Kannattaako omaan "vaistoonsa" luottaa? (Miesasioissa)

["Lilith"]

Kun jotkut ihmiset tuntuvat olevan magneetteja siinä, että vetävät puoleensa niitä vääriä tyyppejä... Minä olen juuri sellainen.

Olenkin alkanut miettimään, että jos tästä eteenpäin joku ihminen vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ulkoisesti viehättävältä, kolahtaa kunnolla, niin kannattaisiko sitä vain suosiolla jättää väliin? Jos ihminen on tuomittu siihen että ne "huonot tyypit" vetävät puoleensa, niin ehkä sitä omaa tutkaansa ei kannattaisi kuunnella? Valita joku sellainen joka ei viehätä...
Enkä tarkoita tässä nyt sellaisia "selkeästi" huonoja tyyppejä, jotain murhasta vankilassa istuvia. Vaan sellaisia tavallisia tyyppejä joista alkaa pikkuhiljaa paljastua kaikkea, eivät ole luotettavia, ovat alkoholiin meneviä, välinpitämättömiä jne... Asioita joita on vaikea ensitapaamisen perusteella selvittää.

 

[Freiya]

Joo, itse kans vedän puoleeni ihan vääriä tyyppejä. Usein ovat kyllä kunnollisia muuten mutta mun kohdalle nyt näköjään osuu vaan ne pleijerit. Sit ollaankin ihan surkeina ties kuinka kauan kun itse olen ehtinyt ihastumaan oikeasti.
Nyt teinkin päätöksen että loppuu tuollaisten miesten perässä juokseminen, ja alkuvuosi onkin mennyt niin ettei mulla ole ollut säpinää yhdenkään miehen kanssa enkä ole ollut ihastumaisillanikaan kehenkään.

 

["Lilith"]

Joo, itse kans vedän puoleeni ihan vääriä tyyppejä. Usein ovat kyllä kunnollisia muuten mutta mun kohdalle nyt näköjään osuu vaan ne pleijerit. Sit ollaankin ihan surkeina ties kuinka kauan kun itse olen ehtinyt ihastumaan oikeasti.
Nyt teinkin päätöksen että loppuu tuollaisten miesten perässä juokseminen, ja alkuvuosi onkin mennyt niin ettei mulla ole ollut säpinää yhdenkään miehen kanssa enkä ole ollut ihastumaisillanikaan kehenkään.

Minä olen ollut jo pidempään täysin yksinäni, edellinen suhde jätti niin pahat jäljet etten ole jaksanut ajatellakkaan mitään. Nyt sitten pikkuhiljaa alkaa yksinäisyys riittämään, mutta pelottaa jos taas haksahdan aivan väärään ihmiseen :/ Uskaltaako tässä enää koskaan mitään kenenkään kanssa kun pelottaa jo valmiiksi

 

[Freiya]

Mä oon ollut sinkkuna vasta toukokuusta asti, mutta sen jälkeen olin koko loppuvuoden ihan koko ajan ihastunut johonkin. Uutena vuotena tuli sitten se viimeinen pisara ja päätin että mä olen vaikka koko loppuikäni yksin, mut minähän en enää yhteenkään douchebagiin haksahda.

 

["mies"]

Pakko uskaltaa, nimittäin jos toinen ei kärsi traumoista niin se on hänelle karhunpalvelus ja epätasa-arvoista sekä vähän itsekästä ottaa toinen itsen kainalokepiksi.

 

["mies"]

Asiassa voi käyttää sekä harkintaa että intuitiota molempia

Tosin naiselle tuntuu olevan niin, että kaikkein tärkein on, että mies toimii juuri oikein oikeassa tilanteessa, ei niinkään se, miliainen kokonaisuus hän on. Minä kannattaisin ihastumista kokonaisuuden kautta, eli kivan näköinen ja kivalta tuntuva luonne --> yhteen. Ei niinkään se, että siinä hetkessä vaan niin ihana --> yhteen. Mutta naisten ja miesten aivot eivät ilmeisesti toimi samoin näissä

 

["Neela"]

Vaikea sanoa. Itse luotan omaan "vaistooni" aika pitkälti, mutta mä olenkin sen avulla onnistunut aina luomaan hyviä ihmissuhteita. Olen saanut välttyä pettymyksiltä. Vähän luulen, että oma lapsuuteni alkoholistiperheessä on tehnyt musta herkän vaistoamaan asioita. Toki käytän myös järkeäni. Kyllä aika paljon voi päätellä ihmisen ulkonäöstä, kodista, puheista, siitä miten kohtelee ja miten puhuu toisista ihmisistä jne. ja kyllä ihan ensitapaamisellakin voi jo huomata tärkeitä asioita toisesta ihmisestä. Tai ainakin sen, kannattaako vielä antaa mahdollisuus toisellekin tapaamiselle.

 

["Lilith"]

Nostan, jos tulisi vielä lisää mielipiteitä

 

[uy]

Nosto

 

[:-/]

Olisimpa kuunnellut vaistoani joka käski olla sekaantumatta tähän mieheen, nyt se onki liian myöhästä.

 

["Lilith"]

Olisimpa kuunnellut vaistoani joka käski olla sekaantumatta tähän mieheen, nyt se onki liian myöhästä.

Ai, mitä tapahtui? :/