M
"maarit"
Vieras
Esikoislapsemme on aika raivokkaassa 2-vuotiaan uhmassa.
Itse otan uhmakohtaukset aika tyynesti vastaan, raja tulee siinä jos alkaa tavarat lentelee/hajoilee pistän lapsen jäähylle. Jäähynä on ihan ½-1 minuutti, riippuen auttaako istumaan meno ollenkaan vai meneekö temppuiluksi. Isä taas on aina heti "hanskat tiskiin" meiningillä.
Olen antanut näkemykseni, että lapsi uhmaakin isälle enemmän asiasta kun asiasta, koska isä luovuttaa nopeasti. Isä reagoi tiuskimalla, ääntä korottamalla (ei huuda kuitenkaan) ja tosi kiukkuisesti lapselle ja lapsihan siitä innostuu kun saa edes jonkinnäköstä huomiota käytökselleen.
Minä taas olen enemmän se auktoriteetti, ja kun sanon lapselle kerran jonkun asian, se on näin. Mikäli lapsi ei tahdo syystä tai toisesta tehdä tietyllä tavalla, en luovuta hänen kanssaan asian suhteen. Lapsi onkin oppinut sen. Kylpyaikaan kylvetään ja ruoka-aika syödään jne..
Saimme kiistan taas aikaseksi eilen kun kävimme hoplopissa. Kiukkuhan siitä lähdöstä tuli, niinkuin varmaan jokaiselle lapselle. Kuka sieltä nyt pois haluaisikaan
Lapsi raivosi isän sylissä kun isä koitti häntä pukea, isä heitti haalarin maahan ja laski lapsen sylistään asenteella "no ei sitten"... Tästä itsekkin suutahdin isälle koska asia ei edennyt taas minnekkään. Minä puin toista lasta ja isä toista lasta, mutta lapsi kun ei suostunutkaan yhteistyöhön niin isä suuttuu siitä.. huoh, muutenkin isän ajatustapana on että lapsiemme pitäisi käyttäytyä kuin 10-vuotiaat, istua hiljaa paikallaan sillonkun sanotaan ja lopettaa turhasta huutamiset ja kiukuttelut mitkä tähän 2v ikään kuuluukin. Miten saan hänet ymmärtämään, että jos hermo ei kestä tätä, miten se tulee vielä usean vuoden kestämään lasten oikkuiluja.
Itse otan uhmakohtaukset aika tyynesti vastaan, raja tulee siinä jos alkaa tavarat lentelee/hajoilee pistän lapsen jäähylle. Jäähynä on ihan ½-1 minuutti, riippuen auttaako istumaan meno ollenkaan vai meneekö temppuiluksi. Isä taas on aina heti "hanskat tiskiin" meiningillä.
Olen antanut näkemykseni, että lapsi uhmaakin isälle enemmän asiasta kun asiasta, koska isä luovuttaa nopeasti. Isä reagoi tiuskimalla, ääntä korottamalla (ei huuda kuitenkaan) ja tosi kiukkuisesti lapselle ja lapsihan siitä innostuu kun saa edes jonkinnäköstä huomiota käytökselleen.
Minä taas olen enemmän se auktoriteetti, ja kun sanon lapselle kerran jonkun asian, se on näin. Mikäli lapsi ei tahdo syystä tai toisesta tehdä tietyllä tavalla, en luovuta hänen kanssaan asian suhteen. Lapsi onkin oppinut sen. Kylpyaikaan kylvetään ja ruoka-aika syödään jne..
Saimme kiistan taas aikaseksi eilen kun kävimme hoplopissa. Kiukkuhan siitä lähdöstä tuli, niinkuin varmaan jokaiselle lapselle. Kuka sieltä nyt pois haluaisikaan
Lapsi raivosi isän sylissä kun isä koitti häntä pukea, isä heitti haalarin maahan ja laski lapsen sylistään asenteella "no ei sitten"... Tästä itsekkin suutahdin isälle koska asia ei edennyt taas minnekkään. Minä puin toista lasta ja isä toista lasta, mutta lapsi kun ei suostunutkaan yhteistyöhön niin isä suuttuu siitä.. huoh, muutenkin isän ajatustapana on että lapsiemme pitäisi käyttäytyä kuin 10-vuotiaat, istua hiljaa paikallaan sillonkun sanotaan ja lopettaa turhasta huutamiset ja kiukuttelut mitkä tähän 2v ikään kuuluukin. Miten saan hänet ymmärtämään, että jos hermo ei kestä tätä, miten se tulee vielä usean vuoden kestämään lasten oikkuiluja.
