"kasvoimme erillemme...." :(

[p79]

Tuo kulunut sanonta alkaa olla totta mun ja mieheni välillä Viihdymme hyvin yhdessä, mut yhdessä olo tuntuu enemmän, kuin oltas ystäviä. Kipinä väliltämme puuttuu... En tiiä mitä ajatella, todella surullinen olo.

Juteltiin miehen kans asiasta, hänkin myönsi, et jotain on vialla, mut ei tiedä mitä. Elämä vain menee eteenpäin. Itse hoidan lapset ja kodin, mies tekee pitkiä päiviä töitä. Illat on kuitenki aikaa olla kahden... mut se aika menee usein siihen, et mies surffaa netissä ja mä teen jotain kotihommia, mitä pienten kans ei voinut päivällä tehdä .

Muilla samanlaista?

 

[ps]

TÄÄLLÄ! Ihan samat tuntemukset.

 

[p79]

Mä jotenki ajattelin, et vain minä tunnen näin. Hämmästyin, ku mieheni sanoi samaa.. jokseenki pallo hukassa.. en yhtään tiiä, et mitä tehdä. Vaikeita aikoja tietty kuuluu aina parisuhteeseen, mut jotain muuta tämä nyt on. Ei riitaa, ei mitään sellaista..