Ä
"äiti neljälle"
Vieras
Miten ihmeessä pitäisi kuopuksen tekemisiin ja sanomisiin suhtautua niin että se menisi perille ja lapsi ottaisi opikseen?
Onhan näitä samoja juttuja ollut toistenkin kanssa mutta he ovat ymmärtäneet kun on sanottu ettei toista saa loukata, ei toisten mieltä pahoittaa jne.
Esim. kaupassa lapsi saattaa sanoa täysin tuntemattomalle ihmiselle "meneppäs pois edestä senkin pallero!" tai sitten esittää jotain ninjaa ja muka uhkailee niitä vieraita ihmisiä.
Tästä on puhuttu ihan topakasti. Sanottu ettei ole hyvää käytöstä moinen, että ei niin saa toimia kun se pahoittaa ihmisten mielen jne. Ei mene perille! Saman tyyppinen käytös jatkuu.
Samoin kuin se että käyn esim. pankissa ja selitän lapsella jo sinne mennessä että nämä on sitten aikuisten juttuja että hänen tulisi nyt olla kiltisti eikä puuttua aikuisten juttuihin.
Heti kun menemme sinne alkaa lapsi tarinoida virkailijalle ihan päättömiä juttuja:
"Mitä kuuluu ääliö?" tai sitten kertoilee jostain tietokonepelistä kaikenlaisine ääniefekteineen.
Saattaa myös piereskellä ja röyhtäillä ja nauraa sitten päälle.
Ja vaikka sanon että nyt hiljaa kun aikuisilla on tärkeää keskusteltavaa, niin ei auta. Ei siis osaa olla hiljaa edes minuuttia tuollaisissa tilanteissa.
Kotona leikkii, kuten nytkin parasta aikaa, täysin keskittyneenä ja hiljaa.
Nuo sosiaaliset tilanteet vaan on todella hankalia. En uskalla kohta ottaa lasta mukaan minnekään kun aina saa hävetä hänen sanomisiaan.
Kaikki tietenkin ajattelee että lapsella ei ole minkäänlaista kuria, on hänellä mutta tuntuu ettei hän ymmärrä.
Lapsen mielestä hänen sanomisensa on hauskoja, hän sanoo ne aina naureskellen mutta ne ovat yleensä aina loukkaavia.
Mitä tehdä? Alan olla huolissani sillä vuoden päästä on esikouluun lähtö ja tämä lapsi ei siellä tule pärjäämään jos ei suostu kuuntelemaan ja tekemään kuten pyydetään.
Myöskin erilaiset käsitteet ei mene muistin syövereihin, kuten
-erilainen, samanlainen
-pienempi, suurempi
-alempi, ylempi
Onhan näitä samoja juttuja ollut toistenkin kanssa mutta he ovat ymmärtäneet kun on sanottu ettei toista saa loukata, ei toisten mieltä pahoittaa jne.
Esim. kaupassa lapsi saattaa sanoa täysin tuntemattomalle ihmiselle "meneppäs pois edestä senkin pallero!" tai sitten esittää jotain ninjaa ja muka uhkailee niitä vieraita ihmisiä.
Tästä on puhuttu ihan topakasti. Sanottu ettei ole hyvää käytöstä moinen, että ei niin saa toimia kun se pahoittaa ihmisten mielen jne. Ei mene perille! Saman tyyppinen käytös jatkuu.
Samoin kuin se että käyn esim. pankissa ja selitän lapsella jo sinne mennessä että nämä on sitten aikuisten juttuja että hänen tulisi nyt olla kiltisti eikä puuttua aikuisten juttuihin.
Heti kun menemme sinne alkaa lapsi tarinoida virkailijalle ihan päättömiä juttuja:
"Mitä kuuluu ääliö?" tai sitten kertoilee jostain tietokonepelistä kaikenlaisine ääniefekteineen.
Saattaa myös piereskellä ja röyhtäillä ja nauraa sitten päälle.
Ja vaikka sanon että nyt hiljaa kun aikuisilla on tärkeää keskusteltavaa, niin ei auta. Ei siis osaa olla hiljaa edes minuuttia tuollaisissa tilanteissa.
Kotona leikkii, kuten nytkin parasta aikaa, täysin keskittyneenä ja hiljaa.
Nuo sosiaaliset tilanteet vaan on todella hankalia. En uskalla kohta ottaa lasta mukaan minnekään kun aina saa hävetä hänen sanomisiaan.
Kaikki tietenkin ajattelee että lapsella ei ole minkäänlaista kuria, on hänellä mutta tuntuu ettei hän ymmärrä.
Lapsen mielestä hänen sanomisensa on hauskoja, hän sanoo ne aina naureskellen mutta ne ovat yleensä aina loukkaavia.
Mitä tehdä? Alan olla huolissani sillä vuoden päästä on esikouluun lähtö ja tämä lapsi ei siellä tule pärjäämään jos ei suostu kuuntelemaan ja tekemään kuten pyydetään.
Myöskin erilaiset käsitteet ei mene muistin syövereihin, kuten
-erilainen, samanlainen
-pienempi, suurempi
-alempi, ylempi
