kannattaako tunnustaa jos pettää?

  • Viestiketjun aloittaja mitä mieltä
  • Ensimmäinen viesti
hmm
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
Mä olen ainakin tunnustanut samantein.Sen verran ollut edes kunnioitusta kumppaniin jäljellä etten ole voinut pitää sisällä moista tekoa.
no voihan sitä ajatella siltäkin kannalta, että tuo on myös itsensä päästämistä helpommalla. kaadat sen oman pahan olon ja syyllisyytes toisen harteille, ja saat sillä paremman omantunnon. että onko aina kunnioituksesta kyse kuitenkaan.
 
pullamurmeli
Miksi pettää? Jos ei petä, ei tartte tunnustaakaan! Kyllä ihmisen mieli on heikko jos omaa miestään, jonka pitäisi olla yksi maailman rakkaimmista ihmisistä pystyy pettämään :/ Sama toki toisinkin päin, jos mies pettää.
 
Jos ei aio jatkaa suhdetta, niin voihan tuon jättää kertomatta. M

itäs sitä toisen mieltä pahoittamaan enempää, sukset eri suuntiin vaan. Syyt eroamiseen ovat varmaan sitten niitä muita kuin pettäminen. Eihän pettämiseen ajauduta jos on toimiva parisuhde.

Joskushan petetään (Väärin!) kun halutaan saada aikaan keskustelua ja puretaan oman pään jumeja, joskus tämäkin keino voi toimia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Ei kannata tunnustaa. Se, mitä toinen ei tiedä, ei häntä haavoita. Mun mielestä riittää, että pettäjä itse kärsii ja oppii virheestään. Turha pakottaa puolisoakin kärsimään.
ja sitten kun nämä tuppaa tulemaan jossain vaiheessa julki niin sattuu viel tuplaten lisää kun on pimitetty asiaa.
 
kannattaa. ihan vaan siksi, ettäs en verran täytyy sitä petettyä kunnioittaa, että on rehellinen ja kertoo tekonsa että toinen voi sitten miettiä haluaako elää sellaisen ihmisen kanssa.
musta olis ihan kamalaa jos mun mies ei kertois mulle ja mä luulisin et kaikki on vaan ok :x
(eihän suhde ole ok jos toinen pettää, mutta tiedätte varmaan mitä tarkotan..)
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Ei kannata tunnustaa. Se, mitä toinen ei tiedä, ei häntä haavoita. Mun mielestä riittää, että pettäjä itse kärsii ja oppii virheestään. Turha pakottaa puolisoakin kärsimään.
ja sitten kun nämä tuppaa tulemaan jossain vaiheessa julki niin sattuu viel tuplaten lisää kun on pimitetty asiaa.
Jep, tuo pätee vain silloin kun tietää etteivät asiat tule muulla lailla toisen tietoon.
 
totuuden puolesta
juu,tietysti parasta on olla pettämättä,mutta jos ajatellaan toisinpäin,että pitäiskö mulle kertoa,jos mies pettää,niin tottakai!mulla olis tottavie oikeus tietää ja tehdä valintani todelliselta pohjalta.en tahtois elää valheessa,koska joku päivä kun tietäisin asian olisin toooooosi katkera ja vihainen vuosista,jotka olisin elänyt valheessa.yhtä ja toista kokeneena sanoisin että ei se tunnustajan osakaan ole helppo eikä kärsimys pääty tunnustamiseen...että rehelliseltä pohjalta voi antaa anteeksi ja rakentaa uudelleen jos yleensä voi...
 
Saraldo
Jos on kertaluontoinen juttu, niin en välttämättä tunnustaisi, enkä myöskään haluaisi, että mulle tunnustettaisiin. Parempi vaan jatkaa elämää pieni syyllisyyden taakka harteilla, kuin tuhota perhettä ja aiheuttaa toiselle paha mieli. Eli samoilla linjoilla siis kuin Lacrimosa.
 

Yhteistyössä