Kauhea syöpäpaniikki iski ja olen lasten kanssa yksin kotona

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Tai siitä se varmaan ehkä tulikin, kun olen yksin ja mies tulee vasta yöllä kotiin.

Nyt yhtäkkiä olen taas ihan varma, että minulla on syöpä. Olen lapsesta asti pelännyt ihosyöpää ja milloin mistäkin nypystä tai luomesta olen varma, että nyt on syöpä. Ja kun luen netistä niitä juttuja niin varmuus vain kasvaa ja kasvaa. :(

Meillä on 5v, 3v ja 2kk lapset.

Nyt tuntuu, että itku pääsee kun tuijotan taas paria kohtaa itsessäni. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Valiumia?:
Hohhoijaa. Muutapa kehitysmaahan. Siellä sullakaan ei olis varaa neurooseihin.

ja säkös olet sitten täydellinen, etkä mistään hermoile ja sitä rataa

ja ei osunut omaan nilkkaan, en epäile mitään tautia itselläni, vaan minulla on tauti, mutta sitä en kerro sulle
 
Alkuperäinen kirjoittaja eppu:
mun miehellä on syöpä, lapset 5v, 3v ja 11kk. Panikoi sitten kun siihen on oikeesti syy, etukäteen se vie van voimia.

Mikä syöpä sun miehellä on? Omalla miehelläni todettin syöpä kaksi vuotta sitten, imusolmukesyöpä. Hän on täysin parantunut siitä. Onneksi. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ................:
Alkuperäinen kirjoittaja Valiumia?:
Hohhoijaa. Muutapa kehitysmaahan. Siellä sullakaan ei olis varaa neurooseihin.

ja säkös olet sitten täydellinen, etkä mistään hermoile ja sitä rataa

ja ei osunut omaan nilkkaan, en epäile mitään tautia itselläni, vaan minulla on tauti, mutta sitä en kerro sulle

No en ainakaan ala lukea nettiä yksin kuvitellen jokaisen sairauden jylläävän kehossani. Ja vain siksi, että mies (=isi?) on poissa kotoa. Voi elämä! Kaikki niitä lapsiakin hankkivat.
 
Sairauksien pelko on hirmu yleistä. Nuorempana minullakin oli tuollaista, joskaan ei nyt ihan noin voimakkaana. Olen ajatellut kuitenkin aina että on epäreilua pelätä etukäteen sairauksia, siis epäreilua niitä kohtaan joilla se sairaus jo on . Varmasti tuo pelko on jonkinasteinen pakko-ajatus , mutta yritä järjellä vaientaa se . Näet jo itsekin miten naurettavalta se näyttää tuossa kirjoitettuna.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja eppu:
mun miehellä on syöpä, lapset 5v, 3v ja 11kk. Panikoi sitten kun siihen on oikeesti syy, etukäteen se vie van voimia.

Mikä syöpä sun miehellä on? Omalla miehelläni todettin syöpä kaksi vuotta sitten, imusolmukesyöpä. Hän on täysin parantunut siitä. Onneksi. :)

pelkäätsä et se ois tarttunut suhun ;) ..vai mitä panikoit..

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tai siitä se varmaan ehkä tulikin, kun olen yksin ja mies tulee vasta yöllä kotiin.

Nyt yhtäkkiä olen taas ihan varma, että minulla on syöpä. Olen lapsesta asti pelännyt ihosyöpää ja milloin mistäkin nypystä tai luomesta olen varma, että nyt on syöpä. Ja kun luen netistä niitä juttuja niin varmuus vain kasvaa ja kasvaa. :(

Meillä on 5v, 3v ja 2kk lapset.

Nyt tuntuu, että itku pääsee kun tuijotan taas paria kohtaa itsessäni. :(

Koitahan rauhottua :hug: ootko aatellu että mensit jutteleen tuosta? Voikko soittaa vaikka sun miehelle ja kertoa että pelottaa, tai saada jonku kaveriks tai muulla tavoin ajatukset pelosta pois .
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja eppu:
mun miehellä on syöpä, lapset 5v, 3v ja 11kk. Panikoi sitten kun siihen on oikeesti syy, etukäteen se vie van voimia.

Mikä syöpä sun miehellä on? Omalla miehelläni todettin syöpä kaksi vuotta sitten, imusolmukesyöpä. Hän on täysin parantunut siitä. Onneksi. :)

En viitsi kertoa tässä, en halua tulla tunnistetuksi. Leikkaamalla luultavasti on kuitenkin hyvät mahdollisuudet saada kasvain hyvin pois. Tilanteessasi on varmaan ihan normaalia pelätä syöpää, kun tietää mitä se sitten on sen kans. Minä en nyt pelkää omalla kohdallani, ajatukset miehessä. Kannatta käydä jossain juttelemassa asiasta, jos vaivaa, meille trajottu perheterapiaa tai jotain vastaavaa.
 
Tuli mieleen vaan että minulta on 2 kertaa leikattu kasvaimia. Ekalla kertaa en ees tajunnut oikeasti epäillä syöpää, toisella kertaa hiukan vaan. Hyvän laatuisia olivat kummallakin kertaa. Me taidetaan ap:n kanssa olla ihan eri puusta veistettyjä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuli mieleen vaan että minulta on 2 kertaa leikattu kasvaimia. Ekalla kertaa en ees tajunnut oikeasti epäillä syöpää, toisella kertaa hiukan vaan. Hyvän laatuisia olivat kummallakin kertaa. Me taidetaan ap:n kanssa olla ihan eri puusta veistettyjä...

Niin varmasti. :( Järki sanoo, että ihmisten iholla on tiäs mitä eikä ne läheskään aina ole mitään syöpää, mutta nyt sain kauhean paniikin. :( Jostain kerran netissä luin, että kuitenkin yleensä se ihosyöpä on helposti havaittavissa, koska kohta on tosi ruma.
 
Kuullostaapa tutulta, alkuperäinen.

Itse kestin samanlaisia pelkoja n. vuoden, kunnes en jaksanut enää.
Muiden asioiden yhteydessä lääkärissä sitten asiasta mainitsin, sain numeron mielenterveyshoitajalle (vaimikälie) ja siitä kohti parantumista.
Paniikkihäiriö todettiin ja keskivaikea masennus.

Avun hakeminen on vaikeaa, tiedän sen. Mutta se palkitsee. Itse en olisi voinut uskoa
että näin hyvälle tuntuu elää, tehdä tavallisia arkiaskareita, pestä lapseni pyllyä. Kaikki
kotihommat tuntui paljon helpommalta kun niskasta oli pudonnut se helvetillinen pelon taakka.

Oikeasti, tee itsellesi, ja varsinkin perheellesi SUURI palvelus ja mene lääkäriin.
Sitä ei voi kuvitella miten suuren avun ja helpotuksen sieltä saa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuli mieleen vaan että minulta on 2 kertaa leikattu kasvaimia. Ekalla kertaa en ees tajunnut oikeasti epäillä syöpää, toisella kertaa hiukan vaan. Hyvän laatuisia olivat kummallakin kertaa. Me taidetaan ap:n kanssa olla ihan eri puusta veistettyjä...

Niin varmasti. :( Järki sanoo, että ihmisten iholla on tiäs mitä eikä ne läheskään aina ole mitään syöpää, mutta nyt sain kauhean paniikin. :( Jostain kerran netissä luin, että kuitenkin yleensä se ihosyöpä on helposti havaittavissa, koska kohta on tosi ruma.

Hei, sun kannattais oikeesti lopettaa tollasten juttujen lukeminen ja yrittää elää tätä päivää. Helpommin sanottu kuin tehty mutta oikeesti yritä oikeen kunnolla. Sitä paitsi ihosyöpä on kuitenkin aika harvinainen Suomessa kun vertaa esim Austraaliaan tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuli mieleen vaan että minulta on 2 kertaa leikattu kasvaimia. Ekalla kertaa en ees tajunnut oikeasti epäillä syöpää, toisella kertaa hiukan vaan. Hyvän laatuisia olivat kummallakin kertaa. Me taidetaan ap:n kanssa olla ihan eri puusta veistettyjä...

Niin varmasti. :( Järki sanoo, että ihmisten iholla on tiäs mitä eikä ne läheskään aina ole mitään syöpää, mutta nyt sain kauhean paniikin. :( Jostain kerran netissä luin, että kuitenkin yleensä se ihosyöpä on helposti havaittavissa, koska kohta on tosi ruma.

Hei, sun kannattais oikeesti lopettaa tollasten juttujen lukeminen ja yrittää elää tätä päivää. Helpommin sanottu kuin tehty mutta oikeesti yritä oikeen kunnolla. Sitä paitsi ihosyöpä on kuitenkin aika harvinainen Suomessa kun vertaa esim Austraaliaan tms.

Kyllä minä sen käsitän ja tiedän, että ei pitäisi lukea. Onhan selvää, että valkkaa minkä taudin tahansa ja alkaa lukea siitä niin voi tehdä itselleen "varman diagnoosin" sairaudesta. :( Onneksi minulla ei ole näitä enää usein, mutta tosi ahdistavaa kun tälläinen tulee. Viimeksi oli näin paha joskus viime kesänä enkä silloinkaan kuollut. SIlloin se liittyi alkuraskauden paniikkiin ja nyt tietysti mieli heittelee ja panikoi, kun on pieni vauva. Ihan positiivinen ja onnellinen ja elämänmyönteinen olen normaalisti.

 

Yhteistyössä