"vieras"
Millaisia kokemuksia sinulla on kamalasta anopista - tai miksei vaikka appiukosta? Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia asiaan liittyen, näitä kun kuitenkin tuntuu riittävän.
Tähän alkuun myös oma kokemukseni:
Alettiin seurustella miehen kanssa siinä parikymppisinä. Kun viimein tapasin nämä mahdolliset tulevat appivanhemmat, miellyin heti appiukkoon, mutta anoppi oli töykeä jo alusta saakka. Puhui tiuskimalla, ei vastannut puhuteltaessa, eikä muutenkaan käyttäytynyt asiallisesti.
Seurustelumme jatkuttua anoppi vaikutti pehmenneen, ja käyttäytyikin välillä jopa ihan inhimillisesti. Tullessani raskaaksi anoppi kuitenkin aloitti taas ikävän käyttäytymisenä. Arvosteli minua raskausajan pukeutumisestani ja vauvamasustani. "Noi on aika halvan näköiset, jostain Henkkamaukaltako olet nuo ostanut? Huomaa kyllä" ja "No ei mun vatsa kyllä tuon mallinen ollut, mun vatsa oli sellainen siro, sinä olet taas ihan toista maata."
Anopin mielestä lakkasin myöskin yhtäkkiä osaamasta tehdä yhtään mitään. En osannut siivota (olen aina ollut tarkka kodin kunnosta) tai varsinkaan tehdä ruokaa, tai mitään muutakaan. Jos kävin kylässä, olin vaivaksi, jollen käynyt, olin typerä ylpeä hempukka, jolla ei ollut käytöstapoja.
Lapsen synnyttyä anoppi änkesi sairaalaan arvostelemaan minua mm. synnytyksestä "Juu, no eihän toi 22 tuntia mikään ollut, minä väkersin tuota poikaa 30 tuntia" ja "Näytäs nyt, osaatko edes imettää". Vauvasta sanoi, että "Voi harmi, on kyllä enempi sinun näköinen. Se Kyllikin ja Kalervon vauva oli niin Kalervon näköinen, että!" Appiukko tökki anoppia kylkeen minkä ehti, mutta anoppi ei tästä ottanut vaaria.
Vauvan oppiessa uutta anoppi arvosteli, että Kalervon ja Kyllikin vauva on tehnyt kaiken nopeammin, ja että "Eihän tuo osaa vielä sitä ja sitäkään, pitäis jo oppia". Ynnä muuta, ynnä muuta, ynnä muuta.
Tähän alkuun myös oma kokemukseni:
Alettiin seurustella miehen kanssa siinä parikymppisinä. Kun viimein tapasin nämä mahdolliset tulevat appivanhemmat, miellyin heti appiukkoon, mutta anoppi oli töykeä jo alusta saakka. Puhui tiuskimalla, ei vastannut puhuteltaessa, eikä muutenkaan käyttäytynyt asiallisesti.
Seurustelumme jatkuttua anoppi vaikutti pehmenneen, ja käyttäytyikin välillä jopa ihan inhimillisesti. Tullessani raskaaksi anoppi kuitenkin aloitti taas ikävän käyttäytymisenä. Arvosteli minua raskausajan pukeutumisestani ja vauvamasustani. "Noi on aika halvan näköiset, jostain Henkkamaukaltako olet nuo ostanut? Huomaa kyllä" ja "No ei mun vatsa kyllä tuon mallinen ollut, mun vatsa oli sellainen siro, sinä olet taas ihan toista maata."
Anopin mielestä lakkasin myöskin yhtäkkiä osaamasta tehdä yhtään mitään. En osannut siivota (olen aina ollut tarkka kodin kunnosta) tai varsinkaan tehdä ruokaa, tai mitään muutakaan. Jos kävin kylässä, olin vaivaksi, jollen käynyt, olin typerä ylpeä hempukka, jolla ei ollut käytöstapoja.
Lapsen synnyttyä anoppi änkesi sairaalaan arvostelemaan minua mm. synnytyksestä "Juu, no eihän toi 22 tuntia mikään ollut, minä väkersin tuota poikaa 30 tuntia" ja "Näytäs nyt, osaatko edes imettää". Vauvasta sanoi, että "Voi harmi, on kyllä enempi sinun näköinen. Se Kyllikin ja Kalervon vauva oli niin Kalervon näköinen, että!" Appiukko tökki anoppia kylkeen minkä ehti, mutta anoppi ei tästä ottanut vaaria.
Vauvan oppiessa uutta anoppi arvosteli, että Kalervon ja Kyllikin vauva on tehnyt kaiken nopeammin, ja että "Eihän tuo osaa vielä sitä ja sitäkään, pitäis jo oppia". Ynnä muuta, ynnä muuta, ynnä muuta.
