Kauanko ton tytön uhma mahtaa kestää?

[Martsuli]

Se että jos ei mennä hänen säännöillään niin tyttö saa kamalat itku-potku raivarit välittömästi.
Mä jonkun aikaa koitin hillitä niitä ja menin perässä lohduttamaan kun lähti raivoissaan huutamaan toiseen huoneeseen mutta en mä vaan enää jaksa. Sanon tytölle että tuuhan sitten tänne halittavaks kun oot lakannu huutamasta. Sieltä se sitte tulee hetken päästä koittamaan josko sama menis nyt läpi ja kierre jatkuu. Olen yrittäny selittää nätisti ja tiukemmin että tässä talossa määrää äiti ja isä eikä kaksvuotias tyttö, mutta eihän tuon ikänen nyt vielä oikeen ymmärrä.
Mä en tiiä mitä ihmettä mä tuon kanssa teen ku tuntuu että meno vaan villiintyy koko ajan. Tavarat lentää ja ovet paukkuu ku mennään raivoamaan muualle :ashamed: Harmittaa vaan ku tulee sellanen olo että mä teen jotain nyt pahasti väärin mutta en vaan tiedä että mitä

 

[Martsuli]

:attn:

 

[Minskii]

Samanlaista täälläkin, ihan kuin kuvailit poikaani :ashamed: , eiköhän se pian iloksi taas muutu.. Sitä ja vastauksia ootellessa

 

[Martsuli]

Samanlaista täälläkin, ihan kuin kuvailit poikaani :ashamed: , eiköhän se pian iloksi taas muutu.. Sitä ja vastauksia ootellessa

nimenomaa... ottaa kaaliin vaan ku mikään ei tunnu riittävän :ashamed:

 

[v]

Ei kannata mennä lohduttamaan jos saa raivarin, vaan nimenomaan antaa lapsen raivota loppuun ja tulla sitten itse luokse, kun on rauhoittunut. Muuten oppii, että saa raivoamalla ja itkemällä kaiken tahdon läpi ja koska lapsi on hyvinkin viisas, alkaa käyttää tätä jatkuvasti keinona kun haluaa jotain.

 

[Martsuli]

joo mä juurikin tosta syystä lopetin sen luokse menon ku luin joskus täältä että hakevat ns"lisää valtaa" tolla keinolla.

 

[utas]

joo mä juurikin tosta syystä lopetin sen luokse menon ku luin joskus täältä että hakevat ns"lisää valtaa" tolla keinolla.

mut toisaalta ton ikänen ei vielä tiedä mitä tehdä raivonsa kanssa niin kyllähän siinä ois aikuisen hyvä olla lähellä ja tukena ja tarjota syliä..
meillä ainakin on toiminut se, että kiitän hyvistä asioista ja sit kiukusta ei saa palkintoa vaan keskustellaan jälkeenpäin että olisiko jotenkin asian voinu tehdä toisin. ja tosi ihmeesti on auttanu raivariin se, että äiti tarjoaa vaan läheisyyttä kun toinen on siihen valmis.

minusta ainakaan yksin jättäminen ei ole hyvä asia.

sitten jos lähestyminen vain provosoi tilannetta niin tietenkin, mutta ihan noi ekat kunnon raivarit kannattaa varmaan ainaki hoitaa niin, että äiti tai isä auttaa lasta siinä sen asian läpikäymisessä ja jälkeenpäinkin pui asiaa rakentavasti.. eli:
sinä suutuit koska et saanut tahtoasi läpi mutta aina ei voi tehdä oman pään mukaan. ensi kerralla voisit sanoa asiasta puhumalla niin voidaan sopia jokin muu ratkaisu..

mikään ammattilainen en oo mut maalaisjärjellä oon näitä pohtinu..

tosi moni nykylapsi ei osaa käsitellä tunteitaan, siis on hyvä että tunteita on mutta kun niitä ei osaa käsitellä, niin tulee ongelmia muiden lasten kanssa ja koulussa ja työelämässäkin..