Kasvatuksen sudenkuopat

Meidän lapsi on 2v 5kk. Hän on hyvintemperamenttinen ja iloinen ja valpas tutkimaan maailmaa sekä kokeilemaan rajoja. Hänen kanssaan eläessä on tullut kokeiltua yhtä sun toista ja nyt vain ihmettelen miten halpaan olen aikoinani mennyt... turhaan huutamiseen! Huutamiselle saa pahan mielen itselleen ja lapselleen. 2 vuotiaalle lapselle riittää, kun käsket kahdesti, ellei hän tee, silloin aikuinen tekee. 2. käskyn voi vielä antaa pysäyttäen lapsen pyytämällä katso tännepäin ja sanoo sitten..

Huomaan, että oma asenne tekee myös tepposiaan. Samoin oma tunnetila. Jos hermostuneena nukuttaa esim lasta, siitä tulee pitkä nukutus, kun oma asenne on väärä ja odotukset suuret...

Mielelläni kuulisin muidenkin itse älyttyjä kasvatusjuttuja

 

Niinhän se on, kun aina muistaisi olla niin järkevä, mutta kun on joskus kuunnellut aamusta iltaan noita järkkyjä kohtauksia, niin sitten saattaapi tämä mutsi karjaista pahemmalla äänellä :attn:

 

Kylläpä tuli tilaukseen tää kysymys, sillä olen itse piehtaroinut tunnontuskissani viime päivät, kun on tullut oltua varmaan aika kohtuuttoman kiukkuinen 3-vuotiaalle esikoisellemme. Isovanhemmat huomauttelee "ankaruudestani", mutta selitän sitä perspektiivierolla: tyttö on kuin enkeli kun he ovat läheisyydessä, mutta ollessamme perheen parissa uhmailua kyllä piisaa pienen kylän tarpeiksi. Olen kuitenkin mielessäni alkanut kelaamaan viime aikoja, ja kieltämättä tulee suorastaan karjuttua aika usein. Aikuismaisesta diplomatiasta ei tietoakaan. Mies on matkatöissä, poissa pitkiä aikoja kerralla, ja kotona vielä puolivuotias (joka herättää edelleen 5-10!!!! x yössä). Eli puran väsyäni myös lapseen, joka osaa kyllä ärsyttääkin. Joksus ihan riepotan häntä, esim. pukiessa tms. Ei vars. satuttaen, mutta aika kovakouraisesti kyllä. Onko kukaan, joka tuntisi tunteen? Mitä teen kun ärjy iskee!? :headwall:

 

kun ärjy iskee hengitä rauhallisesti ja käväise toisessa huoneessa rauhoittumassa... Niin ärjy päivinä suosittelen myös päiväunia...

Mä oon havainnut juuri tuohon mielentilaan sopivan käytettäväksi viimeisillä äidin jaksun rippeillä positiivnen muutos.. Eli sanot vaikka menikö hermo, äitilläkin menee siivotaan/puetaan (tai mistä nyt kiikastaakin sillä hetkellä) ja raivoa sitten loppuun. Toinen on lapsen huomion kiinnittäminen muualle lintuun, muumifilmiin, kirjaan maito/vesikuppiin tms.. Muutaman kerran olen peitellyt ja suukottanut "päiväunille"raivoavan lapseni leikkikentälle, muut äidit kauhisteli likaista peittoa, mutta sen voi pestä, yllättynyt ja totaalisen rauhoittunut 2,5-vee lapseni nousi ylös ja lopetti huudon nopeasti "päiväunien pelossa".