. Kylässä tämä on aivan kauheaa. En edes enää halua lähteä kylään, en edes mummilaan. Sitten on nipistely ja läpsiminen, jota tyttömme on alkanut harrastamaan. Anoppini kertoi, että oli aikoinaan nipistänyt takaisin poikaansa, eikä poika ollut enää nipistellyt. No, epätoivoissani kokeilin samaa, kun mikään komentaminen ei kertakaikkiaan auttanut (olimme junassa tuolloin ja lapsi aiva "sekosi", nipisteli ja löi äitiä, eikä mikään auttanut) ja lapsi vain huusi, että "ei edes sattunut!" MIKÄ SIIS NEUVOKSI? Olemme aina pitäneet kuria lapsellemme kaupoissa ja kyläpaikoissa (ei juosta, ei tutkita kaappeja, ei kosketa ilman lupaa jne.), mutta nyt tuntuu, että mikään ei auta. Onko ratkaisu se, että en mene lapsen kanssa mihinkään? Kun en enää kertakaikkiaan jaksa mennä tappelemaan joka paikkaan! Tänään lapsi on mm. nipistellyt ja läpsnut äitiään sekä lyönyt teräväpiikkisellä kammalla kasvoihin. Ei tällaista ole koskaan ennen ollut..

 

Olen pian 3 vuotiaan pojan äiti. Meillä tuo uhma alkoi heti kaksi vuotis synttärien jälkeen..välillä parempaa ja välillä taas ei =) , keinot on kyllä välillä niin vähissä. Puhui sitten rauhassa tai ääntä korottaen niin silti uhmataan. "Pahin" vaihe tuntuu mennen ohi mutta nyt meillä "kiukkuillaan"..ollaan niin vihasta poikaa välillä ja muka komennellaan ym.. ei niinkään enää sanota kaikkeen ei,tai kaadella legotorneja,pistetä maahan makaamaan tai ei osata päättää mitä halutaan ym..ne ovat aika paljon laantuneet, mutta kertokaapa onko jollain ollut tälläistä?? : Poikani välillä kylään mennessä voi olla vihainen toiselle aikuiselle. Muka huutaa kun häneltä jotain kysytään ja voi vähän lyödäkkin kädelle ym.. Olimme juuri käymässä kylässä missä oli monta iäkästä tätiä jotka puhuivat että oi kun olet ihana ja tule tätin syliin ja onko sinulla pian synttärit ym ym..tämä poika vaan huusi niille vasaukseksi että eiii tai en puhu sulle tai hiljaa..ym.. ja näytti nyrpeää naamaa vaikka kuinka yritin sanoa että nyt.. ei toisille huudeta ja komennella..mutta jatkoi vain. Menimmekin sitten autoon ja pidin puhuttelun pojalle,joka itki ja oli hirveän pahoillaan. Saa nähdä menikö perille ,en tiedä.. Välillä tuntuu niin oudolta kun poika aina kaikesta uhmailusta huolimatta ollut niin iloinen ja hymyilevä..nyt sitten muka karjuu muille aikuisille,ja joskus lapsillekkin. On niinkuin vihainen..eikä hymyä heru. Onko muilla kokemuksia?

 

:'( Itselläni pahamieli ja yöunet hakusessa kun juuri tätä samaista uhmaa meillä 3v8 kk pojan kanssa.

Kaiken huipuksi on nyt nukkumaan menon ottanut uhman aiheeksi-nauraa hetkotta, härnää, ei siis pysy sängyssä, tekee kaikkensa saadakseen huomiota.Vaikka positiivista huomiota on juuri sitä ennen saanut:kainalossa tyytyväisenä köllötellyt,kirjaa luettu ja hyvät yöt toivotettu ja kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta sit yht äkkiä PAM alkaa virtavaihe-päälle.

Kun vien takaisin sänkyynsä huutaa kuin syötävä ja kerrostalossa naapurit varmasti todella ihmettelevät mitä meillä yhdeksän aikaan illalla touhutaan...!!

Tuo huuto on nyt uusinta uutta kotona..kauppareissuilla se onkin jo koettu!

Hermot menee! Meillä ei jäähypenkkiä ole kokeiltu. Joutuisin fyysisesti pitämään kiinni,että pysyisi siinä ja nykyään kun uhmaa ei anna koskea itseensä...huuto yltyy kun syliinkin ottaa ja illalla en halua huudattaa.

Purettuaan kiukkuaan tulee syliin ja rauhoittuu siinä kyllä.
En tiedä! TAIDAN itse olla ihan pihalla..

Toi on JUST niinku mun 3v7kk poju vaik meil omakotitalo rauhallisel seudul...ja ku siihen viä lisätään toinen poju 2v4kk nii en oikeesti tiiä kohta enää et mitä tekis ja miten niitten kans olis(oon yh,mies kuoli reilu puoltoista vuotta sit..)

Mikää ei auta tohon ku 3v saa päähänsä tehä jotai pahuuksia tai muuten vaa olla ns.ilkee,aivan sama mitä ja millä äänensävyllä sanot nii ei tehoo mikää ja sit ku yllyttää viä pikkuveljenki mukaa jolle kaikki on sit kivaa leikkii isonveljen kaa ja arvaas kui tympäsee ku niit on kaks nauramas päin naamaa,aivan sama mitä sanot tai teet kieltääkses...Jäähypenkkii on kokeiltu ja ovat istuneet suht. rauhas annetun ajan ja sen jälkee pyydetään nätisti ihan oma-alotteisesti anteeks ja kerrataan tilanne miks ja miksei nii saa tehä jne..mut ku noi ihanat riiviöt ei vaa kertakaikkiaan muista sitä kauan :headwall:

Välil(just tänä iltana viimeks) ihan itkuu väänsin tos et miks ei noihin mikää tehoo vaik kuin nätisti tai karkeesti koitat lahjoo,kiristää tai houkutella yms ja ku ei taho joka ilta jaksaa itekkää mammii vieres montaa tuntii et nukahtais...ja tietty mulle sit tuli se syyllisyyden ja epävarmuuden tunne et oonksmä huono äiti,vaik kyl tiedän olevani hyvä, mut tahtoo vaa powerit joskus loppuu...
Kyl mä tiedän kuiten et loppujen lopuks se on vaa uhmaa ja rajojen kokeiluu eikä kestä ku aikansa mut monesti(lue:usein)toivoo et ku ois ees joku ilta se toinen joka sanois ja komentais ettei aina tarttis itte..Mut ei muuta ko taistellaan!!!! ei ne murut enää viiskymppisinä kovin paljoo uhmaa ja kiukuttele Purraan hammasta ja hymyillään ja rakastetaan lapsiamme ja otetaan vastaan kaikki mitä pitää...onneks täält saa muilta hyvii neuvoja ja vinkkejä miten toimia. Pitäkää lippu korkeella kaikki vaik se ois kuin vaikeeta :hug:

 

Meilläkin on vaikeaa 4v:n kanssa. Ajattelin, että 3v:llä on pahaa uhmaa, mutta se on vain muuttanut muotoaan. Alituisesti pitää testata jollain uudella konstilla, kun ensimmäisestä tempusta (mm. tuo karkailu) on selvitty.
Pikkuhousujen pukeminen, vaatteiden pukeminen, hattu, hanskat, karkit, ja muut ostokset, purkkapallot keksi viimenä tänään alkaa huutaa kaupasta, syömisen kanssa temppuillaan, pikkuveljeä kiusataan (paitsi nyt se pikkuveli antoi tänään eka kertaa kunnolla vastaan, isompi jäikin alakynteen... hehhee... selvästi tehos muuten ei oo sen jälkeen tänään kiusinut yhtään... jes... vaikka en hyväksykään tappelua, on välillä katsottava läpi sormien niinkun ei huomaiskaan kaikkia lasten kahnauksia)

 

:saint:
Huojentava ketju!
En jaksa kirjoittaa mitään yksityiskohtaista selostusta meidän arjesta koska miltei kaikki tuli esille ylläolevissa. Laitankin tämän ketjun nyt muistiin että voin aina silloin tällöin "rauhoittua" tämän äärellä
Yritetään jaksaa ja sittenkin kun ei jakseta niin vielä vähän...

 

Ihanaa! On muitakin. Meillä 4 v tyttö ja 2 v poika. Poika alkaa osoitella jotain uhman merkkejä mut voi voi kun on niiiiin pliisua touhua verrattuna tohon esikoiseen. Meillä neidillä kestäny uhma jo kaksi vuotta. Enemmän tai vähemmän, muotoa muuttaa. Nyt on IN raivarit, jankkaus, tottelemattomuus, jahkailu, lyöminen ja ihan ÄLYTÖN huutaminen.
Pitää joo laittaa tää ketju muistiin, helpottaa kuulla ettei olla ainoita.

 

Juuh kyllä täällä myös. neiti 3v 7 kk ja miehenalku 2v ja uhma kausi on jo aluillaan....
Tsemppiä vaan kaikille.
Meidän nuorempi ei jäähypenkillä viihdy sitä rupee naurattaan vain ja ilmeilee mulle yritän kyllä pitää hetken nurkassa...

 

3,5-v pojan kanssa menee julkisilla paikoilla yleensä suht ok, mutta kotona saa aivan hirveitä raivokohtauksia milloin mistäkin mitättömästä syystä, joku asia tehty väärin, puhui minulle ja isä vastasi, syy voi olla mikä tahansa ja raivoava huuto voi kestää tunninkin, enkä ole juuri keksinyt keinoja millä sen saa loppumaan. Jäähyä välillä kokeiltu - ai rauhoittumaan - mites se tehdään? Huutaa ja raivoaa entistä enemmän ja kovempaa, jos joutuu jäähylle, menee siitä täysin pois tolaltaan, samoin koskeminen vain pahentaa tilanteita. Olen tosi väsynyt näihin raivokohtauksiin, varsinkin kun ne usein niin pitkiä.

 

Tää ketju pelasti mun illan. Meillä 4½ vuotiaalla uhmaa kans.
Yleisillä paikoilla aika kiltisti. Muutaman kerran oon napannut poijan kainaloon ja kantanut autoon. Täällä on länkytys vaihe menossa ja haukkuminen on muodissa. Ei auta uhkailut ei rangaistus tuoli ei huutaminen. :/ Jos jostain komentaa niin vaan näyttää kieltä ja länkyttää jotain vastaan. Mutta ihana huomata, ettei me olla ainut perhe jossa on tällästä.....Välillä on nimittäin tullu mietittyä mitä on kasvatukses tehny niin väärin, että poijasta on tullut tuollainen. Se kans välillä teettää hermokohtauksia, kun asiat ei mene niin kuin herra haluaisi.
Mutta onneksi on oppinut, että kaikki vaiheet on ohi meneviä. Muistaas vaan sillonkin, kun tulee "tilanne" päälle. Mutta meille kaikille pitkää pinnaa uhmaikäisten kans.
Mutta onneksi suurimman osan ajasta, on mitä ihanin ja rakastettavin poika. :heart:

 

Meillä on tytöt 4v3kk ja 2v3kk. Isommalla myös aikas vahva tuo tahtoikä :headwall: .
Tuntuu että keinot ja hermot loppuu kesken...
Leluja on viety säilöön - ei sanottavaa vaikutusta
Jäähyä on kokeiltu - muistaa ehkä hetken olla kunnolla...
Ja nyt saa sitten tietysti pikkusiskonkin mukaan ellei
sitten pikkusisko ole kiukuttelun kohde!
Onpa "mukava" kuulla että muillakin on samanlaista.
Tsemppiä kaikille ja PIIIIITKÄÄÄÄÄÄ pinnaa
Onhan nuo lapset kuitenkin ihania noin yleensä, piristävät päiviä kummasti kommenteillaan :heart:

 

Meillä on poika 3,5 v ja tyttö 8kk. Pojalla on kans ihan mieletön uhmaikä, me ukon kanssa komennetaan niin hän vain hymyilee viekkaasti eikä sanat tehoa ollenkaan.. Samasta asiasta saa sanoa 8 kertaa mutta mitään ei tapahdu. Suurin aihe tällä hetkellä on pikkusisko, jota yritetään "suojella" pojan kovemmilta leikeiltä, esim. kun tyttö on hyppykeinussa niin poika menee sen alle potkimaan ja räkättämään kun on niin hauskaa... :/ Kylässä on kunnolla, paitsi mummolassa on oma itsensä. Kaupassa istuu edelleen ostoskärryissä, en löytäis sitä sieltä supermarketin hyllyjen väleistä!!!
Kotona myös välillä tekee niin, että jos kielletään jostain ja hän jopa kuuntelee, muttei halua hyväksyä tätä "sääntöä", niin sanoo että "mä lähen sitte omaan kotiin" ja juoksee omaan huoneeseen ja pamauttaa oven kiinni! Joten aina ei tarvitse edes sen pidemmälle mennä. Sitten tulee sieltä minuutin päästä pois ja sanoo: "Mä oon nyt jo kiltti" !!
Voi näitä mussukoita, ovat niin ihania mutta välillä hermoja kiristäviä...! :heart:

 

Meillä myös herttainen ja suloinen tyttö 2v8kk on kadonnut tyystin |O Arki välillä yhtä sähläystä ja huutoa (joko lapsi tai äiti)

 

meillä siis purraan, potkitaan, nipistellään, heitellään tavaroita +äidin kännykkää, mutta mikä on mminusta kaiken huippu: poika sylkee päälle, suoraan kohti, kasvoille. Heittelee ruokapöydässä astioita, sylkee! sanoo välillä että minä haluan lyödä, tiputan telkkarin, sillon kun suuttuu! mitä tehdä??

Ja hän myös määräiolee tosi paljon, "äiti ei saa puhua, ei saa istua, tulla olohuoneeseen..." potkii minut pois jos istun samalla sohvalla vähän matkan päässä. Ja tahalleen härkkii ja ärsyttää minua kaikin tavoin. Muilla vastaavaa?