ap
Sain eilen kuulla etten ollut päässyt hakemaani kouluun. Tämä oli jonkinlainen järkytys sillä olen työtön ja kovasti toivonut pääseväni opiskelemaan. Olen tällä hetkellä vierailemassa vanhempieni luona pidemmän aikaa ja yhteyttä pidämme kumppanini kanssa puhelimitse ja sähköpostilla/tekstareilla.
Eilen uutisen kuultuani olin niin masentunut ja itkuinen että kirjoitin miehelle facebookin kautta pitkän viestin jossa totesin että on ihan tosi paha mieli, kävin läpi koulujuttuja ja pohdin mitä nyt.
Kohtahan alkavat täydennyshaut ja mainitsin että kenties minun pitää harkita vakavasti myös hakemista toiselle paikkakunnalle eikä pelkästään Helsinkiin jossa nyt asumme. Tämä mahdolinen muuttoni toiselle paikkakunnalle luonnollisesti myös vaikuttaisi häneen ja suhteeseemme, kaipasin häneltä mielipidettä asiaan ja tietenkin myös lohdutusta kun itku kurkussa kirjoitin enkä viitsinyt puhelimeen tarttua juuri sen takia.
Tämä tapahtui siis päivä sitten enkä ole vieläkään saanut häneltä mitään vastausta. Viestini hän on kuitenkin lukenut jo todennäköisesti eilen sillä näen hänet paikallaolevana vihreänä täplänä facebookin listassa. Viettää parhaillaankin aikaa fb:n maailmassa mutta ei ole minulle vastannut.
Kuvitelkaa jos teidän suhteessanne olisi tällainen tilanne. Miten itse olisit toiminut jos olisit saanut itkua pursuavan, masentuneen viestin? Itse olisin ainakin vastannut heti sen nähtyäni. Jopa jos olisi tilanne että en välittäisi toisen murheesta pisteen vertaa, katsoisin että asia vaikuttaisi myös minuun jos kumppanini on pakotettu harkitsemaan muuttoa toispaikkakunnalle ja sanoisin mielipiteeni. Toiselle paikkakunnalle muutosta on muuten keskusteltu aikaisemmin alustavasti eli ei pitäisi olla hänelle mikään shokki. Mutta tämä, ihan sama näköjään. Jep, olen aika loukkaantunut. Olenko turhaan? Olisi mielenkiintoista saada ulkopuolisen mielipide.
Eilen uutisen kuultuani olin niin masentunut ja itkuinen että kirjoitin miehelle facebookin kautta pitkän viestin jossa totesin että on ihan tosi paha mieli, kävin läpi koulujuttuja ja pohdin mitä nyt.
Kohtahan alkavat täydennyshaut ja mainitsin että kenties minun pitää harkita vakavasti myös hakemista toiselle paikkakunnalle eikä pelkästään Helsinkiin jossa nyt asumme. Tämä mahdolinen muuttoni toiselle paikkakunnalle luonnollisesti myös vaikuttaisi häneen ja suhteeseemme, kaipasin häneltä mielipidettä asiaan ja tietenkin myös lohdutusta kun itku kurkussa kirjoitin enkä viitsinyt puhelimeen tarttua juuri sen takia.
Tämä tapahtui siis päivä sitten enkä ole vieläkään saanut häneltä mitään vastausta. Viestini hän on kuitenkin lukenut jo todennäköisesti eilen sillä näen hänet paikallaolevana vihreänä täplänä facebookin listassa. Viettää parhaillaankin aikaa fb:n maailmassa mutta ei ole minulle vastannut.
Kuvitelkaa jos teidän suhteessanne olisi tällainen tilanne. Miten itse olisit toiminut jos olisit saanut itkua pursuavan, masentuneen viestin? Itse olisin ainakin vastannut heti sen nähtyäni. Jopa jos olisi tilanne että en välittäisi toisen murheesta pisteen vertaa, katsoisin että asia vaikuttaisi myös minuun jos kumppanini on pakotettu harkitsemaan muuttoa toispaikkakunnalle ja sanoisin mielipiteeni. Toiselle paikkakunnalle muutosta on muuten keskusteltu aikaisemmin alustavasti eli ei pitäisi olla hänelle mikään shokki. Mutta tämä, ihan sama näköjään. Jep, olen aika loukkaantunut. Olenko turhaan? Olisi mielenkiintoista saada ulkopuolisen mielipide.