Kannattaako uskottomuuden jälkeen juonia....

[vierailija]

Mieheni jäi kiinni uskottomuudesta...meillä oli super vaikea vuosi, joka kärjistyi siihen että mieheni oli toisen naisen kanssa. Syyllistän tilanteesta kovasti myös itseäni, olin vaikea ja jollain tapaa uskoton itsekin hänelle. Minulla oli siis miespuolinen ystävä, ja se häiritsi miestäni. Mieheni on todella mustasukkainen ja tämä asia on provosoinut minua pitämään yllä ystävyyttä vieraaseen mieheen.
Muutama kuukausi sitten sain siis tietä, että mieheni petti minua entisen ystävättärensä kans. Heillä on ollut aikaisemminkin vispilänkauppaa, nyt olivat törmänneet sattumalta ja alkaneet tapailla minulta salaa.
Miehen kertoman mukaan tämä nainen oli manipuloinut hänet salasuhteeseen (oli käyttänyt hyväksi meidän vaikeaa tilannetta) ja tilanne oli kärjistynyt seksuaaliseksi.
Olemme saaneet asiat jollain tapaa selvitettyä, ja haluamme jatkaa yhdessä. Minä olen ajoittain todella epäluuloinen, puhuuko mieheni totuuden...onko suhde ollut toiseen naiseen sellainen millaiseksi mieheni sen kuvailee...keksikö hän tarinan joka minun on helpompi antaa anteeksi...??
Haluaisin varmuuden niin kovasti, koska tämän epävarmuuden kanssa on todella haastava elää. Jos tarina pitää paikkansa, olen todellakin valmis antamaan anteeksi ja haluan olla mieheni kanssa loppu elämän. Mutta jos se ei pidäkään...olen niin hukassa
Onko se epätervettä tai poikkeuksellisen outoa varmistella asioita?
Laittaisin prepaid liittymästä miehelleni tekstiviestin toiselta naiselta..siinä hän ilmoittaisi miehelleni että aikoo kertoa omalle miehelleen kaiken...se toisi painetta miehelleni, jos jotain on jättänyt kertomatta niin olisi tilanteen edessä pakko kertoa...koska tämä vieraan naisen mies voisi olla minuun yhteydessä koska tietää minut... Tekstiviesti oudosta numerosta olisi uskottava, koska mieheni on estänyt tämän naisen joka paikassa missä hän voisi yrittää pitää yhteyttä. Ja jos heillä olisi joku kanava mitä kautta pitäisivät yhteyttä niin jäisipä minulle kiinni siitä tämän myötä.
Tämä on ollut minulle todella rankkaa aikaa, ja epäilen kovasti onko tuommoinen toiminta ihan normaalia..olenko vain seonnut. Enkä jaksa nyt kuulla mitään paskaa "jätä se sika" juttua. Tarvitsen asiallisia vastauksia ja mielipiteitä.

 

[vierailija]

 

[vierailija]

Hyvä konsti tuo keksimäsi juoni, kannattaa kokeilla mitä lisävalaistusta se tuo asiaan.

 

[vierailija]

Ihan tahdotonko se mies on että toinen nainen sen manipuloi seksisuhteeseen....

 

[vierailija ap]

Ihan tahdotonko se mies on että toinen nainen sen manipuloi seksisuhteeseen....

Ei varsinaisesti.. ei kiellä syyllisyyttä eikä pienennä tekoaan tällä selityksellä. Mutta kyllä näin on ainakin osittain, että nainen on häneen sairaalla tavalla valtaa käyttänyt...En jaksa tätä alkaa availemaan sen enempää, eikä ole tähän keskusteluun edes oleellinen asia

 

[Kissmett]

"Mieheni on todella mustasukkainen ja tämä asia on provosoinut minua pitämään yllä ystävyyttä vieraaseen mieheen."

Jos tämä on ihan oikea keissi eikä mikään mätäkuun juttu, niin menkää nyt ihmeessä pariterapiaan. Tai parempi ajatus on, että lusikat jakoon.

 

[vierailija]

Ihan tahdotonko se mies on että toinen nainen sen manipuloi seksisuhteeseen....

Samaa ajattelin. Usein tuppaa olemaan niin että jos sitä toista naista/miestä ei olisi ollut niin näin ei olisi tapahtunut, todellako? Aina tulee uusia haasteita mutta se parisuhde kahden ihmisen välillä tulisi olla sellaisella pohjalla että kestää. Kun kerran menetät luottamuksen et voi sitä koskaan palauttaa.

 

[Deleted member 149094]

Jaa sää oikeen ajoit sen pettämään ja vieras nainen vielä viekotteli. Mutta ottaa toki vastuun.. Ihan, kun en kuulis tätä tarinaa aivan ensimmäistä kertaa.. Ehkä auttais, jos palaisit vielä lähtöruutuun yksi ja funtsisit asiat oikeen perusteellisesti.

No, jos silti päätät, että aiotte jatkaa, niin vinkkinä, et ei tommoinen pettämisjuttu -syystä että- ihan äkkiä korjaannu vaan sillä, että pyydetään anteeksi ja jatketaan siitä. Teillä voi olla pitkään hankaluuksia ja tulevaisuudessa nää jutut tulla uusiksi vastaan. Mitä, jos joskus uudessa työpaikassasi on komee mies? Mitä, jos joku mies sanoo sulle moi kassajonossa tai joku puhuu sulle rannalla? Ja, jos on tuollaista mustasukkaisuutta, niin voi olla, että tilanne kärjistyy, et myöhemmin teekkään jotain toista asiaa oikein, mikä miestä sitten harmittaa.

 

[vierailija]

Kuluttavalta liitolta tuntuu. Kumpikaan ei luota toiseensa, ei ennen pettämistäkään, valtataistelua mustasukkaisuuden avulla saadaan huomioita ja rakkautta kunnes kaikki on rikottu.

Itse olen mustasukkainen ja huono itsetunto jne.
Mutta. Olen myös sitä mieltä; jos mies haluaa toista naista/muutosta elämään pettämisen kautta, ei se mies kotona pysy pettämättä vaikka vahtisin häntä ympärivuorokauden ja rautapallolla sitoisin ruokapöytään kiinni. Hänen on mentävä, jos siltä tuntuu ja liittomme on silloin ohi.

 

[vierailija]

"Mieheni on todella mustasukkainen ja tämä asia on provosoinut minua pitämään yllä ystävyyttä vieraaseen mieheen."

Jos tämä on ihan oikea keissi eikä mikään mätäkuun juttu, niin menkää nyt ihmeessä pariterapiaan. Tai parempi ajatus on, että lusikat jakoon.

Kyllä olemme menossa pariterapiaan. Eroa on vaikea edes ajatella, se saa mieleni niin surulliseksi..ei siis ole tällä hetkellä vaihtoehto koska tässä on niin paljon menetettävää. Haluamme molemmat yrittää yhdessä. Enkä halua tehdä sellaista ratkaisua tässä tunnemyrskyssä.
Ja milloin senkään tietää edes milloin on oikea aika erota. Ei hyvänen aika, se tuntuu kamalalta ajatukselta että me oltaisiin yhtäkkiä erillään. Liian kivuliasta!!

 

[vierailija]

Kyllä olemme menossa pariterapiaan. Eroa on vaikea edes ajatella, se saa mieleni niin surulliseksi..ei siis ole tällä hetkellä vaihtoehto koska tässä on niin paljon menetettävää. Haluamme molemmat yrittää yhdessä. Enkä halua tehdä sellaista ratkaisua tässä tunnemyrskyssä.
Ja milloin senkään tietää edes milloin on oikea aika erota. Ei hyvänen aika, se tuntuu kamalalta ajatukselta että me oltaisiin yhtäkkiä erillään. Liian kivuliasta!!

Oletteko tapa-pariskunta, läheisriippuvaisia vai perustuuko suhteenne rakkaudelle eikä toisen omistamiselle?

 

[Kissmett]

Kyllä olemme menossa pariterapiaan. Eroa on vaikea edes ajatella, se saa mieleni niin surulliseksi..ei siis ole tällä hetkellä vaihtoehto koska tässä on niin paljon menetettävää. Haluamme molemmat yrittää yhdessä. Enkä halua tehdä sellaista ratkaisua tässä tunnemyrskyssä.
Ja milloin senkään tietää edes milloin on oikea aika erota. Ei hyvänen aika, se tuntuu kamalalta ajatukselta että me oltaisiin yhtäkkiä erillään. Liian kivuliasta!!

Jos kerran ainoa vaihtoehto on pysyä yhdessä, niin mikä se ongelma olikaan, johon haet palstalaisilta apua?

 

[vierailija]

Oletteko tapa-pariskunta, läheisriippuvaisia vai perustuuko suhteenne rakkaudelle eikä toisen omistamiselle?

Kyllä tämä rakkaus suhde on..ainakin oletan näin ja uskonkin sillai. Jos tämä ois jotain muuta niin olisi jo laitettu lusikat jakoon.

 

[vierailija]

Jos kerran ainoa vaihtoehto on pysyä yhdessä, niin mikä se ongelma olikaan, johon haet palstalaisilta apua?

No enhän tässä varsinaisesti ole ongelmiin apua hakenut, vaan mielipiteitä minun juonimiseen... Lue aloitusteksti uudelleen. Eikä ole myöskään ainoa vaihtoehto yhdessä pysyä. Mutta näillä tiedoilla mitä olen mieheltäni saanut, se on ainoa vaihtoehto...mutta jos totuus on toinen, en pysty tässä olemaan. Varsinainen ongelma meillä on, jos haluat tietää, luottamuspula uskottomuuden jälkeen..ja sehän on ihan selvää jo aloituksenikin perusteella.

 

[Kissmett]

No enhän tässä varsinaisesti ole ongelmiin apua hakenut, vaan mielipiteitä minun juonimiseen... Lue aloitusteksti uudelleen. Eikä ole myöskään ainoa vaihtoehto yhdessä pysyä. Mutta näillä tiedoilla mitä olen mieheltäni saanut, se on ainoa vaihtoehto...mutta jos totuus on toinen, en pysty tässä olemaan. Varsinainen ongelma meillä on, jos haluat tietää, luottamuspula uskottomuuden jälkeen..ja sehän on ihan selvää jo aloituksenikin perusteella.

Juoniminen parisuhteessa on ongelma.

 

[vierailija ap]

Juoniminen parisuhteessa on ongelma.

Niin se taitaa olla... Enkä sellaista haluaisi tehdä, mutta välillä tuntuu että on ihan pakottava tarve tehdä jotain tällaista konkreettista että saisin varmuuden tämän epäluulo tilalle.

 

[-roosaruusa-]

Mitä se juoniminen auttaisi?

Seuraava huono hetki tulee ja maailma on naisia pullollaan. Ja mies ilmeisesti niin superherkku että oikein manipuloimalla tahtovat päästä petpuuhiin.


Vai?

 

[vierailija]

Mitä se juoniminen auttaisi?

Seuraava huono hetki tulee ja maailma on naisia pullollaan. Ja mies ilmeisesti niin superherkku että oikein manipuloimalla tahtovat päästä petpuuhiin.


Vai?

Saisin sillä varmuuden siitä että mieheni puhuu totta...
Ja kyllä hän on superherkku, mutta ei millään tavalla naistenmies ollut koskaan. Eikä minulla ole koskaan ollut tällaista tilannetta hänen kans että joutuisin jotain epäilemään.

 

[vierailija]

Ajatus toisena naisena esiintymisenä, jotta saisi miehen puhumaan ohi suun, varmasti houkuttaa ja tuntuu hyvältä idealta. Mutta mietipä nyt.
Teillä on suhteessanne suurta luottamuspulaa. Tuo temppusi ei suinkaan sitä luottamuspulaa eheytä. Se antaa vain epäilyksen siemenen. Puhuuko mies kuitenkaan totta? Sitähän jo nyt kyseenalaistat.
Jos oikeasti haluatte olla yhdessä ja jatkaa, niin ehdottomasti pariterapiaan. Eikä silloinkaan ole varmuutta mistään.
Itsesi/itsenne kanssa joudut/te tekemään kovasti töitä. Epäluulon kanssa eläminen on työlästä. Eikä se ole toista osapuolta kunnioittavaakaan.
Miettikää mitä haluatte. Onko yhteistä tahtoa. Ja pystyttekö jatkamaan, vaikka taustalla häilyy entä jos-ajatus.

 

[vierailija ap]

Ajatus toisena naisena esiintymisenä, jotta saisi miehen puhumaan ohi suun, varmasti houkuttaa ja tuntuu hyvältä idealta. Mutta mietipä nyt.
Teillä on suhteessanne suurta luottamuspulaa. Tuo temppusi ei suinkaan sitä luottamuspulaa eheytä. Se antaa vain epäilyksen siemenen. Puhuuko mies kuitenkaan totta? Sitähän jo nyt kyseenalaistat.
Jos oikeasti haluatte olla yhdessä ja jatkaa, niin ehdottomasti pariterapiaan. Eikä silloinkaan ole varmuutta mistään.
Itsesi/itsenne kanssa joudut/te tekemään kovasti töitä. Epäluulon kanssa eläminen on työlästä. Eikä se ole toista osapuolta kunnioittavaakaan.
Miettikää mitä haluatte. Onko yhteistä tahtoa. Ja pystyttekö jatkamaan, vaikka taustalla häilyy entä jos-ajatus.

Tämä kaikki jonka kirjoitit, on todella ymmärryksessäni. Tuntuu niin kurjalta kuinka kauan tämä tuska kestää, vai olenko näiden ajatusten vanki lopun elämää?? Rakastan miestäni, ja tiedän että hän oli huono vointinen ihminen tapahtumien aikaan...sen takia kai empatia häntä kohtaan on niin suuri. Mutta juuri nämä "entä jos"- ajatukset vie minulta hengen, kun tuntuu että en kestä tällaisen tuskan keskellä. Minä tätä kolmatta osapuolta sen verran tunnen, että en epäröi mieheni sanoja ainakaan kaikkea. Mutta toisaalta tulee taas karmeat ajatukset mieleen ja niiden kanssa en tunnu edes selviävän.

 

[m1es]

Hassua, että 14-v tyttö (ainakin henkisesti) käyttää poikaystävästään nimitystä mies.