Kateudesta

[MB]

Täällä aina ihmiset sättii lapsettomia siitä, kun he ovat kateellisia lapsellisille ystävilleen. Tuli mieleen eräänlainen vertaus. Tokikaan ei vedä mitään vertoja henkisesti, mut jos nyt lapsellisten ihmisten olis helpompi rahan kautta ajatella asiaa..

Eli meet kaverin kans samaan työpaikkaan. Ootte siellä jonkun aikaa, ku sovitte että menette pyytämään palkankorotusta. Jostain kumman syystä kaveri saa lisää liksaa, mut sä jäät ilman.

Kiukuttaisko? No ei tietenkään, olisit hyvä kaveri ja onnittelisit toista Hieno juttu hänelle. Ehkä sulle sit ens kerralla? Jatkatte hommia. Kaverilla on nyt enempi liksaa, joten ne ukkonsa kans lähtee ulkomaanlomalle. Teillä ei siihen oo vielä varaa. Mut varmasti, kun kovasti teet töitä niin saat sinäkin sit palkankorotuksen. Ai kuinka hienoa niillä siellä oli ollut. Jaksat kuunnella kaverin hehkutusta ja ihailla sen kaunista rusketusta. Aikaa kuluu, painat töitä hikihatussa ja mielestäsi tasan ainakin yhtäpaljon tai enemmän ku kaveri.

Tulee uus vuosi ja päätätte mennä uudestaan pomon juttusille. Ja ei saakeli. Kaveri saa TAAS palkan korotuksen, mutta sinä et.
Vieläkin jaksat tietty olla kaverin puolesta iloinen. Onhan hän rahansa ansainnut, mukava ihminen Nyt niillä onkin jo varaa vaihtaa uus auto ja suunnittelevat jo omakotitaloakin. Sinä kituutat ukos kanssa vanhassa vuokrakämpässä ja ajatte vanhalla autolla. Niin se vaan elämä toisilla onnistaa ja toisilla ei.

Mutta yhtään sua ei harmita (kateellinen ei saa olla) kun kaveri tilaa uuteen kotiinsa hienon sohvan ja suunnittelee verhoja. Puhumattakaan siitä kuinka oot jaksanut kannustaa koko raskaan rakennusajan kaveria ja antaa neuvoja laatta valinnoissa ja ihailla tapetteja. sinähän olet hyvä kaveri.

Kaverille ei oikeastaan voi sanoa mitään siitä kuinka vituttaa, että niillä menee hyvin. Vähän joskus sanot kuinka harmittaa, kun et saa palkankorotusta, mutta toinen huiskaisee kättä ja tuumaa, kyllä säkin varmasti saat. Mikset saisi.

Ja niin mennään.. Yhtään ei kateutta olisi ilmassa. Ei tietenkään. Sehän olis jotain totaalisen sopimatonta. Ei tuollaisesta asiasta sovi olla kade.

Ja tässähän ei ole mitään käsitystä siitä kuinka kipeää henkisesti se lapsettomuus tekee. Tämä on vain rahaa..

 

[vieras]

Hyvä vertaus!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kateushan on voimavara! Positiivinen kateus, siis. Voin olla kade siitä, että joku pääsee esim. etelän matkalle ja silti voin olla vilpittömän iloinen hänen puolestaan ja päättää yrittää esim. työskennellä ja säästää, että itsekin pääsen.

*muoks*

Mutta lapsettomuuteen tuo ei toimi...

 

[hoya bella]

En ole kyllä koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi olla jollekin kateellinen jostain, oli asia mikä tahansa.

 

[vieras]

Miksi pitäisi olla vihainen jostain? Miksi pitäisi olla loukkaantunut? Tai surullinen? Harvemmin nuo negatiiviset tunteet tulevat omasta pyynnöstä.

 

[Eipä mua jaksais edes kiinnostaa]

Edelleenkään en tajua, miksi pitäisi kadehtia muita. Omaa elämää tässä eletään. ei mua kiinnosta, jos joku saa palkankorotuksia tai vakkarityöpaikan, lapsia, oman talon tai mitä vaan. Se on hänen elämäänsä, mä elän omaani. Jos menee itellä huonommin, niin so what.

 

[vieras]

Kateushan on voimavara! Positiivinen kateus, siis. Voin olla kade siitä, että joku pääsee esim. etelän matkalle ja silti voin olla vilpittömän iloinen hänen puolestaan ja päättää yrittää esim. työskennellä ja säästää, että itsekin pääsen.

*muoks*

Mutta lapsettomuuteen tuo ei toimi...

Mä ainakin kadehdin vain sellaisia asioita, joiden saamiseen ei itse pysty vaikuttamaan...kuten vaikka lahjakkuus, rakkaus ja perhe. Tietyissä määrin tuurilla saadut työpaikatkin.

Ulkomaanmatkoista ja tämmöisistä en ole kyllä ikinä ollut kellekään kateellinen, tai treenatusta kropasta tai muista tämmöisistä. Kadehtiiko oikeasti ihmiset jotain tuommoisia asioita, minkä saavuttaminen on vain heistä itsestään kiinni?

 

[,]

Edelleenkään en tajua, miksi pitäisi kadehtia muita. Omaa elämää tässä eletään. ei mua kiinnosta, jos joku saa palkankorotuksia tai vakkarityöpaikan, lapsia, oman talon tai mitä vaan. Se on hänen elämäänsä, mä elän omaani. Jos menee itellä huonommin, niin so what.

aivan

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mä ainakin kadehdin vain sellaisia asioita, joiden saamiseen ei itse pysty vaikuttamaan...kuten vaikka lahjakkuus, rakkaus ja perhe. Tietyissä määrin tuurilla saadut työpaikatkin.

Ulkomaanmatkoista ja tämmöisistä en ole kyllä ikinä ollut kellekään kateellinen, tai treenatusta kropasta tai muista tämmöisistä. Kadehtiiko oikeasti ihmiset jotain tuommoisia asioita, minkä saavuttaminen on vain heistä itsestään kiinni?

Positiivinen kateus Haluaa itsekin samaa ja jaksaa yrittää, kun tietää, että se on mahdollista.

 

[vieras]

No teil on sitten asiat hyvin, jos muitten elämässä ei mikään itseltä puuttuva kirpaise kipeästi. Eli luultavasti pohjimmiltaan olette saaneet ne asiat, jotka ovat teille tärkeitä. Olkaa siitä onnellisia

 

[Huumekoira]

Kateus ei ole aina niin helposti tunnistettava tunne. Mä olen ollut joskus kyllä kade silleen, että olen tajunnut vähän jälkikäteen, että mikä mulla oli. On kipeää huomata, että on ollut kateellinen.

 

[Huumekoira]

Mulla se kateus on tullut yleensä silloin, jos koen, että on jotain vääryyttä, enkä saa, mitä ansaitsen.

 

[no]

No teil on sitten asiat hyvin, jos muitten elämässä ei mikään itseltä puuttuva kirpaise kipeästi. Eli luultavasti pohjimmiltaan olette saaneet ne asiat, jotka ovat teille tärkeitä. Olkaa siitä onnellisia

En ole saanut: mm. vakituista työpaikkaa tai omistusasuntoa, joista haaveilen. Kavereilla on, mutta ei se mua hetkauta. Lapsia olen saanut, mutta jos olisin jäänyt lapsettomaksi, olisin sopeutunut siihen. Ajattelin sen asian jo ennen kuin siitä tuli ajankohtaista, tavallaan hyväksyin mahdollisen lapsettomuuden etukäteen. Luulen,että tämä on myös luonnekysymys.

 

[realmerkku78]

En ole kyllä koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi olla jollekin kateellinen jostain, oli asia mikä tahansa.

Kateus on muutosvoimista positiivisin.."miten tuo pässi lukee ittensä insinööriksi ja mä olen edelleen vaan asentaja..Jos toi pystyy siihen, niin kyllä mäkin"

Tietynlainen kateus on ihan normaalia. Miksi lapseton ei kadehtisi toisten lapsia ja vanhemmuutta, jos itse on tahkonnut vuosikausia ilman plussaa. Mielestäni olisi hieman outoa, jos juuri 7:n tuloksettoman ivf:n läpikäynyt liisa, ei kadehtisi maijaa, joka saa jo neljännen lapsensa sinä aikana, kun toinen on käynyt hoidoissa? Itse olen siis helposti raskautunut ja kolme lastakin on, mutta ymmärrän kyllä toisenkin näkökulman.

Mä kadehdin kaikkea; voi kun mullakin olis tollanen peppu, mäkin haluisin kesämökin/omakotitalon 200 m2 . OLIN kateellinen työkaverilleni, kelle tarjottiin parempaa hommaa ja palkkaa (miksei mulle? Ai niin, mä oon 6:lla kk:lla raskaana) jne.


Kateuden tunteet ovat ihan normaaleja

 

[Madicken04]

En kyllä tuossakaan näe miten kaveri olisi syyllinen siihen ettei oma palkkani nouse. Jos siis tilanne olisi noin, niin varmaan olisi hetken itsetutkiskelun paikka. Olenko jostain syystä sen verran huonompi työntekijä kuin tämä kaverini, vai toimiiko pomo mielestäni väärin minua kohtaan. Mitä sanottavaa pomolla on asiasta. Ehkä lienee aika vaihtaa työpaikkaa...?

Mutta siis en kyllä jaksa töissä miettiä kenellä on ja kuinkakin paljon parempi palkka kuin minulla ja sen pohjalta kadehtia toisten ulkomaanmatkoja ja uusia taloja. Meidän alalla muuten ei nuo palkkavaihtelutkjaan niin järkyttäviä ole että siinä toinen olisi kroisos ja toinen keppikerjäläinen, palkankorotusten sijaan enemmän noihin matkusteluihin vaikuttaa lainat ja muut menot sekä se miten haluaa rahansa käyttää.

Mutta siis en näe tuossa ongelmaa, ihan yhtälailla tuen kaverin rakennusprojektia oli hän samassa tai eri työpaikassa kuin minä.

 

[Poikkeava]

En ole kyllä koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi olla jollekin kateellinen jostain, oli asia mikä tahansa.

Kateus on muutosvoimista positiivisin.."miten tuo pässi lukee ittensä insinööriksi ja mä olen edelleen vaan asentaja..Jos toi pystyy siihen, niin kyllä mäkin"

Tietynlainen kateus on ihan normaalia. Miksi lapseton ei kadehtisi toisten lapsia ja vanhemmuutta, jos itse on tahkonnut vuosikausia ilman plussaa. Mielestäni olisi hieman outoa, jos juuri 7:n tuloksettoman ivf:n läpikäynyt liisa, ei kadehtisi maijaa, joka saa jo neljännen lapsensa sinä aikana, kun toinen on käynyt hoidoissa? Itse olen siis helposti raskautunut ja kolme lastakin on, mutta ymmärrän kyllä toisenkin näkökulman.

Mä kadehdin kaikkea; voi kun mullakin olis tollanen peppu, mäkin haluisin kesämökin/omakotitalon 200 m2 kun noikin lähtee. OLIN kateellinen työkaverilleni, kelle tarjottiin parempaa hommaa ja palkkaa (miksei mulle? Ai niin, mä oon 6:lla kk:lla raskaana) jne.


Oikeastaan kateuden tunteet ovat ihan normaaleja

Jos sä olet kateellinen ihminen, mut ei se sitä tarkoita että kaikki muutkin ovat.. Normaalia se tietenkin on, ja inhimillistä

 

[Madicken04]

No teil on sitten asiat hyvin, jos muitten elämässä ei mikään itseltä puuttuva kirpaise kipeästi. Eli luultavasti pohjimmiltaan olette saaneet ne asiat, jotka ovat teille tärkeitä. Olkaa siitä onnellisia

Niin olenkin. =)

Toki useinkin törmään siihen että joku kaveri on saanut jotain sellaista mitä itse olen jäänyt paitsi tai hankkinjut jotain mitä niin mielelläni haluaisin. Toki sellaista positiivista kateutta "voi taivas, haluan kanssa tuollaisen!!!" kokee, muttei niin että se jotenkin tekisi minusta katkeran tai pahansuovan tälle kaverille. Koska oikeastikin, harvoin se mistä olen jäänyt paitsi on hänen syytään.

 

[akka]

Loistava kirjoitus. Sussa on kirjailijan ainesta!

 

[Tallu -]

En mä jaksa kadehtia maallisia asioita, kun en niitä niin korkealle arvosta. Enkä kenenkään kauneutta - se kun tuppaa vähenemään, mutta rumuus vain lisääntyy Lapsettomuus on sellainen juttu, ettei sitä voi ymmärtää, ellei ole kokenut - enkä mäkään ymmärrä sitä täysin, kun olen ollut vain sekundäärisesti lapseton. Oma lapsi on kuitenkin omaa "lihaa ja verta" eikä sitä voi verrata mihinkään maalliseen asiaan.

 

[realmerkku78]

Ai..mä kyllä kadehdin (mutta en koe sen myrkyttävän mieltäni, päinvastoin oikein huvittaa, kun huomaan esim. ravintolassa kadehtivani ystäväni ruokaa.."prkl olisi sittenkin pitänyt ottaa toi..") ja psykologi-ystäväni sanoi, että vaatii äärimmäisen hyvää itsetuntoa myöntää kateutensa.

 

[mami]

ei kai ne ole noin verrannollisia. Jos samasta työstä toinen saa korotuksen ja toinen ei, on olemassa liitto johon asian voi laittaa hoidettavaksi. Lapsettomalla ei tällaista liittoa ole, mutta hänen täytyy käsittää sellainen asia, että olemalla kateellinen hänen asiansa ei selvene tällä tavalla ollenkaan. Ottaa toisen vaihtoehdon; adoptointi. Kateudella kukaan ei saavuta mitään ja minusta kateus on ihmisen heikkous, oman arvonsa alentamista. Jokaisella on toinen vaihtoehto, jos sen vain haluaa käyttää. Elämä se vain on sellaista, että kaikki ei saa kaikkea ja toiset ei sitä vähääkään.

 

[vieras]

No teil on sitten asiat hyvin, jos muitten elämässä ei mikään itseltä puuttuva kirpaise kipeästi. Eli luultavasti pohjimmiltaan olette saaneet ne asiat, jotka ovat teille tärkeitä. Olkaa siitä onnellisia

En ole saanut: mm. vakituista työpaikkaa tai omistusasuntoa, joista haaveilen. Kavereilla on, mutta ei se mua hetkauta. Lapsia olen saanut, mutta jos olisin jäänyt lapsettomaksi, olisin sopeutunut siihen. Ajattelin sen asian jo ennen kuin siitä tuli ajankohtaista, tavallaan hyväksyin mahdollisen lapsettomuuden etukäteen. Luulen,että tämä on myös luonnekysymys.

No mut olisivatko nuo vakituinen työpaikka tai omistusasunto sulle kuitenkaan niitä ihan kaikista tärkeimpiä elämässä saavutettavia asioita, joista edes joku sinun pitäisi saada voidaksesi olla onnellinen?

Mulla ainakin on joitain senverran suuria haaveita, että niistä luopuminen tuskin millään sopeutumisella tulisi onnistumaan, ellei sitten pidä sopeutumisena sitä että masentuu niin ettei usko enää ansaitsevansakaan mitään tai jaksa tavoitella enää yhtään minkäänlaisia asioita (niinkuin mulle on käynyt aiemmin). Haaveilen itsekin vakituisesta työpaikasta ja omistusasunnosta, mutten silti niitä kavereilta kadehdi, koska ne eivät kuitenkaan ole haaveistani olennaisimpia elämän merkityksellisyyden kannalta.

 

[hoya bella]

En ole kyllä koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi olla jollekin kateellinen jostain, oli asia mikä tahansa.

Kateus on muutosvoimista positiivisin.."miten tuo pässi lukee ittensä insinööriksi ja mä olen edelleen vaan asentaja..Jos toi pystyy siihen, niin kyllä mäkin"

Tietynlainen kateus on ihan normaalia. Miksi lapseton ei kadehtisi toisten lapsia ja vanhemmuutta, jos itse on tahkonnut vuosikausia ilman plussaa. Mielestäni olisi hieman outoa, jos juuri 7:n tuloksettoman ivf:n läpikäynyt liisa, ei kadehtisi maijaa, joka saa jo neljännen lapsensa sinä aikana, kun toinen on käynyt hoidoissa? Itse olen siis helposti raskautunut ja kolme lastakin on, mutta ymmärrän kyllä toisenkin näkökulman.

Mä kadehdin kaikkea; voi kun mullakin olis tollanen peppu, mäkin haluisin kesämökin/omakotitalon 200 m2 . OLIN kateellinen työkaverilleni, kelle tarjottiin parempaa hommaa ja palkkaa (miksei mulle? Ai niin, mä oon 6:lla kk:lla raskaana) jne.


Kateuden tunteet ovat ihan normaaleja

Muilla ihmisillä on paljonkin sellaista mitä omasta elämästä puuttuu ja siksi minusta on hullua jos alkaisin jokaisen ihmisen jokaista asiaa kadehtimaan. Onhan vaikka isot talot ihania ja sellaisessa haaveilen joskus asuvani, nyt asun vuokralla 16m2 yksiössä, mutta tykkään tässäkin asua ja vaikka vierailen isoissa ihanissa taloissa niin en silti tunne mitään kateutta, ihan hyvillä mielin palaan omaan miniyksiööni. Tunnen joitakin ihmisiä jotka ovat hyvin kateellisia ihmisiä ja minusta se näkyy heissä negatiivisesti ja ilkeämielisesti.

Uskon siihen, että jokaisen elämällä on tarkoitus ja elämä menee niin kuin sen on tarkoitettu. Jos minut on tarkoitettu lapsettomaksi niin sitten niin on tarkoitettu, turha sitä on alkaa kadehtimaan ihmisiä joilla on suurperheet.

 

[...]

Ai..mä kyllä kadehdin (mutta en koe sen myrkyttävän mieltäni, päinvastoin oikein huvittaa, kun huomaan esim. ravintolassa kadehtivani ystäväni ruokaa.."prkl olisi sittenkin pitänyt ottaa toi..") ja psykologi-ystäväni sanoi, että vaatii äärimmäisen hyvää itsetuntoa myöntää kateutensa.

Ei se silloin ole kunnon kateutta, jos se sua oikein huvittaa. Eli et ole kateellinen oikeasti.

 

[Madicken04]

Ai..mä kyllä kadehdin (mutta en koe sen myrkyttävän mieltäni, päinvastoin oikein huvittaa, kun huomaan esim. ravintolassa kadehtivani ystäväni ruokaa.."prkl olisi sittenkin pitänyt ottaa toi..") ja psykologi-ystäväni sanoi, että vaatii äärimmäisen hyvää itsetuntoa myöntää kateutensa.

kai se vähän riippuu siitäkin millaiseksi sen kateuden mieltää. Toki itsekin koen sellaista "kateutta" että katsos kun tuo sai juuri sellaisen jutun mitä ite halusin jne. Mutten koe että sen takia minun pitäisi ärsyyntyä kaverille, pitää hänen syynään sitä etten ole itse saanut kyseistä juttua.

Mutta olen varmaan liian itsekäs ja omanapainen jaksaakseni niin paljoa miettiä toisten rahoja, tavaroita, lapsia, elämää yleensä jne.