Kannattaako mennä lukioon?

Ennen ajattelin, että lukioon kannattaa ehdottomasti mennä, jos vaan on pieniäkin edellytyksiä pärjätä edes kohtuullisesti. Mutta nykyään olen hiukan miettinyt, että kannattaako sinne mennä, jos ei ole mahdollisuuksia huippuarvosanoihin?

Poika on ysillä. Pärjää ihan hyvin koulussa, pääosin kasia arvosanot. Keskiarvo osuu varmaan johonkin hiukan päälle kasin. Ei erityisiä ongelma-aineita, mutta ei nyt oikein missään loistakkaan. Itse kahden vaiheilla. Ei amiksessakaan mikään erityisesti kiinnosta, mutta luulisin, että jos menis vaikka sähkö- tai LVI-puolelle niin töitä olisi taatusti tarjolla. Vai onko homma näin yksinkertainen?

Tyttö on kasilla. Koulussa aavistuksen parempi kuin poika, mutta matikka vähän murheenkryyni. Jos esim. hoitoalalle tähtää, niin kannattaako mennä lukioon. Vai esim. lähihoitajaksi ja sitten voi miettiä jos haluaa jatkaa. Jotkut väittäneet, että tuota kautta voi olla jopa helpompaa päästä eteenpäin.

Kokemuksia? Näkemyksiä?

 

Itse menin lukioon koska en tiennyt mikä minusta isona tulee. Mutta kyllä se on lapsen itsensä päätettävä mihin hakee.

 

Jos on lukupäätä niin sit lukioon.

Jos omaa kädentaitoja niin sit amikseen.

 

Joko lukioon tai kaksoistutkinto vaihtoehto, jossa lakin lisäksi tulee ammatillinen tutkinto.

 

kaksoistutkinto vaihtoehto, jossa lakin lisäksi tulee ammatillinen tutkinto.

 

Jos menee lukioon, niin sitten on täysi-ikäiseksi tultuaan tyhjän päällä, koska ei ole ammattia. Tämä on aika iso riski. Lukion jälkeisessä kouluttautumisessa menee usein myös hyvin pitkä aika. Monesti ikää on lähemmäs 30 ennen kuin vakiinnutaan työelämään tai edes valmistutaan. Myöhäinen vakiintuminen työelämään laskee työuran kokonaisansioita ja johtaa yleensä myös lasten hankkimisen viivästymiseen jopa niin pitkälle ettei lasten hankinta biologisista syistä enää onnistu.

 

Jos menee lukioon, niin sitten on täysi-ikäiseksi tultuaan tyhjän päällä, koska ei ole ammattia. Tämä on aika iso riski. Lukion jälkeisessä kouluttautumisessa menee usein myös hyvin pitkä aika. Monesti ikää on lähemmäs 30 ennen kuin vakiinnutaan työelämään tai edes valmistutaan. Myöhäinen vakiintuminen työelämään laskee työuran kokonaisansioita ja johtaa yleensä myös lasten hankkimisen viivästymiseen jopa niin pitkälle ettei lasten hankinta biologisista syistä enää onnistu.

Totta turiset. Lukiopaikkoja pitäisi olla vain sen verran kuin porukkaa otetaan yliopistoihin. Muut amikseen.

 

no ehdottomasti lukioon. Ihan vain siksi että on mahdollisuuksia enemmän mistä valita. Aikuisena ja vanhempana sinun kuuluu ohjata ja suositella. Ei tuon ikäinen todellakaan voi tietää mitä haluaa seuraavat 50 vuotta tehdä. nuorena on aikaa lukea ja keskittyä kouluun. Jos se lukio nyt ei jostain syystä lähde onnistumaan niin sitten voi laskea tavoitteita mut kannattaa nyt ainakin kokeilla. Itsellä oli yläaste keskiarvo muistaakseni jtn 8.6, lukiossa vähä laski kielien takia 8.4. Lukiossakin oli vielä epäselvää mitä haluaisin tehdä niin menin yliopistoon ja sieltä sitten sain DI paperit kouraan ja suoraan töihin. En ole koskaan ole ollut huippu missään mutta miksi pitäisi ollakkaan?

 

Lukioon ilman muuta koska yleissivistävä koulutus.

 

Jos menee lukioon, niin sitten on täysi-ikäiseksi tultuaan tyhjän päällä, koska ei ole ammattia. Tämä on aika iso riski. Lukion jälkeisessä kouluttautumisessa menee usein myös hyvin pitkä aika. Monesti ikää on lähemmäs 30 ennen kuin vakiinnutaan työelämään tai edes valmistutaan. Myöhäinen vakiintuminen työelämään laskee työuran kokonaisansioita ja johtaa yleensä myös lasten hankkimisen viivästymiseen jopa niin pitkälle ettei lasten hankinta biologisista syistä enää onnistu.

No siinä vaiheessa jos elämän ainoa tavoite on puskea lapsia maailmaan niin eihän se koulutus tietenkään kannata. Laskee kokonaisansiota? amikset ja lääkärit tienaavatkin varmasti saman verran? Tietysti jollain tuuri käy ja lykästää ettei koulutusta olis periaatteessa tarvinnu mutta kuinka moni on lopulta niin onnekas?

 

no ehdottomasti lukioon. Ihan vain siksi että on mahdollisuuksia enemmän mistä valita. Aikuisena ja vanhempana sinun kuuluu ohjata ja suositella. Ei tuon ikäinen todellakaan voi tietää mitä haluaa seuraavat 50 vuotta tehdä. nuorena on aikaa lukea ja keskittyä kouluun. Jos se lukio nyt ei jostain syystä lähde onnistumaan niin sitten voi laskea tavoitteita mut kannattaa nyt ainakin kokeilla. Itsellä oli yläaste keskiarvo muistaakseni jtn 8.6, lukiossa vähä laski kielien takia 8.4. Lukiossakin oli vielä epäselvää mitä haluaisin tehdä niin menin yliopistoon ja sieltä sitten sain DI paperit kouraan ja suoraan töihin. En ole koskaan ole ollut huippu missään mutta miksi pitäisi ollakkaan?

Ainakin ysärillä "kaikki" pääsi tekniseen korkeakouluun. Siis oikeesti jos oli saanut pitkän matikan läpi. Tai jos oli lyhyestä tyyliin C. No harvapa ehkä ihan tuosta jengistä DI:ksi pääsi, opiskelu kuitenkin oli aika työlästä. Helposti sisään, mutta opinnoissa joutui kyllä tekemään kohtuu paljonkin töitä. Näin mä ainakin koin. Mulla oli tosin hyvähköt paperit, ainakin matikan osalta, mutta muuten en ollut (enkä ole) insinöörityyppi.

Mut tosiaan suosittelen kyllä ehdottomasti lukiota tuossa tilanteessa. Ja suosittelen kyllö aloittamaan pitköllä matikalla. Se on vaan niin helkkarin kovaa valuuttaa kun haetaan korkeakouluihin. Jos ei sitten kertakaikkiaan siitä mitään tule, niin sittenpä vaihtaa lyhyeen.

Ei silti. Minun lukioluokalla moni poika lopetti lukion. "Kielimuuri" oli liian kova. Moni nöistä pärjäillyt oikein hyvin. Kaikki käyneet amiksen ja sitten kouluttautuneet lisää, yksi jopa DI:ksi.

 

Itse menin lukioon koska en tiennyt mikä minusta isona tulee. Mutta kyllä se on lapsen itsensä päätettävä mihin hakee.

Kannattaa se mennä kasvamaan vielä hetkeksi.

Samalla saa vähän yleissivistystä lisää.
Ei lukiossa mitään erikoista opi, ihan perussettiä.

Jos ei mene niin voi olla este ammatille mihin aikoo…

 

Jos ei mene niin voi olla este ammatille mihin aikoo…

Miten se estää? Kunhan on toisen asteen koulutus, niin voi hakea mihin vaan?

 

Jos menee lukioon, niin sitten on täysi-ikäiseksi tultuaan tyhjän päällä, koska ei ole ammattia. Tämä on aika iso riski. Lukion jälkeisessä kouluttautumisessa menee usein myös hyvin pitkä aika. Monesti ikää on lähemmäs 30 ennen kuin vakiinnutaan työelämään tai edes valmistutaan. Myöhäinen vakiintuminen työelämään laskee työuran kokonaisansioita ja johtaa yleensä myös lasten hankkimisen viivästymiseen jopa niin pitkälle ettei lasten hankinta biologisista syistä enää onnistu.

Ei ”aikuiseksi” ole niin kiire, etteikö kerkeäisi muutaman vuoden vielä olla nuori.

Ensin lukioon ja sitten armeijaan.

 

Miten se estää? Kunhan on toisen asteen koulutus, niin voi hakea mihin vaan?

On se sitten muuttunut sekin? Ennen ei päässyt edes pärräpoliisiksi jos ei lukiota ollut käyty!

 

Ei ”aikuiseksi” ole niin kiire, etteikö kerkeäisi muutaman vuoden vielä olla nuori.

Ensin lukioon ja sitten armeijaan.

Nykyisinhän nuorisotalojenkin ikäraja on entisen 17:n sijaan 29. Nuoruutta halutaan venyttää melkein loputtomiin. Silti ihmisen biologia ei ole muuttunut mihinkään eikä keskimääräinen elinikäkään ole merkittävästi pidentynyt viime aikoina.

 

No siinä vaiheessa jos elämän ainoa tavoite on puskea lapsia maailmaan niin eihän se koulutus tietenkään kannata. Laskee kokonaisansiota? amikset ja lääkärit tienaavatkin varmasti saman verran? Tietysti jollain tuuri käy ja lykästää ettei koulutusta olis periaatteessa tarvinnu mutta kuinka moni on lopulta niin onnekas?

Nykyään on todella yleistä, että lapsihaaveet jäävät kokonaan saavuttamatta, kun lapset tehdään pääosin vasta kolme-neljäkymppisenä, jolloin hedelmällisyys on jo merkittävästi laskenut.

Niin ja harvasta mitään lääkäriä tai muuta oikeasti kovapalkkaista tulee. Tavallisen amk- tai yliopistokoulutetun palkka ei niin iso ole, että se kompensoisi työuran lyhenemistä 5-10 vuodella.