Kasvatuksesta

Tänään oli aivan älytön juttu kohta neljä vuotiaan poikamme kanssa, olin lähdössä kylään ja sovittiin että poika lähtee pihalta mukaan jossa oli kavereita. No kun lähdön aika tuli ei poika suostunut lähtemään. Jätin hänet kylmästi kotiin isänsä hoiviin. Poika nosti siitä heti kohta metelin kun kaverit lähti sisälle että olisikin tahtonut mukaan. Olin jo lähtenyt.. isänsä soittaa perään et tule hakemaan kun huutaa perään, en mennyt takaisin. Kohta mies soittaa taas ja haukkuu minut kun en tullut hakemaan ja sanoo puhelimessa pojan kuullen ettei tartte takaisin tulla koko iltana. Eikö ole helvetin tyhmästi tehty mieheltä???? Ruokkii oikein poikaa miten äiti on tyhmä.. Musta on älytöntä et pitäis aina antaa periksi. Eihän lapsi opi ikinä jos aina tullaan vastaan. Vai mitä mieltä ootte?
 
Ihan oikein teit! Lapsen pitää oppia, että sana pitää! Kun sovitaan, että lähdetään, niin silloin tosiaan lähdetään.
Isä oli sitten aivan epäkorrekti... Ehkä olis teillä juttelun paikka, että minkäslaiset kasvatustavat teidän perheessä onkaan. Tsemppiä!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.07.2004 klo 22:18 miumau kirjoitti:
Ihan oikein teit! Lapsen pitää oppia, että sana pitää! Kun sovitaan, että lähdetään, niin silloin tosiaan lähdetään.
Isä oli sitten aivan epäkorrekti... Ehkä olis teillä juttelun paikka, että minkäslaiset kasvatustavat teidän perheessä onkaan. Tsemppiä!
Peesaan. :) Lapsen luottamus aikuiseen romahtaa, jos "lupauksia" ei pidetä eli ihan oikein toimit.
 
2typyä
Miehesi käyttäytyi aivan uskomattoman typerästi. Sekä odottaessaan sinun tekevän lapsen oikkujen mukaan - ei missään nimessä juuri tällaista että lapsi saa päättää kaikesta - että haukkuessaan sinut lapsen kuullen - tosi törkeää ja todella väärä viesti lapselle! Vaikka häntä itseään tilanne olisi harmittanutkin (?? ja miksi sitten, eikö halunnut olla lapsen kanssa??), olisi tuossa nimenomaan täytynyt pitää mölyt mahassaan.

Kasvatuksessa vanhempien on oltava ainakin näennäisesti yhtenäinen rintama, toisen sanaa ei voi mennä suoraan kumoamaan ilman minkäänlaista perustelua. Joskushan voi tietysti olla tilanteita, ettei toinen vanhempi tiedä, mitä on jo sovittu/luvattu, mutta ne pitäisi käsitellä niin ettei lapselle muodostu periaatteeksi "toinen kuitenkin antaa luvan vaikka toinen kieltäisikin".
 

Yhteistyössä