Kauheaa huomata että...

[vieras]

... mulla on niin paljon helpompi olla kun mies on poissa. Siis saan tehtyä vaikka mitä, miehen ollessa kotona jotenkin lamaudun enkä saa mitään aikaiseksi. Mies on ollut masentunut ja kotona olo tuntuu olevan kaikkesta raskainta ja sitten se huonotuuli tarttuu minuun ja sit onkin jo tappelu.
Töihin kun soitan, on ihan hyväntuulinen, kotiin tullessa pahalla päällä. Sanoo olevansa väsynyt, eikä jaksa juosta lapsen perässä yms, mutta jaksaa sitten kuitenkin lähteä illalla harrastuksiinsa.
Nyt on kaverinsa juhlissa ja mä olen jo ehtinyt tehdä vaikka mitä, leiponut ja siivonnut, lapsikin hyvällä tuulella, usein tarttuu häneenkin paha tuuli.
Onkohan tää nyt sitä lopunalkua vai mitä?
Vaikka tunnen että minun on parempi olla, kun hän ei ole täällä, en haluaisi erota. Mutta harmittaa ainainen tappelu ja saamattomuus.

 

[been there]

Minutkin miehen läsnäolo tekee usein saamattomaksi. Olen vauhdikkaampi, jos hän ei ole samojen neljän seinän sisällä läsnä. :/

Ei me kuitenkaan juuri tapella.

 

[ap]

Ei mekään ennen tapeltu, ei koskaan. Nyt on sitten otettu yhteen kaikkien noiden vuosien edestä ja parinkymmenen seuraavankin...
Mies ei ollenkaan ymmärrä että mulla voi joskus olla pinna kireellä, kun olen kotona. Ihan kun olisin jollain lomalla...
Eli homma menee niin, hän kiukuttelee ja mä kuuntelen. Sit kun erehdyn sanomaan jostain, suuttuu silmittömästi ja riita on valmis.