vierailija
Muistan lapsuudestani että kesälomat (ja hiihtoloma) olivat huikeita kohokohtia! Varmistin vielä äidiltäni etten puhu aivan puuta heinää, mutta näin se meni; ihanaa perheen yhteistä aikaa ja kaikilla oli kivaa. Omien onnistuneiden muistojen myötä olen halunnut luoda samoja kokemuksia meidän uusperheelle, mutta miehen 5 vuotiaan lapsen kanssa lomailu on yhtä tuskaa.
Lomareissut suunnitellaan hyvillä mielin yhdessä ja kaikki odottaa matkaa innolla. Usein lapsi saa valita minne mennään ja mitä tehdän, jos mahdollista. Mutta auta armias kun lähtöpäivä koittaa niin huuto alkaa jo kotipihasta jos ei saa tablettia heti nenän eteen. Sitten huudetaan milloin mistäkin, ei halua syödä, ei halua tehdä mitään, ei halua nukkua, ei edes halunnut lähteä, ei halua mitään. Kaikki on tyhmää ja tyhmiä eikä piristä edes se mikä piti olla lomamatkan kohokohta.
Kotiin kun päästään, kiukutellaan kun ei koskaan käydä missään. Miksiköhän? Muutaman yön reissut ei enää onnistu se on selvää, mutta kun ei yhden yön tai edes päivän minireissutkaan käy. Just tultiin yhdeltä sellaiselta ja hetkeksi vannon taas että se oli viimeinen kerta kun mihinkään mennään. Tosiasiahan on että eikai sitä ehdointahdoin tarvitse missään rampata, mutta me vanhemmat kaipaisimme joskus mukavaa menemistä ja tekemistä yhdessä. Ehkä sitten kun lapsi on vanhempi? Tai sitten ei.
Onko muille tuttua? Onko helpompi vaan olla yrittämättä mitään kivaa.
Lomareissut suunnitellaan hyvillä mielin yhdessä ja kaikki odottaa matkaa innolla. Usein lapsi saa valita minne mennään ja mitä tehdän, jos mahdollista. Mutta auta armias kun lähtöpäivä koittaa niin huuto alkaa jo kotipihasta jos ei saa tablettia heti nenän eteen. Sitten huudetaan milloin mistäkin, ei halua syödä, ei halua tehdä mitään, ei halua nukkua, ei edes halunnut lähteä, ei halua mitään. Kaikki on tyhmää ja tyhmiä eikä piristä edes se mikä piti olla lomamatkan kohokohta.
Kotiin kun päästään, kiukutellaan kun ei koskaan käydä missään. Miksiköhän? Muutaman yön reissut ei enää onnistu se on selvää, mutta kun ei yhden yön tai edes päivän minireissutkaan käy. Just tultiin yhdeltä sellaiselta ja hetkeksi vannon taas että se oli viimeinen kerta kun mihinkään mennään. Tosiasiahan on että eikai sitä ehdointahdoin tarvitse missään rampata, mutta me vanhemmat kaipaisimme joskus mukavaa menemistä ja tekemistä yhdessä. Ehkä sitten kun lapsi on vanhempi? Tai sitten ei.
Onko muille tuttua? Onko helpompi vaan olla yrittämättä mitään kivaa.