V
"vieras"
Vieras
Kaverini (pitkäaikainen sellainen) on selvästi katkeroitunut (minulle) jostain.
Pitkäaikainen kaverini on selvästi katkeroitunut jostain. Minulleko vai jollekin muulle, sitä en osaa sanoa, mutta katkeruutensa ainakin minuun hyvinkin selkeästi kohdistaa. Muiltakaan ihmisiltä tämä ei jää huomaamatta, joten pelkkää omaa päätelmääni tämä ei ole (vaikka aluksi ajattelinkin, mahdanko olla liian herkkänahkainen kun kerta toisensa jälkeen hänen kommenteistaan loukkaannun).
Tämä hänen katkeruutensa ilmenee kaikenlaisena negatiivisena huomautteluna ja piikittelynä, lähes kaikessa mikä minuun liittyy, jopa lapseni kohdalla. Kuten sanottu, tunnemme pitkän ajan takaa (monien vuosien takaa) ja tämä ihminen tietää aivan taatusti pahoittavansa sanoillaan ja käytöksellään mieleni. Siihen hän tosin tuntuu (myös sivustaseuraajien mielestä) tähtäävänkin. Välillä olen onnistunut päästämään loukkaavammatkin asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta hyvin monta kertaa olen myös mieleni joutunut pahoittamaan.
Olen pyrkinyt pitämään käytökseni samanlaisena kuin ennenkin, mutta kyllä tässä negatiivisessa ilmapiirissä loukkaavien sanojen keskellä alkaa pikku hiljaa tulla mieleen, olisiko kaverin vaihdon aika, tai edes pienen etäisyyden oton. Eipä tällaisen sietäminen kuitenkaan kaveruuteenkaan kuulu; ymmärtäisin, mikäli itsekin ilkeilisin hänelle, silloinhan tällainen kohtelu olisi ihan odotettavissa ja ymmärrettävää. Itse olen sitä tyyppiä, joka pyrkii positiivisuuteen (omassa elämässään ja omissa asenteissaan) eikä halua kuormittaa itseään esimerkiksi juuri liialla katkeruudella, tosin sille en kyllä tunne tarvettakaan. Kaveriani olen lähes aina (=9/10 kerrasta) ollut valmis kuuntelemaan ja tukemaan tilanteessa kuin tilanteessa, ja itsekin olen hänelle monet kerrat niin murheistani kuin iloistanikin jutustellut. Viime aikoina varsinaista keskustelua ei ole enää ollut, vaikka olen sitä oikein hakemalla hakenut, vaan nimenomaan tuota kuvailemaani käytöstä. Suoraankin olen kaveriltani kysynyt, mikä häntä nyt oikein vaivaa; onhan selvää, että että kaikki ei nyt ole oikein, mutta vastaukseksi en ole saanut mitään.
Mikään pakkohan kyseisen henkilön ei todellakaan ole minulle huolistaan tai vaikeuksistaan (joita hänellä mahdollisesti on) avautua jollei halua, mutta käyttäytyisi sitten edes niin kuin nyt yleensä aikuiset ihmiset käyttäytyvät. En mielestäni ole velvollinen katselemaan enkä kuuntelemaan tuollaista itseeni/lapseeni kohdistuvaa jatkuvaa loukkaamista, enkä ole mielestäni tällaista ansainnutkaan.
Mitä tässä tulisi tehdä ja miten suhtautua jatkossa tähän ihmiseen ja hänen ilkeilyynsä? Kuinka olla loukkaantumatta enää enempää?
Pitkäaikainen kaverini on selvästi katkeroitunut jostain. Minulleko vai jollekin muulle, sitä en osaa sanoa, mutta katkeruutensa ainakin minuun hyvinkin selkeästi kohdistaa. Muiltakaan ihmisiltä tämä ei jää huomaamatta, joten pelkkää omaa päätelmääni tämä ei ole (vaikka aluksi ajattelinkin, mahdanko olla liian herkkänahkainen kun kerta toisensa jälkeen hänen kommenteistaan loukkaannun).
Tämä hänen katkeruutensa ilmenee kaikenlaisena negatiivisena huomautteluna ja piikittelynä, lähes kaikessa mikä minuun liittyy, jopa lapseni kohdalla. Kuten sanottu, tunnemme pitkän ajan takaa (monien vuosien takaa) ja tämä ihminen tietää aivan taatusti pahoittavansa sanoillaan ja käytöksellään mieleni. Siihen hän tosin tuntuu (myös sivustaseuraajien mielestä) tähtäävänkin. Välillä olen onnistunut päästämään loukkaavammatkin asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta hyvin monta kertaa olen myös mieleni joutunut pahoittamaan.
Olen pyrkinyt pitämään käytökseni samanlaisena kuin ennenkin, mutta kyllä tässä negatiivisessa ilmapiirissä loukkaavien sanojen keskellä alkaa pikku hiljaa tulla mieleen, olisiko kaverin vaihdon aika, tai edes pienen etäisyyden oton. Eipä tällaisen sietäminen kuitenkaan kaveruuteenkaan kuulu; ymmärtäisin, mikäli itsekin ilkeilisin hänelle, silloinhan tällainen kohtelu olisi ihan odotettavissa ja ymmärrettävää. Itse olen sitä tyyppiä, joka pyrkii positiivisuuteen (omassa elämässään ja omissa asenteissaan) eikä halua kuormittaa itseään esimerkiksi juuri liialla katkeruudella, tosin sille en kyllä tunne tarvettakaan. Kaveriani olen lähes aina (=9/10 kerrasta) ollut valmis kuuntelemaan ja tukemaan tilanteessa kuin tilanteessa, ja itsekin olen hänelle monet kerrat niin murheistani kuin iloistanikin jutustellut. Viime aikoina varsinaista keskustelua ei ole enää ollut, vaikka olen sitä oikein hakemalla hakenut, vaan nimenomaan tuota kuvailemaani käytöstä. Suoraankin olen kaveriltani kysynyt, mikä häntä nyt oikein vaivaa; onhan selvää, että että kaikki ei nyt ole oikein, mutta vastaukseksi en ole saanut mitään.
Mikään pakkohan kyseisen henkilön ei todellakaan ole minulle huolistaan tai vaikeuksistaan (joita hänellä mahdollisesti on) avautua jollei halua, mutta käyttäytyisi sitten edes niin kuin nyt yleensä aikuiset ihmiset käyttäytyvät. En mielestäni ole velvollinen katselemaan enkä kuuntelemaan tuollaista itseeni/lapseeni kohdistuvaa jatkuvaa loukkaamista, enkä ole mielestäni tällaista ansainnutkaan.
Mitä tässä tulisi tehdä ja miten suhtautua jatkossa tähän ihmiseen ja hänen ilkeilyynsä? Kuinka olla loukkaantumatta enää enempää?
