Karkauspäivän kosinta?

[vierailija]

Onko kukaan (nainen) kosinut miestään karkauspäivänä? Mikä oli reaktio?

Täällä pähkäilen että joko uskallan ottaa ohjat omiin käsiini karkauspäivänä kun kosintaa ei ole kuulunut. Vajaa kolmekymppisiä olemme molemmat ja vakavissaan toistemme kanssa. Asuntokaupat tiedossa tänä vuonna. Otollisia kosintahetkiä olisi ollut vaikka kuinka monta mutta mitään ei ole tapahtunut.

Mies on kieltänyt minua kosimasta, ei kuulemma silloin suostu vaan hän haluaa itse kosia niinkuin "kuuluu" tehdä. En halua häntä painostaa, mutta en myöskään tahdo että minua "turhaan" tässä roikutetaan jos ei ole edes tarkoitus suhteessa edetä

Kohtalosisaria? Kokemuksia? Ajatuksia?

 

[vierailijaxxx]

Miksi pitää mennä naimisiin? Musta tuntuu että ne asuntokaupat on sitovampi juttu..

Enkä oikein ymmärrä, kun sanot "vakavissaan tässä molemmat ollaan" , mutta samalla "en halua että minua roikotetaan".

Öööö. Ei se naimisiin meno muuta yhtään MITÄÄN!

 

[vierailija]

Olet oikeassa että asuntokaupat sitovat enemmän kuin sormus sormessa, mutta olen sanonut miehelleni että naimisiin myös haluan ja hän on samaa mieltä että naimisiin mennään, on puhunut että häät voisi olla 2-3 vuoden päästä. Mutta miksi hän panttaa kosintaa? Sitä en jaksa ymmärtää, vai olenko vain liian malttamaton....

 

[vierailija]

Tiedän pari keski-ikäistä pariskuntaa, jotka ovat menneet naimisiin vaimon kosittua karkauspäivänä. Naisella on silloin oikeus kosia ja jos mieheltä pakit tulee niin eiköhän se sitten tarkoita sitä ettei mies naimisiin halua ja sen asian käsittely loppuu siihen joko siten, että toinen sopeutuu ajatukseen tai sitten tulee ero.

Tuo yhteinen asunto avoparina on sitten sellainen asia, että keskinäinen testamentti olisi kyllä ehdoton. Muuten toisen menehtyessä ei toisella ole mitään asiaa toisen omaisuuteen ja kuoleen puolison sukulaist ottavat kyllä omansa.