kasvatus mättää...

Siis, meillä on perusluonteeltaan rauhallinen ja kiltti 3v. Mutta tuntuu että olen surkea kasvattaja kun en saa häneen mitään otetta. Tiedän perheitä jossa ei edes välitetä lapsen puuhista tai yritetäkään komentaa. Meidän perheessä on tärkeää hyvät tavat ja muutenkin käyttäytyminen. Emme käytä ruumillista kuritusta. Huutamisesta ei ole hyötyä ja sitä on liiankin usein. Mutta kun lapsi ei kuuntele, pelleilee ruokapöydässä, tekee ihan mitä huvittaa. Ovatko lapset vain sitten uhmaiässä sellaisia. Aivan kuin hän vaistoaisi sen, etten enää jaksa. Niin kuin vaistoaakin. Tuleeko lapsestamme koskaan hyvätapaista...

 

meijän 2v 3kk tekee tuota samaa se on ihan todella väsyttävää... muutaman kerran kiukustuksissani olen luunapin antanut :ashamed: jota kadun joka kerta....mutta kun hermot pettää sen joskus unohtaa.... meillä asiaan varmaan vaikuttaa osaksi minun väsyminen saimme toisen pojan heinäkuun lopulla niin ei ole oikein tuo yöuni vauvelille maistunut. mutta ajattelen vaan niin että joskus tuo uhmis helpottaa ei se ikuisesti kestä ja pitää vaan yrittää nähdä lapsen hyvät puolet ja vahvistaa niitä. mutta ruokailu tapoja en saa hänelle menemään mitenkään kaaliin hän hyppii ja heiluu koko ruokailun ajan karkailee pöydästä ei syö...olen vaan kylmästi antanut loput ruuat koirille ja siitäkös se armoton huuto alkaa.... ja taistelun kierre vaan jatkuu......

 

\

Siis, meillä on perusluonteeltaan rauhallinen ja kiltti 3v. Mutta tuntuu että olen surkea kasvattaja kun en saa häneen mitään otetta. Tiedän perheitä jossa ei edes välitetä lapsen puuhista tai yritetäkään komentaa. Meidän perheessä on tärkeää hyvät tavat ja muutenkin käyttäytyminen. Emme käytä ruumillista kuritusta. Huutamisesta ei ole hyötyä ja sitä on liiankin usein. Mutta kun lapsi ei kuuntele, pelleilee ruokapöydässä, tekee ihan mitä huvittaa. Ovatko lapset vain sitten uhmaiässä sellaisia. Aivan kuin hän vaistoaisi sen, etten enää jaksa. Niin kuin vaistoaakin. Tuleeko lapsestamme koskaan hyvätapaista...

jaa tuohan kuulostaa ihan meijän 4v poitsulta totta tosiaan hällä ku toi uhma alkanu vasta nyt kunnolla ja mä oon helisemässä sen kans monta kertaa päivän aikana,mutta eiköhän niistä ihan kunnon kansalaisia kasva ainaska toivoa sopii

 

Vähän sama juttu ollut meillä. Tyttö on reipas ja näppärä 3 vuotias, mut toisinaan (aika useinkin!) käskyt ei mene perille. Oon viime aikoina ottanu käyttöön huutamisen sijasta perusteellisen selityksen.Eli kun tulee sellanen tilanne eteen et tyttö ei tottele, niin otan hänet syliin tai lähelle ja yksinkertaisesti pistän hänet kuuntelemaan selityksen miksi niin pitää tehdä. Tai vaihtoehtoisesti en edes selitä vaan sanon et näin on! Kun sitä toistaa riittävän kauan niin jossain vaiheessa se saattaa mennä perille asti ja jopa toimia vähän aikaa Esimerkiksi annan syömisen: tyttö pyöri ku väkkärä ruokapöydässä,seisoi tuolilla ja huitoi sinne tänne. En ollu jaksanu välittää siitä kauheesti, olin vaan iloinen kun söi hyvin. Mut sit ku alkoi maitomukit lennellä jatkuvasti lattialle ja mä olin koko ajan kontallani pöydän alla, päätin et nyt tää loppu. Siitä lähin meillä on ollu sääntönä et ruokapöydässä ei seistä tuolilla. Sitä sääntöä saakin hokea kymmeniä kertoja yhden ruokailun aikana!! Mut pikku hiljaa alkaa oppia miten ruokapöydässä käyttäydytään.

Ja se huuto pois! Oon huomannu et sillä ei oo mitään vaikutusta, lapsi on melkein kurittomampi mitä enemmän huutaa. Tuleehan sitä vieläkin joskus huudettua mut pyrin siihen et ääni ei nouse. Meillä ainakin tyttö on rauhallisempi kun komennan itsekin rauhallisesti.