Kasvot menosuuntaan

Osaako joku sanoa, missä iässä lapsen voi kääntää rattaissa kasvot menosuuntaan?

Olen jostain lukenut, että pieni vauva ei pysty käsittelemään informaatiotulvaa ilman, että näkee rattaiden työntäjän kasvot. Jos ei näe kasvoja, vauva stressaantuu. Miten on?
 
No eipä ole mukavaa kun äidin huolenaiheille nauretaan!

Itse en ole vauva-aikana mielelläni laittanut ihmisvilinään kasvot menosuuntaan, vauva kun peilaa äidin kasvoista miten asiaan pitäisi suhtautua, jos näkee jotain pelottavaa. Ja kaupungilla sellaisia tilanteita saattaa tulla; oudon näköisiä ihmisiä, humalaisia, autot suhahtelevat läheltä ohi.

Omissa kotiympyröissä olemme kuopuksen kanssa alusta asti käyneet lenkillä tuplarattailla, jotka ei saa kuin kasvot menosuuntaan. Tosin vauvalla oli usein harso kuomun edessä ettei pelkästään katselisi maisemia vaan nukkuisi (auringon- ja tuulensuojana samalla). Kaupungille otin vauvan liinaan, jossa on paitsi helppo kuljettaa, mutta myös vauvalla turvallinen olo. Nyt yli yksivuotiaana matkustaa jo rattaissa sujuvasti aina kasvot menosuuntaan.

Jokainen tuntee lapsensa parhaiten! Herkälle tai eroahdistuksesta kärsivälle lapselle kasvot menosuuntaan matkustaminen voi mienun mielestäni olla hyvinkin ahdistavaa.
 
Eipä pitäisi nauraa, niin. Varmasti kysymys oli aidosti tehty.

Toisaalta tällaiset kysymykset, kertovat aika paljon nykyajasta ja nykyihmisistä. Informaatiotulva ----- eiköhän lapset aina ole suodattaneet ympäristön tapahtumia. ääniä, liikettä ym.
Tuskin lapset kokevat informaatiotulvana (mikä sana) mainoskylttejä, värejä, ääniä jne. vaan saavat uusia innostavia kokemuksia ympäristöstä, mikä opettaa lapsen ymmärtämään ja kysymään, kunhan puhumaan oppii.

Autoja suhahtelee ja ihmisiä kulkee, mutta joskushan on lapsen alettava tutustua näihin väistämättömiin tekijöihin. Jos niiltä lapsen suojaa liikaa, voi olla ettei niihin koskaan myöhemmin sopeudu, ja pelästymiset on pelästyttävä ja itkut itkettävä. Se on elämää. Eri asia on suojata lasta todellisilta vaaroilta ja opettaa varomaan niitä. Ei kaikkia asioita voi tehdä oikein tai väärin. Ne vain tehdään myös lasten kanssa.

Ammutaan lapsipsykologit ja muut, jotka aiheuttavat ihmisille turhaa stressiä ja osaamattomuuden tunnetta.
 
Jotain tämän suuntaisia vastauksia arvelinkin Suomen päästä saavani. Suomessa asioihin suhtaudutaan yleisesti hieman rennommin ja "maalaisjärkeä" käyttäen kuin täällä Ruotsissa. Täällä nimittäin monet ovat hyvinkin kriittisiä mm. tämän asian suhteen.

Kysymykseni liittyy siihen, että meillä on rattaiden osto edessä, koska vanhat yhdistelmävaunumme ovat liian isot ja raskaat kuljetella mukana. Pähkäilen siis työntaisan suunnan muuttamisen tärkeyttä. Siitä ominaisuudestahan saa maksaa lisähintaa... En siis sen suuremmin tästä asiasta huolta kanna, mutta haluaisin kerralla ostaa sellaiset rattaat, joissa 5 kk poikamme viihtyy ja toisaalta turhista ominaisuuksista ei viitsisi maksaa.

Kiitos mielipiteistänne ja hyvää joulun odotusta itse kullekkin!

 
Kyllä se lapsi ilmoittaa viihtymisellään ja tyytyväisyydellään haluaako katsella maisemia vai työntäjän kasvoja. Eikun kokeilemaan.
(heittoaisa-rattaat ovat tässä asiassa varmaan kätevät)
 
antsu
Meillä on heti alusta alkaen (siis istumaan oppimisen jälkeen) istuttu matkarattaissa kasvot menosuuntaan. Ei niissä muuta vaihtoehtoo olekaan enkä oo edes osannut aatella et lapsi siinä vois kärsiä jos tyytyväisenä istuu..liika tieto äidillä kaikesta mahollisesta aiheuttaa vaan stressiä äidissä ja sit lapsikin stressaa kun äitikin...
 

Yhteistyössä