Kammottava ärtyisyys äidillä!!!!

Olen juuri aloittanut masennuslääkityksen...Vasta kolme päivää olen ottanut lääkettä.
Sain sen masennukseen ja ahdistuneisuuteen.
Olo oli tosi kurja ennen lääkitystä..Lamaannuttava väsymys, ja mielenkiinnon puute kaikkeen, ahdiskohtauksia..Ym.
Ny olo on mennyt vielä kamalammaksi...Pelottaa kauheasti. Olen super ärtyisä. Tänäänkin olen lasten kanssa tässä kotosalla yksin, kun isäntä huomiseen töissä..ja musta tuntuu että mä hajoan niiden ääniin.Mun ei tarvitse kuin vilkaista lapsia, niin ällöttää. En ole koskaan ollut näin huonotuulinen kuin mitä olen nyt lääkkeen aloituksen jälkeen. Tuntuu että vihaan lapsiani ja ihan kaikkea. Samalla on kamala syyllisyys että miksi tunnen näin, ja mietin myös että miten jaksan iltaan tämän päivän. Haluaisin vain olla yksin.Lapsilla on asiaa koko ajan, ne tappelevat hullun lailla ja kerjäävät toinen toisistaan.En kestä!!! Tekisi mieli sanoa että turpa kiinni ja menkää muualle. toisaalta teksi mieli vain lähteä metsään kävelylle ja ja jättää koko porukka. En tee mitään näistä, vaan itkua pidätellen ja hampaita purren yritän selvitä tästä päivästä.Tyttäreni kun kysyy jotain asiaa, niin tekisi mieli vain irvistää, ja olla vastaamatta.Tämä on kauheaa!! En ymmärrä miten vajosin näin syvälle nyt lääkkeiden myötä. Masennus tuntuu siin syvänä, että pelkään sen vievän minut mukanaan. :'( :'( :'(
Ja lisäksi olen raskaana. Kuudennella kuulla. En osaa edes iloita vauvasta..Kun on niin paha olla. Alkuun kaikki meni hyvin, olin iloinen vauvasta ym., mutta nyt parin viimeisen kuukauden aikana olo on mennyt tosi kurjaksi.
Käyn myös juttelemassa nyt psykologin kanssa.
En voi kuin toivoa huomisesta parempaa...

 

Masislääkkeet aiheuttaa aluksi sivuvaikutuksena juuri pahenevaa oloa mutta muutaman päivän kuluttua alat huomata että tämä päivä olikin parempi kuin eilinen ja siitä se olo alkaa korjaantua.

 

Mielestäni sinun kannattaisi antaa ajan hieman kulua ja jos muutosta ei tapahdu ota yhteys lääkäriin ja pyydä lääkkeen vaihtoa. Itselläni oli samanlaista kylläkin ilman lääkkeitä. Lääkkeiden aloittamisen jälkeen olo alkoi paraneen ja nyt 5kk jälkeen vasta alkaa kireys oleen poissa. Hyvinä hetkinä kannattaa lapsille kertoa että äiti on kipeä eikä tarkoita pahaa jos joskus vähän ärähtää.
Jaksamista sinulle.

 

Heips.

Joo vastailen kans samalla tavalla kuin muut eli alussa oireet voivat pahentua todella voimakkaasti, mutta kun jatkaa lääkitystä niin se menee ohi.itselläni nyt masennuslääke sepram ja olen 9kk raskaana.Alussa kans iloitsin raskaudesta ja muistakin asioista, sit yhtäkkiä alkoi pahamieli,itkeminen pakkoajatukset, paniikkikohtaukset joita tuli aina aamuisin, luulin sekoavani todellisesti.Nyt olen lääkkeitä syönyt reilun kuukauden ja ovat auttaneet.Pakkoajatuksia ei ole, samoin paniikkikohtaukset ovat loppuneet...käyn myös psykologilla puhumassa, mikä on auttanut erittäin paljon.(odotamme mieheni kanssa esikoistamme)

Kyllä kaikki järjestyy, usko vain siihen vaikkei se helppoa ole kun ahdistaa ja kiukuttaa.Onneksi apua saa helposti, jos sitä osaa hakea.

Vointeja!!

 

hennamariaaheniko sulla alkuun myös masennus tuntemukset??
Tuliko alkuun sellainen lamaantunut olo, kuin olisi vajonnut vielä syvemmälle masennukseen??
Itse olen syönyt nyt neljä päivää lääkettä..Sain sen ahdistukseen, pakkoajatuksiin ja pelkoihin.
Hieman olen pelästynyt kun mukaan on tullut nyt tuota syvää masennuksen tunnetta..Mitä en aikaisemmin tunnistanut itsessäni. Eilen huomasin myös kun oltiin kylässä, etten pystynyt seuraamaan kahvipöytäkeskustelua yhtään.Olin jossakin ihan omassa maailmassa...Hui!!

 

JonnaKaarina, mä vastaan sulle. Mulla kävi juuri samoin, en ollut mielestäni masentunut (vaan ahdistunut) ja eka viikko olikin kamalaa aikaa lääkityksen aloitukse myötä, kun tuli myös vaikeita masennuksen oireita, usko että olo paranee lähiaikoina!!!!!!! Jaksut!

 

\

hennamariaaheniko sulla alkuun myös masennus tuntemukset??
Tuliko alkuun sellainen lamaantunut olo, kuin olisi vajonnut vielä syvemmälle masennukseen??
Itse olen syönyt nyt neljä päivää lääkettä..Sain sen ahdistukseen, pakkoajatuksiin ja pelkoihin.
Hieman olen pelästynyt kun mukaan on tullut nyt tuota syvää masennuksen tunnetta..Mitä en aikaisemmin tunnistanut itsessäni. Eilen huomasin myös kun oltiin kylässä, etten pystynyt seuraamaan kahvipöytäkeskustelua yhtään.Olin jossakin ihan omassa maailmassa...Hui!!

Hei!

kyllä oireeni pahenivat todella pahasti kun aloitin lääkkeet, sanotaan että kun olin noin 5päivää ottanut lääkettä, olo oli tuskaisempi kuin alussa ja paniikohtaukset ja pakkoajatukset olivat voimakkaampia..itkin miehelleni että mitä mulle tapahtuu, ja että joudunko laitokseen jos pimahdan...kamalaa, en olisi ikinä voinut uskoa mitään sellaista tapahtuvan, mutta mieheni tuella ja kannustuksella tiesin että tästä paranee jas elviää ja että lääkkeen kuuluukin pahentaa oloa.ohjeissakin luki niin.olen nyt noin reilut 5vkoa syönyt lääkettä, ja niinkuin kerroin viestissä että kohtaukset on ohi, samoin pakkoajatukset..tosin välillä niitä tulee mieleen, mutta eivät jää enää "pyörimään päähän"

pakkoajatukset ovat kamalia, enkä ole ikinä kokenut vastaavaa..täytyy vaan olla kärsivällinen, ja kun tietää että tästä paranee, se auttaa jaksamaan.Samoin pian syntyvä vauva.

ps. millaisia ajatuksia, masennusta sinulla on?millaisia pakkoajatuksia sinun päässäsi pyörii..oletko saanut apua itsellesi?

 

MÄ vastaan sulle tähän, että mulla pakkoajatukset on aina liittyneet parisuhteeseen. Pyörittelen päässä ajatusta rakastanko vai enkö rakasta ja vaikka järkeistän itselleni, että rakastan silti ne tunkee vaan päähän.
Ne on tosi ahdistavia. Mä en ole mihinkään tästä parisuhteesta lähdössä enkä halua menettää tätä kaikkea mitä meillä on, mutta tuntuu et joku ulkopuolinen voima meitä erottaa. Emmätiiä.. :ashamed:
Millasia sulla sitten on? Olisi kiva muidenkin pakkoajatuksista lukea, onko kellään samanlaista?

 

hennamaria: rohkenenko minäkin hieman kysellä sinulta tuosta lääkkeen aloituksesta?! tuohon toiseen ketjuun jo kirjoitinkin tästä lääkkeen aloituksesta, ja sen mukanaan tuomasta olosta.
Itse olen syönyt cipralexia ihan vain muutaman päivän vasta, ja olo on tosi EPÄTODELLINEN!! Ihan kuin ei olisi omassa elämässä, vaikka olenkin. ja siks toisekseen, mulla on jotenkin sellainen lukko olo koko ajan sisällä..mikä ei hellitä hetkeksikään.Se on kai ahdistuneisuutta. Sellainen outo tuska..koko ajan joudun pakottamaan itseni liikeeseen, tavallaan toimin konemaisesti. Menen saunaan, syön...Mutta koko ajan on sellainen tuska tuolla sisällä, etten muista juuri mitään tekemästäni. Pelkään rauhoittua illalla tv:n ääreen, sillä en pysty keskittymään telkkariin ollenkaan. tuijotain vain. Ja kun mieheni puhuu minulle, en oikein pysty kuuntelemaan...Teeskentelen olevani jutussa mukana. Kun on juuri sellainen sisäinen puristus koko ajan.En osaa edes selittää...Ihan kuin joku "paha" pitäisi otteessaan. Yritän paeta puutarha hommiin, sillä se helpottaa ihan pikkiriikkisen, mut paikalleen jos jään, niin sit hajoan oloni kanssa. ihan pelottaa tulla sisälle tuolta pihalta.
Tavallaan seuraan itseäni ihan koko ajan... olis ihana vain mennä vaik just saunaan, ja huomata että se sisäinen paha olo onkin pois, eikä sitä ole muistanut seurata..Vaan onkin nauttinut...Huokaus...Et tavallaan joku napsauttaisi sormia, ja mä vapautuisin, ja alkaisin taas elämään.
Mietin vain että onkohan tää olo ihan normaalia...Vai mitä mulle on tapahtumassa?!
Ehkä rauhoittavista vois olla tässä tilanteessa apua, vaan kuun niitä ei ole..enkä oikeastaan niitä haluakkaan.
Pelkään että sekoan vielä!!
Vai onkohan tää lääkitys mulle sopiva lainkaan?!!!!

Oliks sulla mitään tällaista?

 

\

hennamaria: rohkenenko minäkin hieman kysellä sinulta tuosta lääkkeen aloituksesta?! tuohon toiseen ketjuun jo kirjoitinkin tästä lääkkeen aloituksesta, ja sen mukanaan tuomasta olosta.
Itse olen syönyt cipralexia ihan vain muutaman päivän vasta, ja olo on tosi EPÄTODELLINEN!! Ihan kuin ei olisi omassa elämässä, vaikka olenkin. ja siks toisekseen, mulla on jotenkin sellainen lukko olo koko ajan sisällä..mikä ei hellitä hetkeksikään.Se on kai ahdistuneisuutta. Sellainen outo tuska..koko ajan joudun pakottamaan itseni liikeeseen, tavallaan toimin konemaisesti. Menen saunaan, syön...Mutta koko ajan on sellainen tuska tuolla sisällä, etten muista juuri mitään tekemästäni. Pelkään rauhoittua illalla tv:n ääreen, sillä en pysty keskittymään telkkariin ollenkaan. tuijotain vain. Ja kun mieheni puhuu minulle, en oikein pysty kuuntelemaan...Teeskentelen olevani jutussa mukana. Kun on juuri sellainen sisäinen puristus koko ajan.En osaa edes selittää...Ihan kuin joku "paha" pitäisi otteessaan. Yritän paeta puutarha hommiin, sillä se helpottaa ihan pikkiriikkisen, mut paikalleen jos jään, niin sit hajoan oloni kanssa. ihan pelottaa tulla sisälle tuolta pihalta.
Tavallaan seuraan itseäni ihan koko ajan... olis ihana vain mennä vaik just saunaan, ja huomata että se sisäinen paha olo onkin pois, eikä sitä ole muistanut seurata..Vaan onkin nauttinut...Huokaus...Et tavallaan joku napsauttaisi sormia, ja mä vapautuisin, ja alkaisin taas elämään.
Mietin vain että onkohan tää olo ihan normaalia...Vai mitä mulle on tapahtumassa?!
Ehkä rauhoittavista vois olla tässä tilanteessa apua, vaan kuun niitä ei ole..enkä oikeastaan niitä haluakkaan.
Pelkään että sekoan vielä!!
Vai onkohan tää lääkitys mulle sopiva lainkaan?!!!!

Oliks sulla mitään tällaista?

Mulla on ollut juuri tälläisia tuntemuksia täysin. Sillä erolla vaan,etten syö lääkkeitä vaan olen jotenkin muuten ahdistunut / masentunut ja kaikki on niin unen omaista... Mitenhän sitten tosiaan käy,kunhan lääkkeet aloitan ja terapian. Toivottavasti ei mene entistä pahemmaksi,että pystyis kuitenki töissä kulkemaan.
(kysymys ei ollut mulle esitetty,mutta teki mieli vastata,kun tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Ja tsemppiä paranemiseen!!)