Toggle sidebar

Katselin noita "täydellisiä" lapsi/lastenvaateaiheisia blogeja ja mietin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
että joka toinen mies pettää joskus, 20% naisista on kokenut parisuhdeväkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan, aika monella pienten lasten vanhemmalla on hoidettavana ja huolehdittavana oman perheen lisäksi vanhat vanhemmat tai appivanhemmat, moni äiti ei koe rakkautta vauvaansa ensisilmäyksellä, 20% äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, puolet avioliitoista päätyy eroon, suurella osalla muistakin on parisuhteessaan myös rankkoja aikoja, jotkut äidit shoppailevat yli varojensa, jotkut perheet elävät ihan kokonaan yli varojensa ja ylivelkaantuvat, osa lapsista on ahdistuneista, stressaantuneita, väsyneitä, myös lapsiin kohdistuu joskus väkivaltaa. 10-15% suomalaisista kärsii jossain vaiheessa elämäänsä alkoholiongelmasta, lisäksi on muita päihdeongelmia. Mielenterveysongelmat yleisesti ottaen aikuisilla ja lapsilla eivät ole harvinaisia. Myös fyysiset sairaudet ja erilaiset vaivat on yleisiä. Joku ei saanut sitä elämänsä suurta rakkautta omakseen vaan tyytyi johonkin vähempään. Osalle kulissien, hienon ulkoisen kuoren ylläpitäminen menee todellisten tarpeiden ja tunteiden edelle.

Ne lapsiperheblogit on ihania. Silti tavallaan ne on sukellus pois todellisuudesta. Onhan esim. lastenvaatteet monelle harrastus, vain pala elämää. Jotain ihanaa johon voi hujahtaa hetkeksi pakoon elämän karuja puolia. Se on jotain, jota pystyy hallitsemaan itse täydellisesti ja joka vaikuttaa varmaan monella jokapäiväiseen elämään piristävästä.

Silti jotenkin kun katsoin niitä blogeja, mulle tuli surumielinen olo. Jäin miettimään mitä kaiken sen takana on. Ihan oikeasti.
 
no voi jestas.

Itse harrastan shoppailua ja mulla on jatkuva sisustusprojekti käynnissä, eikä mulla ole taustalla mitään suuria traumoja tai tragedioita. Se on vain harrastus, jota on kiva jakaa esim. blogissa. Ihmisillä on erilaisia harrastuksia nääs.
 
Minä näin eilen livenä naisen jonka kiiltokuvan kaunista blogia olen joskus seurannut. Olen kadehtinutkin ja aatellut miten jollakin on niin TÄYDELLISTÄ tää elämä.
Mut sit tää rouva oli livenä hm...erittäin tavis, karkea, ja ääni möreä kuin milläkin partaisella ukonköriläällä. Ei sopinut siihen "blogimuottiin " sitten ollenkaan !
 
Varmasti kaikilla on elämässä rankkaakin. Vähintään jossain vaiheessa kuolee omat vanhemmat, ja usein työurat ja lapsenkasvatuksetkaan mitään jatkuvaa herkkua on. Lähes kaikki kohtaa joskus elämässään rahallisesti tiukempia aikoja. Ei nämä mitää luurankoja kaapissa ole vaan ihan tavallista elämää!

Kuitenkin blogeihin saa valita mitä kirjoittaa. Itse tykkään lukea noita kauniita blogeja täynnä "täydellistä elämää", mutta kateuteen en vielä tuon pohjalta ryhdy. Ei se heidänkään elämässä kaikki ole putkeen mennyt varmasti. Mutta onnellinen voi olla silti ja pitääkin.
 
Mä olin hurahtanut lasten vaatteisiin, sisustukseen ym. stailaamiseen, kun lapsella oli koliikkia ja allergioita. Nimenomaan se oli tapa keventää elämää ja tehdä jotain muuta kuin niitä pakollisia lääkärikäyntejä ja ruoka-ainetestejä.Tutustuin samaan aikaan hengenheimolaiseen, jolla oli samat harrastukset ja aika nopeasti selvisi, että heilläkin oli lapsen kanssa pieniä terveyshaasteita. Ei mitään niin isoa, etteikö olisi aikaa ja energiaa harrastaa, mutta kuitenkin sellaisia, mitkä voisi vetää mielen apeaksi.
 
Mä kävin joskus eräällä blogikirjoittajalla kylässä, hain lapselleni hänen itse tekemiä neulomia vaatteita. Vaatteet olivatkin nättejä, mutta kämppä... Näytti siltä kuin pommi olisi räjähtänyt, kaikkialla likaisia vaatteita ja pesemättömiä tiskejä. Ja lapset heiluivat yöpaidassa. Ei siinä muuten mitään, mutta blogissaan hänellä on aina niin siistiä ja seesteistä, kaikki "täydellistä", lapset vimpan päälle puettuina. Vähän siis todellisuus ja blogi poikkesivat toisistaan :D
 
Niin.
Pakko sanoa että en mä ainakaan haluaisi lukea jatkuvasti sellaisia blogeja joissa kerrottaisiin aloituksessa olevista asioista. Luen niitä "täydellisiä" juurikin siksi että saan niistä iloa ja inspiraatiota. Sosiaalipornoa voi lukea vaikka Seiskasta tai Alibista.
 
No melko syvällisesti analysoit lastenvaateblgeja :D

Oma blogini on kaukana täydellisestä, mutta idea siinä lastenvaateblogissa on se, että se on nimenomaan lastenvaateblogi. Tai omalla kohdallani se on kyllä kirppisblogi, joka pääsääntöisesti sisältää lastenvaatteita. On siellä muutama postaus myös tuunaamisistani yms. mutta pääsääntöisesti kaikki liittyy kirppistelyyn ja kierrättämiseen.

Koska lastenvaateblogin aihepiiri on ne lastenvaatteet, eivät ne blogit ole mikään sukellus pois todellisuudesta. Ne ovat yksi siivu ihmisen elämää. Niiden on tarkoitus kerta vain lastenvaatteista, eikä mistään sen suuremmasta. Toki joku voi sujahtaa lastenvaatekasaan pakoon rankkaa elämäänsä, mutta varmaan aika harva lastenvaatebloogi on sen bloggaajan pako todellisuudesta.

Ja ihan samalla tapaa se kaupan kassa tai mies bussipysäkillä voi olla kovia kokenut. Itseasiassa varmaan lähes kaikki tässä maailmassa on kokenut kovia jollakin asteella.

Mutta jos sulle tulee surullinen olo kun luet blogeja, niin ehkä kannattaa sitten jättää ne lukematta? Tai lukea niitä enempi pilke silmäkulmassa?
 
Eiköhän nuo pääsääntöisesti liene ihan tavallisia perheitä iloineen ja suruineen. Jos joku pitää blogia lastenvaatteista, sisustuksesta tms niin minusta ainakin tuntuu ihan luonnolliselta että hän on ottanut blogiin tulevat kuvat sellaisella hetkellä kun asunto on siisti ja lapset kauniisti puettuina ja hiukset nätisti laitettuina. Eikä siis silloin kun on se pahin kaaos tai lapset ovat likaisissa, ryppyisissä ja ei pätkääkään yhteensopivissa vaatteissa.

En nyt ajattele että kenenkään lapsiperheen koti olisi jatkuvasti tiptopo ja ne lapset aina kiiltokuvan kauniina ja nätisti puettuina leikkisivät kiltisti keskenään äidin juuri nikkaroimalla nukkekodilla. Vaikka siellä blogissa nyt sellaisia kuvia olisikin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa