Kauanko sairaslomalla?

Kauanko olette olleet sairaslomalla keskenmenon jälkeen? Lähinnä tarkoitan nyt jo pidemmälle edenneitä raskauksia (n. 16-20 vkoa).

Mulla todettiin sikiö menehtyneeksi 17+4 ja lauantaina (18.10) syntyi pikkuinen. Alustavasti otin sairaslomaa vain tämän viikon, mutta välillä mietin että riittääkö se? Tietenkään arkea ei pidä paeta mutta en ole työkykyinenkään jos en pysty itkemättä elelemään paria tuntia pidempään. Fyysisesti vointi on hyvä. Jälkivuotoa on vielä ja välillä lievää supistelua. Rintaa puristamalla tulee ternimaitotippoja. Koetan jättää rinnat nyt rauhaan jotta elimistö pääsee palautumaan ja normaali kierto joskus käynnistymään (menkat on mulla aina niin kauan pois kun imetän. Oletteko muut saaneet maidontuloa estävät lääkkeet näillä viikoilla?)

Tänään on taas vaihteeksi helpompi hetki ja kirjoittelen tätäkin itkemättä. Mutta eilinen oli aivan kamala, tuntui ettei tästä voi selvitä vaikkei juuri vaihtoehtojakaan taida olla. Eilen en voinut vastata ystävien puheluihinkaan kun heti tuli iso itku kun näki että ystävä soittaa...

 

Ensinnäkin osanottoni menetyksestäsi
:hug:
Itse menetin vk 16+5 pienet kaksoset..Tästä tapahtumasta on nyt kaksi kuukautta. Vieläkin välillä itken ja suren lapsukaisia mutta pahin on jo ohi..
Sain sairaalassa yhden pienen kapselin joka esti maidon tulon, onneksi.. Ettei tarvinnut sitä enää murehtia..
Sairaslomaa sain sairaalasta suoraan kolme viikkoa, jatkoin sitä pari viikkoa työterveyslääkärillä. Sitten meni työpaikka konkkaan ja jäin työttömäksi. Marraskuun alussa sitten alkaa taas työt, vähän vielä huolettaa että miten pysyy ajatus kasassa mutta eiköhän se siitä. Tuon viiden viikon aikana en olisi voinut kuvitellakaan töihin menoa. Mieskin sai kaksi viikkoa saikkua...Jokainenhan itse tietää millon on valmis mutta kannattaa ottaa aikaa että saa rauhassa surra. Itsellenikin oli tosi vaiketa kohdata tuttuja, jutella puhelimessa. Itku tuli aina..
Nyt alan jo mietiskellä pikku hiljaa tulevaisuutta ja haaveilla uudesta mahdollisuudesta saada se kauan kaivattu lapsukainen tähän perheeseen =)
Voimia sulle :hug:

 

Ensiksi olen pahoillani menetyksestäsi :hug:

Itse sain keskenmenon 1.10 viikoilla 16+ ja olen edelleen saikulla. Töihin paluu on näillä näkymin marraskuun alussa. Tosin fyysinen kuntokaan ei ole ollut sitä että voisin raskaaseen hoitotyöhön palata. Mutta en henkisestikään ole valmis vielä. Pari kertaa olen saikun aikana joutunut töissä käymään ja itku tulee heti kun joku kysyy miten jaksat.
Kannattaa antaa itsensänsä surra rauhassa ja palata töihin sitten kun siltä tuntuu.
Voimia sinulle :hug:

 

Pahoitteluni sinulle suuresta menetyksestäsi.

Itse sain km:n rv 19 ja sain sairaslomaa 5 päivää. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että hieman enemmän olisi ollut paikoillaan jo pelkästään sen vuoksi, että mulla sitten nousi maito rintoihin ja kun en saanut estolääkitystä synnytyksen jälkeen vaan vasta muutaman päivän kuluttua ja mua kyseinen lääke väsytti tolkuttomasti, sain siis 2 viikon kuurin, enkä niitä paria tablettia.

Ja oikeasti henkisestikin viikko on vähän, anna sinä itsellesi aikaa ja sure rauhassa.

Halauksia ja voimia!

 

Pahoitteluni. *halaus*

Suru tulee aaltoina, välillä helpottaa. Mutta ahdistus palaa jo siitäkin kun näkee vastasyntyneen tai jonkun onnellisen mamman masu pystyssä. Munkin kuulus olla!! Kateus hiipii sydämeen, miks just meille kävi näin???

Ehdottomasti, suru täytyy surra, pvä kerrallaan itselleen armollisesti aikaa antaen.
Mulla tänään keskeytyksestä vko, sunnuntaihin saakka saikkua. Maanantaina soitan ajan lääkärille ja pyydän saada saikkua lisää, en mä ole työkykynen. Neuvolantätikin sanoi, että lisää vaan saikkua et ei susta töihin oo vielä hetkeen.

Mä oon ollu saikulla jo 1.10 alkaen, olin niin järkyttynyt kun kuulimme että vauvamme ei jaksa elää... Eli olin saikulla jo 2 vkoa ennen varsinaista keskeytystä ja samoin oli mies, mies sai keskeytyksen jälkeen pari pvää ja on nyt jo takas töissä.

Itse sain samana pvänä ku keskeytys oli ne maidontuloa estävät pari tablettia, ekaks lääkäri kirjotti niistä mulle reseptin, mutta ihana kätilö haki niitä mulle ettei mun tarvii käydä ostamassa niitä, ovat kuulemma todella kalliita.

Mutta muista, ajan kanssa rauhassa. Näillä myöhäisillä vkoilla kyse ei ole enää vain keskenmenosta, vaan kuolemasta, oman lapsensa menettämisestä. Ei siitä voi toipua viikossa tai kahdessa, eihän siitä toivu koskaan kokonaan. Sen kanssa on vain opittava elämään. Ensin pvä kerrallaan. :hug:


"Muistan kuinka toisillemme luvattiin
Sua ilman kuolen tai joudun helvettiin
kanssasi sain täällä hetken olla onnellinen
kaikki kaunis katoaa nyt mä tiedän sen

Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydänmeeni silloin hautasin."

 

Oma raskauteni ei kauaa kestänyt, mutta ajattelin silti kirjoittaa vähän näkökulmaa...

Keskenmeno vko 6+1. Ensin oli huolta omasta terveydestä, kun kohdusta ei löytynyt mitään, ja vasemmalla puolella mahaa painoi. Kun pienokainen tuli ulos (siis pieni alkio, näin sen selvästi), se oli helpotus, koska tiesin varmasti, etten enää olisi vaarassa (kohdunulkoisen vuoksi ). Sitten tajusin vähitellen koko menetykseni. Sairaslomaa on nyt ollut viikon verran. Tänään oltiin hautausmaalla sytyttämässä kynttilää.

Katsotaan, miten ensi viikolla. Tuntuu, että suhde tähän lapseen syntyi sen jälkeen, kun olin nähnyt sen, eli sen kuoleman jälkeen, koska raskaus oli niin alussa. Ajattelin ennen näkemistä, että olisi ollut tuulimuna, tyhjä kalvo tai vast. Olisi tämän vuoksi ehkä ollut helpompaa, etten olisi nähnyt koko pienokaista, mutta minkäs asialle teet.

Katsotaan ensi viikolla työkyky uudestaan... Uskon, että teidän lomien pituisiksi muotoutuisi omakin saikku, jos raskaus olisi ollut noin pitkällä. Sitten täytyy muistaa oman työn luonne ja oma tapa mennä asioista eteenpäin. Toiset toipuvat paremmin menemällä aikaisemmin töihin, toiset tarvitsevat paljonkin saikkua. Itse teen työtä kriisissä olevien ihmisten parissa ja tokaisin hoitajalle suoraan, että en aio oman kriisini aikana tätä työtä tehdä. Tekisin vain hallaa asiakkailleni ja työtovereilleni. Pidän velvollisuutenani hoitaa oman pääni kuntoon työpaikan ulkopuolella, vaikka tämä kestäisi kuinka kauan tahansa.