Kasvatukseen liittyvä kysymys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pölijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pölijä

Vieras
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, että minkä ikäisellä lapsella sen kasvatuksen tulisi kantaa hedelmää? Eli minkä ikäisen pitäisi olla jo sisäistänyt käytössääntöjä? Minkä ikäistä voidaan pitää huonotapaisena ja huonosti kasvatettuna?

Oma lapsi on sen vuoden ja neljä kuukautta vanha ja todella vilkas, kovaääninen ja voimakastahtoinen. Olen joidenkin (lapsettomien) "kasvatusfilosofien" kanssa käynyt erinäisiä keskusteluita siitä, onko lasten uhmakas ja villi käytös aina riippuvaista huonosta kasvatuksesta. Monet tuntuvat ajattelevan, että lapsen kasvatus on kuin koiran koulutusta: lapsi ehdollistetaan tottelemaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla. Ja jos lapsi käyttäytyy hyvin, kaikki on hyvin.

Tuntuu vaan uskomattomalta, että joskus omaa lastanikin pidetään huonosti kasvatettuna, kun kyse on kuitenkin nippa nappa taaperosta. Ja minä pidän kuitenkin lapselleni rajoja. Sen hän on jo oppinut, että edes suutuspäissään ei purra tai lyödä. Osaa myös kohdella eläimiä nätisti. Mutta herrajesta, mitä muuta noin pieneltä voi odottaa?
 
1 v 4 kk on vielä niiiiiin pieni...miltei vauva, ihan raakile.

Ei sen ikäiseltä voi odottaa oikein mitään mun mielestä :), mutta tottakai jo sen ikäisen vanhemmalta voi odottaa vaikka mitä. Ja itse muistan odottaneeni sen ikäiseltä esikoiseltanikin jo vaikka mitä....kummasti sitä toisen lapsen kohdalla jo tajusi, miten pienestä lapsesta onkaan oikeasti kyse.
 
Eipä se vielä tuonikäinen taapero ymmärrä käyttäytymisestä mitään... mutta kun johdonmukaisesti jaksat "kasvattaa" niin tuossa 3-4v iässä voi mun mielestä odottaa "tuloksia" :) ...ja viimeistään kouluiässä on jo mallikelpoinen kansalainen :)
 
Meillä 4-vuotiaskin vielä suutuksissaan joskus yrittää lyödä minua, mutta jaksan luottaa, että kyllä hänestäkin vielä ihan hyvä ihminen tulee. Sisaruksensa eivät ole koskaan lyöneet ketään ja ovat muutenkin olleet aina "kilttejä" tähän "villikkoomme" verrattuna. Yhtä rakkaita pakkauksia kaikki. 1v. 4 kk on lähes vauvaikäinen :)
 
Sen verran mitä omistani voi sanoa, on että siinä 1,5 ikävuoden hujakoilla olen pannut merkille lapsen kiinnostuksen seurata siskonsa esimerkkiä ja mun omia käytösmalleja. Esim. sanoo "anteeksi" jos törmäilee tai "kiitos" kun on syönyt ruokansa. Ei sitä voi käyttäytymiseksi sanoa, mutta sellaiset perheensisäiset tavat alkaa selvästi iskostua päähän. :) Mutta tosiaan, ei tuonikäinen mun mielestä vielä osaa "käyttäytyä huonosti". Uhmailee kyllä juu, mutta pakkohan sitä on pienen kokeilla rajojaan.
 
1 v 4 kk on vielä niiiiiin pieni...miltei vauva, ihan raakile.

Ei sen ikäiseltä voi odottaa oikein mitään mun mielestä :), mutta tottakai jo sen ikäisen vanhemmalta voi odottaa vaikka mitä.


No, itselleni toistaiseksi olen ne vaatimukset asettanut (ja miehelle tietenkin :)). Pitää se toki pitää niitä rajoja ja olla sitkas, vaikka ei voi odottaa toisen vielä ymmärtävän. Mutta se tuntuu joillekin olevan niin vaikeaa ymmärtää, ettei lapsen kasvatus toimi kuin napista painamalla: "kun opetat jotain, se tarttuu heti tai ei ollenkaan." Kun se sitkeys palkitaan pikku hiljaa vuosien saatossa.

No olipa itselläkin noita mustavalkoisia käsityksiä ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyi. Ja minähän olin mielikuvissani täydellisen enkelin täydellinen äiti. :D
 
Se oma ärsyynnys vaan heijastetaan siihen lapseen, ja kun se ei ole sosiaalisesti sovelias toimintamalli, heijastetaan se lasten vanhempiin...
Tuo on vielä kovin pieni, mutta tottakai perustusta lasketaan jo nyt. Johdonmukaisuus ja lempeys näkyy kyllä aikanaan, lapselta voi vaatia yksinkertaisia asioita jo aika varhain , yhdestä ikävuodesta eteenpäin. Toiminta puhuu enemmän kuin sanat, hyvässa ja pahassa taaperolla ja sitä nuoremmalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pölijä;26171446:
Mutta se tuntuu joillekin olevan niin vaikeaa ymmärtää, ettei lapsen kasvatus toimi kuin napista painamalla: "kun opetat jotain, se tarttuu heti tai ei ollenkaan." Kun se sitkeys palkitaan pikku hiljaa vuosien saatossa.
Olisipa näin :D. Mutta ei...sen sijaan on joutunut toistamaan miljoonaan kertaan joitain asioita, niin että alkaa kuulostaa jo rikki menneeltä levyltä :xmas:

Mutta joo, lapsettomilta tulee joskus ne "parhaat" neuvot...toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)
 
Vähän aiheen vierestä, mutta silti;
Mulle sanottiin joskus esikoisen vauva-aikana että turhaan sä sitä kiellät, kun ei se kuitenkaan tajua.

Ei ehkä tajunnutkaan, mutta en osannut olla kieltämättäkään jos vauva yritti repiä hiuksiani tai raapia kasvojani. Se "ei saa" & vauvan käden siirtäminen pois tuli ihan luonnostaan. En olettanut, että vauvaikäinen olisi asiaa vielä ymmärtänyt. Enkä mä kyllä osaa sanoa, missä iässä asia alkaa mennä jakeluun; olisi outoa ja luonnotonta olla "kieltämättä" vauvaa, ja yhtäkkiä alkaa kieltämään esimerkiksi taaperoa :)
 
Meidänkin lapsi oli erittäin vilkas pienempänä. Nyt lähestyy neljää vuotta ja nyt on alkanut tottelemaan. Esim. kun kaupassa ei saa haluamaansa, uskoo kun sanotaan, ettei tänään osteta leluja tms. Sanoo kiitos kun saa jotakin joltain. Joskus joutuu muistuttamaaan. Pukee reippaasti päälle, kun pyytää, Kerää lelut. Tuo astiat pöydästä tiskipöydälle jne. Joskus on huonompia päiviä vielä. Pääsääntöisesti kyllä uskoo ja on kiltti. Saattaa kyllä suutuspäissään esim. minua lyödä, mutta tulee kyllä halaamaan, jos sanon, että äidillä on nyt paha mieli. Mutta kaiken kaikkiaan on tullut helpommaksi , rauhallisemmaksi ja kiltiksi, kun mietitään minkälainen oli parin vuoden kieppeillä.
 
murrosiän kynnyksellä kasvatuksen tuloksia on näkyvissä, mutta nekin pian häviää murrosiän jalkoihin, kun nuoren aivot menevät jäihin...aikuistumista odotellessa...pettymystä odotellessa, että sieltä paljastuu samanlainen höyryäjä kuin itse on...
 

Yhteistyössä