Katkeruus nostaa päätään...

[HippuTAR]

Mies leikattiin eilen ja nyt se on niiiiiin kipeä. Joo, varmaan onkin mutta ku ny mun pitäis leikkiä sairaanhoitajaa.

Mulle on tehty kolme sektiota, kitarisaleikkaus, umpparin poisto (joskaan se ei ollutkaan tulehtunut vaan vatsaontelossa oli paha laaja tulehdus, sektion seurauksena), kaks kertaa leikattu pukamat. Ja kertaakaan mies ei ole juuri mitenkään huomioinut että mä oon kipeä, ei oo esim. siivottu sillä aikaa ku mä oon ollu sairaalas. Kotiutumisen jälkeen oon heti joutunut normisti hoitaa kodin ja lapset. Ainoastaan kaupas on mies käynyt.

No, okei enhän mä koko aikaa oo niitä kipuja valittanutkaan. Mutta luulis silti että olis tajunnu mun olevan kipeä.
Mutta kun se on nyt kipeä ja joku sektiohan ei mitenkään kivuliaisuudessa yllä tähystysleikkauksen tasolle...

Kyllä joutuu täs nyt hammasta purra jottei tuu ärähdettyä.

 

[no jaa]

Voihan sitä hymähtäen todeta, että harmi kun en keksinyt silloin ruikuttaa noin kovasti kun olin kipeä. Mutta ens kerralla sitten kun mää olen kipeä, niin hoidatko yhtä hyvin kuin mää sua nyt?

 

[sdfsa]

Olisiko aika oikeasti jo viimein ärähtää?

 

["vieras"]

Oletko leikkaustesi jälkeen pyytänyt mieheltä apua ja sanonut, että olet kipeä? Vai oletko vain hammasta purren koettanut tehdä kaiken ja olettanut, että miehesi ymmärtää? Kaikki miehet ei ole niin fiksuja, että ne tajuaisi ilman sanomista asettua toisten asemaan. Miehesi on siis voinut hyvin kuvitella, että sä et ole yhtään kipeä kun et kerran mitään apua pyydä. Jos taas miehesi on niin pissipää, että on todellakin tiennyt sun olevan kipeä ja lukuisista pyynnöistä huolimatta ei ole sua auttanut, niin enpä kyllä tällä hetkellä sun tilanteessa passais ja palvelis miestä yhtään.

(Luin ajatuksella sun aloitusviestin uudelleen, heräsi kyllä vähän sellainen kuva, että mahtaisko sussa nyt olla vähän marttyyrin vikaa. Suu auki ja sanot asiasi, ei ne miehet osaa ajatuksia lukea. )

 

[no jaa]

Meihin naisiin myös iskee se hoivaajaemo kun mies vähän inisee. Sitten jossain kohtaa jalkojaan lyhkäsiksi juoksennellessaan sitä muistaa että hei hetkinen, enkös minäkin ollut joskus kipeä?

Muistan elävästi kun parikymppisinä tai vähän päälle silloisen avokumppanini kanssa yhdessä sairastellessamme miespuolinen kumppani makasi silmät punaisina kuumeessa sängyssä niiskuttaen, ja kanniskelin hänelle mehua ja leipiä, kun hän raukka oli niin kipeä. Sitten yhtäkkiä tajusin että minähän olen muuten itsekin kipeä, kuumetta ainakin saman verran kuin miehellä, ja olin jäänyt luennoltakin pois. Ja muistin myös että olen ollut kuluneen talven aikana kipeä vaikka kuinka monta kertaa (olin meistä se infektioherkempi) mutta ei mulle vaan kukaan ole mehuja kannellut...

Ärsytys kohdistui ehkä enempi itseen kuin mieheen. Että kuin mun pitää olla tämmönen.

 

["vieras"]

Pyh sanoisin ja vähät välittäisin, jotain rajaa kerjätessäkin!

 

["Miimis"]

Meillä kun mies sairastaa, niin pitää suunnilleen kutsua lääkäri ja pappi paikalle vaikka siis kyseessä oli flunssa tai vatsatauti. Mä saan vetää vaikka pää kainalossa, kun mies kysyy töistä tullessaan, et mitä ruokaa. No kaupassa kyllä käy jos pyydän.

 

[HippuTAR]

Tiedän että oon huono pyytämään apua. Mutta kun siitä kivusta ois pitänyt koko ajan valittaa + joka asiassa erikseen pyytää apua (esim. joka kerta sanoa: vaihdatko lapselle vaipan?) niin eipä oo huvittanu.

Eilen ku mies tuskaili ylösnousun kans niin sanoin sille että mä tiedän kyllä et se on vaikeeta mutta siinä en voi auttaa vaan pitää itse sieltä kömytä pystyyn. Niin sen jälkeen kaikki meni vielä vaikeemmaksi ja se on ollu vielä kipeempi. Mä tulkitsin ton sitte niin että sen on "ylitettävä" mun kokemat kivut.

 

["vieras"]

Mies on harvoin kipeä ja silloinkin kun on, ei vähästä ruikuta.
No sattuipa sitten keväällä joku influenssantynkä iskemään mieheen ja minähän raskaanaollessani hoidin taaperoa, omat vuorotyöni, hankin lapselle hoitajat niille ajoille, kun miehen oli tarkoitus häntä katsoa iltavuoroni ajan, vien juomaa sängyn viereen, lääkkeitä, kuumemittaria, tarkistin vointia jne jne.

Tuumasin sitten miehen tervehdyttyä, että ehkä minäkin saan sitten ensi kerralla edes puhelun keskellä päivää, että "miten jakselet kulta?", kun olen kipeä ja hoidan lapsia ja teen ruokaa siinä samalla. Mies on niin harvoin tosiaan itse kipeänä, ettei tunnu tajuvan, että joku perusflunssa ilman kuumettakin saattaa viedä ihan voimat pois, mutta silti äidin on hoidettava muksut, sapuskat ja mielellään vielä ulkoiluttaa seinille hyppiviä lapsia. Ja se mies ei senvertaa voi huolehtia puolisostaan, että kysyisi miten sinä voit tai yrittäisi edes hommata lastenvahtiapua kotiin helpottamaan päivää, jos se olisi mahdollista (meillä olisi ollut mahdollista, mutta eihän miehellä tullut mieleenkään etten minä jaksaisi hoitaa, vaikka ihan selvästi asiasta sanoinkin).

 

[Blue]

Mulla on leikattu käsi ja en kyllä oikeasti pysty tekemään juuri mitään. Mies tekee ja jaksan kyllä pyytää jos ei jotain tajua ilman pyytämistä tehdä (en edes tiedä miten/miksi pitäisi tajuta kaikki ilman pyytämistä kun enhän minäkään tajua). Juuri sanoi että saa tulla suihkuun mun kanssa että pesee mun tukan, no problem kuulemma.

Mulla ei ole tarvetta merttyyriksi. Mulle on tärkeämpää levätä ja toipua.

 

["vieras"]

Kuulostat aika itsekeskeiseltä tyypiltä, varmasti odotat koko ajan kehuja toiselta teit mitä hyvänsä. Loppujen lopuksi sinäkin olet van lesbo, tuolla identiteetillä ole mitään järkeä pitää miestä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

ehkä olis sitten kannattanut valittaa enemmän. miehet tuskin älyää, että toinen on kipee ja tarvii apua ilman että asiasta sanoo

 

["vieras"]

ehkä olis sitten kannattanut valittaa enemmän. miehet tuskin älyää, että toinen on kipee ja tarvii apua ilman että asiasta sanoo

Eikö ttuossa aloituksessa lue että mies haluaa palvelua, tuskin tajuaa aloittaja auttaa jos mies ei pyydä. Valittaa vaan kun ei itse ole saanutt mitään palvelua, miksi ei ole pyytänyt. Tajuatko

 

["hei"]

Kyllä se on naiset niin, että noista asioista pitää pystyä puhumaan. Sille miehelle pitää sanoa, jos se ei tajua, miten kipeitä ootte!

 

["vieras"]

Miksi naiset sanovat, että "mies katsoo lapsia minun työvuoroni aikana"? Katsotteko te itse lapsia, kun mies ei ole kotona? Mitä sillä katsomisella oikein tarkoitetaan? Se ainakin kuulostaa siltä, että lasten isä on vain lapsenvahti, joka just ja just pystyy pitämään tenavat elossa, kun äiti on poissa kotoa. En ole koskaan kuullut kenenkään äidin sanovan, että hän katsoo lapsiaan. Ellei siis oikein katsomalla katso.

 

[HippuTAR]

Tiedän että vikaa on mussakin mutta kun oikeesti ois KOKO AJAN ja joka asiassa pitänyt pyytää ja sanoa, niin ei musta oo sellaseen. Eipä toi oo koskaan myöskään tajunnu et jos oon kuumees ja koas flunssas niin vois tosiaan tehdä jotain eikä vaan odottaa että mä teen kaiken. Siis eikö oikeesti vois ajatella " että toi toinen on nyt flunssas/leikattu/muuten kipeä niin mäpä nyt hoidan lapset että se saa levätä"? Mies kuitenkin nyt olettaa että mä luen sen ajatukset. Ja kun se on kipeä niin lasten pitää olla hiljaa ja näkymättömiä. Veinkin toisen pojan hoitoon viikonlopuksi jotta vältyttäis tilanteelta jossa se sanoo niille turhan ilkeästi, pojat kun tuppaa tappelemaan keskenään.

Ja siis en halua olla katkera, eihän siitä mitään hyötyä oo.

 

["vieras"]

Tjaa, enpä ossaa muuta sanoa kuin, että melkoisen impesilli ukon olet itselles riesoiksi ottanut, jos ei ossaa kuin voivotella eikä tajunnut auttaa sektioiden jälkeen, eihän silloin saa edes nostella mitään painavaa. Huh huh, jätä omaan arvoonsa ja anna voivotella keskenään.

 

[HippuTAR]

En odota kehuja, enkä niitä kyllä saakaan. Kun oon ollut kipeä niin oon sen kyllä sanonut ( ja kai jokainen muutenkin tajuaa että esim. sektion jälkeen tai kuumeessa on kipeä?) mutta ei musta oo valittamaan koko ajan.

 

[Blue]

Tiedän että vikaa on mussakin mutta kun oikeesti ois KOKO AJAN ja joka asiassa pitänyt pyytää ja sanoa, niin ei musta oo sellaseen. Eipä toi oo koskaan myöskään tajunnu et jos oon kuumees ja koas flunssas niin vois tosiaan tehdä jotain eikä vaan odottaa että mä teen kaiken. Siis eikö oikeesti vois ajatella " että toi toinen on nyt flunssas/leikattu/muuten kipeä niin mäpä nyt hoidan lapset että se saa levätä"? Mies kuitenkin nyt olettaa että mä luen sen ajatukset. Ja kun se on kipeä niin lasten pitää olla hiljaa ja näkymättömiä. Veinkin toisen pojan hoitoon viikonlopuksi jotta vältyttäis tilanteelta jossa se sanoo niille turhan ilkeästi, pojat kun tuppaa tappelemaan keskenään.

Ja siis en halua olla katkera, eihän siitä mitään hyötyä oo.

Tässä vaiheessa ei sitten muuta voi oikein sanoa kuin että jokainen valitsee ristinsä...

 

["jocelyn"]

miehet ovat ainakin hoksanneet että sairaus huomioidaan jos vinkuu riittävän kovalla äänellä. lapsuuden peruja varmaankin, poika kun vähän yskäisee niin jo on äiti hoivaamassa ja passaamassa, tytön käsketään mennä ottamaan yskänlääkettä ja sitten siivoamaan huoneensa ja sitten aikuisena nainen ei pidä itsestään ääntä vaikka kuinka juilisi.
aina kun mieheni on sairas niin olen hänestä pitänyt huolta. ja aina kun itse olen sairas niin mieheni pitää minusta huolen, mutta siihen se piti kyllä opettaa, kun makaa sängynpohjalla ja valittaa kovaa ja korkealta niin kovapäisinkin äijä lopulta tajuaa keittää teetä ja pestä pyykit

 

[HopeaToffee]

Opetelkaa hyvät ihmiset sanomaan toiveenne ja harmituksen aiheet ääneen, pääsee kumpikin paljon helpommalla. Sitä ajatustenlukutaitoa kun ei ole suotu ei miehille ja ei naisille. Voimia, kipee mies on välillä niin kipee =)

 

["hei"]

Tiedän että vikaa on mussakin mutta kun oikeesti ois KOKO AJAN ja joka asiassa pitänyt pyytää ja sanoa, niin ei musta oo sellaseen. Eipä toi oo koskaan myöskään tajunnu et jos oon kuumees ja koas flunssas niin vois tosiaan tehdä jotain eikä vaan odottaa että mä teen kaiken. Siis eikö oikeesti vois ajatella " että toi toinen on nyt flunssas/leikattu/muuten kipeä niin mäpä nyt hoidan lapset että se saa levätä"? Mies kuitenkin nyt olettaa että mä luen sen ajatukset. Ja kun se on kipeä niin lasten pitää olla hiljaa ja näkymättömiä. Veinkin toisen pojan hoitoon viikonlopuksi jotta vältyttäis tilanteelta jossa se sanoo niille turhan ilkeästi, pojat kun tuppaa tappelemaan keskenään.

Ja siis en halua olla katkera, eihän siitä mitään hyötyä oo.

Kyllä se vaan pitää sanoa, vaikka koko ajan, jos haluaa, että toinen älyää.

Ja vaikka susta tuntuis, että toinen olettaa, että sun pitää tehdä kuumeisena kaikki, niin ei se tarkoita, että sun tosiaan TARTTIS. Sen kun jätät tekemättä. Ja sanot toiselle, että hei, mulla on kuume, mä en pysty. Voisko olla, että itsekin vähän liian herkästi kuvittelet, että mitä se toinen ajatteleekaan...

Jos mies olettaa, että luet sen ajatukset, niin anna olettaa.

Että mä en kestä tällaista marttyyrimeininkiä. Ei sun ole pakko hyväksyä sen miehesi käytöstä sellaisena kuin se on. Voit ja saat ja sun suorastaan pitäisi sanoa, jos ei tunnu hyvältä tai reilulta. Asioista keskustelun kautta se parisuhdekin kehittyy...

 

[Fakta juttu]

Miehet ovat ressukoita sairastaessaan pientäkin vaivaa. Onneksi synnytykset ovat naisten kontolla...

 

[muistelen]

Eiks sulla ollu muutenki ihan kusipää mies joka ei lapsistaan välitä?

 

[jmmm]

Eiks sulla ollu muutenki ihan kusipää mies joka ei lapsistaan välitä?

Mäkin muistelin että oliko tää se sama jolle on tärkeintä kalja ja työttömänä makaaminen...? Kannattaisko nyt ap miettiä miksi helvetissä sä oot ton äijän kanssa.